Sampo Terho: ”Haiseva” maahanmuuttokeskustelu

Sampo Terho: ”Haiseva” maahanmuuttokeskustelu (blogi) 28.3.2010

Parin viimeisen viikon ajan on maahanmuuttokeskustelu käynyt entistäkin vilkkaampana. Nyt teemana on ollut ennen kaikkea itse keskustelun luonne, jota esimerkiksi ulkoministerimme kuvasi haisevaksi. Myös muu hallitus, valtalehtien pääkirjoitukset ja liberaalit älyköt yleisemminkin ovat ilmaisseet syvän huolensa kasvavasta maahanmuuttokriittisyydestä, jos kohta samaan aikaan itsekin kritisoivat vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa enemmän kuin koskaan ennen.

Tämä keskustelun uusin käänne on ollut omituinen kilpajuoksu marttyyriuteen, jossa netistä aina löytyvää törkymateriaalia – joka sinänsä on tietysti vastenmielistä – on alettu pitää leimallisena koko maahanmuuttokriittiselle keskustelulle. Rasismi ja ksenofobia kuulemma ovat päässeet rehottamaan.

Näitä syytöksiä esittäessään olisi ministereiden ja päätoimittajien syytä olla täsmällisiä. Missä he ovat kohdanneet rasistista keskustelua? Ainakaan niillä sivustoilla, joilla itse liikun keskustelua lukemassa (US, HS, Hommaforum jne.) ei sallita minkäänlaista rasistista kirjoittelua, eikä keskustelun tasossa tässä suhteessa ole moittimista. Suomessa vallitsee tunnetusti nollatoleranssi rasismin suhteen ja valittu politiikka on oman kokemukseni mukaan toiminut hyvin. Tietoisesti etsimällä rasistista materiaalia varmasti netistä löytäisi, mutta vahingossa siihen törmää tuskin koskaan.

Jotkut ovat jo kiirehtineet väittämään, että uhkailua ja solvaamista on netissä niin paljon, ettei asiallista keskustelua enää voida tai uskalleta käydä lainkaan. Maahanmuuttokeskusteluun julkisesti osallistuneille poliitikoille ja tutkijoille on lähetetty myös henkilökohtaista törkypostia kaiken keskustelupalstoille purkautuvan herjaamisen lisäksi.

Uhkailu tai törkeä palaute on tietenkin typerää ja tuomittavaa, mutta ennen kuin keskustelun toinen puoli asettaa marttyyriuden sädekehän päänsä päälle, kannattaa muistaa että ylilyönnit ovat molemminpuolisia eivätkä vain maahanmuuttokeskusteluun liittyviä. Marttyyrin osa on aina tavoiteltu, mutta viime viikkojen suvaitsevainen uskonpuhdistus on jostain syystä unohtanut kokonaan, että myös itse maahanmuuttokriitikot ovat saaneet kokea täysin pidäkkeetöntä solvaamista. Eikä vain nettipalstojen syövereissä, vaan myös maan johtavissa medioissa ja arvostetuimmilla pääkirjoituspalstoilla – ja vain koska ovat sanoneet muutamaa vuotta ennemmin sen, mitä nyt toistavat myös nämä moraalituomarit itse.

Ongelmaksi maahanmuuttokeskustelussa on leimattu juuri nettikeskustelu, mutta todellisuudessa suurempi ongelma on ollut juuri perinteinen media, jonka asenne maahanmuuton järkiperäiseen tarkasteluun oli yli vuosikymmenen ajan lähinnä hysteerinen. Maahanmuuttokeskustelu on tosiaan Suomessa pitkään ollut surkeaa, mutta keskustelun selkeästi surkein vaihe oli täysin päinvastainen kuin nyt esitetään: 90-luvun alusta aina vuoden 2008 kunnallisvaaleihin keskustelu oli täysin kritiikitöntä, naivia ylistystä, jossa jokainen järkeväkin arvosteleva ääni tuomittiin sokean ylimielisesti, tai yleensä sensuroitiin jo ennakkoon.

Toivottavasti tämä yksipuolinen uutisointi ei ollut sitä ”asiallista” keskustelua, jonka perään nyt jotkut haikailevat. ”Haisevaksi” ei voi luonnehtia kaikkea sellaista mielipiteenilmaisua, jonka sisällöstä ei itse pidä. Sananvapaus ei voi perustua ministereiden hajuaistiin, eikä heidän myöskään demokratiassa tulisi kovin herkästi leimata politiikkansa arvostelua ”pölhöpopulismiksi”.

Jos asiattomuuksia ilmenee, ne on yksilöitävä ja niihin on puututtava, mutta ilman aiheetonta yleistämistä. Kannattaa muistaa, että typeryydestään huolimatta nettirasismi on täysin marginaalinen ilmiö ja tällä hetkellä vain pienen mittakaavan yhteiskunnallinen ongelma.

Kauhisteluun ei siis ole syytä. Maahanmuuttokeskustelu on tällä hetkellä laadukkaampaa ja todenperäisempää, kuin se on Suomessa koskaan ennen ollut. Jos tämä sitten on johtanut nykyisen maahanmuuttopolitiikan uskottavuuden romahtamiseen, ei siinä vielä sinänsä voi olla mitään aihetta valittamiseen.

Kaikkea politiikkaa täytyy saada kritisoida ja sen parantamista vaatia. Juuri tähän tarvitaan avointa ja asiallista keskustelua, puolin ja toisin. Kaikkein keskeisin parannus maahanmuuttokeskusteluun olisi sen tosiasian yleinen tunnustaminen, ettei kaikki maahanmuuttokriittisyys sittenkään aina johdu pelosta, tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista. Kriittisyys nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan on koko ajan kasvanut nimenomaan siinä tahdissa, kun kokemukset ovat lisääntyneet ja aiheesta on saanut kertoa totuudellista tietoa.