Hämeen Sanomat: Kun idealismi monikulttuurisuudesta romahti

Hämeen Sanomat/Pauli Uusi-Kilponen: Kun idealismi monikulttuurisuudesta romahti 25.3.2010

Suomalaiset ovat suvaitsevaisia, ja monikulttuurisuus nähdään meillä rikkautena.

Näin minä aikoinani toiveikkaana vakuuttelin.

Idealismiani pönkittivät monet omakohtaiset kokemukset. Muun muassa 1960-luvun lopulla suomalaiset opiskelijat kauhistelivat Yhdysvaltain rotuerottelua yksituumaisesti. Pidettiin käsittämättömänä, ettei mustia opiskelijoita hyväksytty valkoisten johtamiin yliopistoihin. Mieltäkin osoitettiin, ja kiihkeimmät polttelivat jopa Yhdysvaltain lippuja.

Idealismini eli vahvana vielä silloinkin, kun tein toimittajan töitä Torontossa. Oma lapseni asteli esikouluun ummikkona. Vastaanotto oli ystävällinen. Monista eri maanosista lähtöisin olleiden oppilaiden kasvoilla loisti utelias hymy.

Kiusaamisesta ei ollut tietoakaan. Pikemminkin jokainen halusi tietää tulijasta ja tutustua. Lasten vanhemmatkin keskustelivat vilkkaasti keskenään, kukin omintakeisella englannillaan.

Kieliset, joiksi suomalaiset Kanadassa syntyneitä kutsuvat, olivat luokassa vähemmistönä.

Koskaan ei korviini sattunut pahansuopaista puhetta tai ilmaisua muualta tulleista.

Kanadan johtavat poliitikot korostivat jatkuvasti monikulttuurisuuden rikastuttavaa merkitystä maalleen. Vaikka Kanadaan virtasi päivässä satoja, jopa tuhansia pakolaisia ja muita maahanmuuttajia, ei heitä nähty ongelmana.

Lehtien mielipideosastoilla velloivat vallan muut aiheet.

Kun 1980-luvun lopulla muutin Suomeen, reissun ruokkima idealismini romahti hetkessä.

Silloisen kotikaupunkini Rauman virkamiesjohto oli suunnitellut ottavansa muutaman somalipakolaisen. Sopiva majoituspaikkakin oli katsottu valmiiksi.

Pahaa aavistamatta kirjoitin paikalliseen aviisiin, miten hienoa saada pikkukaupungin elämää rikastuttamaan eksoottisia maahanmuuttajia. Uskoin myönteiseen vastaanottoon, satamakaupungista kun on kyse.

Olin kuin puulla päähän lyöty palautteesta. Puhelimitse tuli tappouhkauksia, portinpielet sotkettiin rasistisilla iskulauseilla ja kaupungilla piti nostaa takinkaulukset pystyyn välttyäkseen murhaavilta katseilta.

Että nekin ihmiset, jotka aikoinaan olivat kiroilemassa Amerikkaa alimpaan helvettiin rotuerottelun takia, menivät sekaisin muutamasta kymmenestä pakolaisesta!

Kaupungin poliittinen johto pelästyi ihmisten reaktioita ja luopui nopeasti koko hankkeesta.

Viimeksi Hesarin teettämä tutkimus todisti, etteivät vain nupukivikatujen kasvatit koe muukalaisvihaa. Hämeenlinnalaisetkaan eivät voi kehuskella suvaitsevaisuudellaan.

Kasvava vihanpito sulkee jo nettisivuja ja maahanmuuttoasioista vastaavat viranomaiset välttävät uhkausten pelossa julkisia esiintymisiä.

Nyt voi vain toivoa, ettei asiallinen maahanmuuttokeskustelu kokonaan halvaannu ennakkoluuloja ruokkivien hottentotti-laulajien mekastuksen alle.

pauli.uusi-kilponen@hameensanomat.fi

Hämeenlinnalaisetkaan eivät voi kehuskella suvaitsevaisuudellaan.