Kaleva: Liisa Jaakonsaari: Puukko saappaassa - ja muita sukuni tarinoita

Kaleva: Liisa Jaakonsaari: Puukko saappaassa - ja muita sukuni tarinoita 30.3.2010

Pääministeri Matti Vanhasen mielestä rasismia kohtaan on noudatettava nollatoleranssia - sitä ei pidä sietää millään tavalla. Olen samaa mieltä. Vihakulttuurin lietsomisessa on kysymys rasismista, mutta Suomessa ehkä enemmän kuitenkin ennakkoluuloista ja pahansuopaisuudesta sekä poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Suomalaisia sielunkieliä on helppo soittaa vierasvihalla. Kaikki tämä on valitettavasti onnistuttu verhoamaan "maahanmuuttokriittisyyden" kaapuun. Kriittisyys on hyve, mutta kohtalokasta olisi, jos suomalainen vastaus taloustaantumaan olisi suvaitsemattomuuden kasvu ja eristäytyminen.

Yli 400 vuoden ajan Euroopasta muutti sankoin joukoin ihmisiä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan ja jossain määrin myös Afrikkaan. Ihmiset pakenivat köyhyyttä, mutta myös poliittisia ja uskonnollisia vainoja. Tänä päivänä puolestaan monet Euroopan maat ovat kohteita, joihin ihmiset pakenevat muualta maailmasta köyhyyttä ja poliittisia vainoja.

Amerikkaan muuttaneita siirtolaisia tutkinut Kirjailija Antti Tuuri sanoi eräässä radiohaastattelussa, että suomalaiset perustelivat viranomaistiedusteluissa muuton syyksi "onnen etsintä". Jos tänä päivänä Suomeen pyrkivä kirjoittaisi syyksi "onnen etsintä", hänet karkotettaisiin välittömästi.

Pohjois-Karjalasta Kiteeltä muutti 1920-luvun alussa kuutisenkymmentä maanviljelijää Argentiinaan. Joukossa oli äitini sukulaisia. Monet siirtolaiset avioituivat argentiinalaisten kanssa, ja joistakin intiaanisyntyisistä maanviljelijöiden vaimoista tuli jopa Kiteen murteen taitajia.

Lapsena katselin meille lähetettyjä kaukaisten sukulaisten kuvia ja haaveilin tietenkin Argentiinan perinnöstä. Perintöä ei koskaan tullut, sillä kiteeläisillä kävi huono tuuri: he joutuivat kuivaan ja hedelmättömään kolkkaan ja tietojeni mukaan elivät ja kuolivat köyhinä. Yhteiselo ei muutenkaan sujunut ongelmitta. Colonia Finlandesen jälkeläiset saavat ajoittain avustuksia Kirkon ulkomaalaistyöltä Suomen suurlähetystön välityksellä.

Appiukkoni, jääkärikapteeni Juho Jaakonsaari lähti puolestaan viime vuosisadan alussa Saksaan kouluttautumaan tsaaria vastaan. Voi vain kuvitella kuinka toisenlainen olisi Suomen historia, jos saksalaiset olisivat kieltäytyneet vastaanottamasta näitä suomalaisia "vallankumouksellisia" ja "maanpettureita", joista myöhemmin tuli arvostettuja Suomen itsenäisyyden tien raivaajia.

Nettikeskustelijoille haluan muuten heti huomauttaa, että en esitä vastaavanlaista sotilaskoulutusta Suomeen pakolaisiksi tulleille oman maansa vapaudesta haaveileville turvapaikanhakijoille.

Varsinainen muuttoryntäys Suomesta tapahtui 60- ja 70-luvuilla, kun ihmiset lähtivät "etsimään onnea" ja parempaa elämää itselleen ja perheilleen Ruotsista. Lähes kaikki serkkuni lähtivät Kempeleestä Ruotsiin. Kun kävin työministerinä vihkimässä tekstiilimuseota Boråsissa, kävi ilmi, että siellä oli yhteen aikaan enemmän sallalaisia kuin Sallassa.

Serkkuni lähtivät kielitaidottomina, mutta pääsivät heti töihin Volvon liukuhihnalle. Parin kuukauden kuluttua paikallinen ABF:n toimitsija - vastaa Työväen Sivistysliittoa - lähestyi yhtä serkuistani kysyen, että haluaisiko hän oppia ruotsin kieltä. Muistan hyvin, kuinka tämä serkku, raavas mies, kertoi myöhemmin kyynel silmässä, ettei kukaan koskaan ollut häneltä siihen mennessä kysynyt, mitä hän haluaisi opiskella.

Ruotsiin muuttaneita suomalaisia pilkattiin ja halveksittiin. Ruotsalainen kansanedustaja Urban Alin kertoi muutama vuosi sitten, kuinka häntä ja muita ruotsalaislapsia peloteltiin suomalaiskoululaisilla, joilla on kuulemma aina puukko kumisaappaassa.

Myös suomalaisen työantajan olisi aika unohtaa ennakkoluulonsa ja ottaa myös maahanmuuttajia töihin. Voitaisiinko ajatella, että seuraavilla työehtosopimuskierroksella sovittaisiin maahanmuuttajien kielikoulutuksesta Ruotsin mallin mukaisesti? Kielikoulutukseen pitää saada lisää resursseja, mutta kielen oppiminen pelkästään kursseilla ja koulunpenkillä on tuskien taival. Töissä oppii paremmin myös kieltä.

Myös kantaväestön tulee kotoutua uussuomalaisiin. Olen kuullut monen maahanmuuttajan valittavan, että Suomessa ei opi suomen kieltä, koska suomalaiset kuullessaan vähänkään erilaisen aksentin välittömästi vaihtavat keskustelun englanniksi. Taitelija Mary-Jane Gregory on kertonut juuri tämän takia muuttaneensa Oulusta maaseudulle ja vasta siellä hänellä oli mahdollisuus oppia suomea.

Vihaisimmatkin "maahanmuuttokriitikot" sanovat kannattavansa työperäistä maahanmuuttoa. Hyvä niin. Sen lisäksi meidän on tunnettava oma kansainvälinen vastuumme. Suomen tulee ottaa vastaan pakolaisia ja Suomesta saa pyytää turvaa, ja sitä pitää myös saada.

Vuonna 2009 Suomeen saapui noin 6 000 turvapaikanhakijaa. Heitä saapui Irakista, Somaliasta, Afganistanista, Venäjältä ja Iranista. Ruotsiin saapui vastaavasti lähes 25 000 turvapaikanhakijaa. Vain ani harva sai Suomesta turvapaikan. Kritiikki turvapaikkahakemustenkäsittelyn pitkää kestoa kohtaan on perusteltua.

On itsestään selvää, että "maassa on elettävä maan tavalla". Suomen lakeja ja suomalaisia työehtoja on noudatettava. Mitä tulee perusturvaan, turvaverkkoihin ja muihin etuuksiin, niin kantaväestöä ja maahanmuuttajia tulee kohdella samanarvoisesti. Ihmisillä on oltava oikeus ja mahdollisuus elättää itsensä työnteolla ja tämä koskee myös maahanmuuttajia.

Jaakonsaari Liisa

Kirjoittaja on oululainen EU-parlamentaarikko (sd.)