Kuten tästä ilmoituksesta voi havaita, juristina ja aktiivisena maahanmuuttokeskustelijana tunnettu Husein Muhammed piti tänään (8.12.) illalla esitelmän Tampereen kaupunginkirjastossa. Esitelmän otsikkona oli "Suomalaistuuko islam, islamilaistuuko Suomi?", ja koska satuin olemaan paikalla, kirjoitan tähän lyhyen rabortin... anteeksi, raportin aiheesta. Saavuin paikalle pienessä influenssassa, enkä muistanut ottaa mukaan paperia tai kynää, joten kirjoitukseni on siis pakosta muistinvarainen. Yritän laatia sen nyt vielä kun tapahtuma on mielessäni tuoreena. Muut tilaisuudessa paikalla olleet ja tätä forumia kenties seuraavat voivat toki halutessaan täydentää kertomustani.
[...]
Alkajaisiksi esitteli Husein muslimisiirtolaisten integraatiota käsittelevässä keskustelussa ilmenevät toisilleen vastakkaiset näkemykset; ensimmäisenä sen käsityksen, miten jo olemassaolevien eurooppalaisten historiallisten muslimiyhteisöjen olemassaolo todistaa integroitumisen mahdollisuuksista ja toisena sen uskomuksen, että islaminuskoiset ovat fanaattisen ja teokraattisen uskon tunnustajina lähtökohtaisesti täysin kykenemättömiä sopeutumaan Eurooppaan tai eurooppalaisiin arvoihin ja muodostavat väestökehityksellisen aikapommin. Vaikutelmani mukaan Husein pysyi uskollisena linjalleen, eli torjui jälkimmäisen uskomuksen suoralta kädeltä - itse asiassa enin osa esitelmää keskittyi näiden ennakkoluulojen purkamiseen - mutta piti myös tärkeänä muistuttaa siitä, ettei ensimmäinen lopputuloskaan, eli integraatio, suinkaan tapahdu suoralta kädeltä tai tule kuin vain lahjana ikään.
[...]Husein teki jälleen humoristisesti selväksi, ettei imaami Hajjar suinkaan ole paavi eikä edes arkkipiispa, ja komealta kalskahtavasta nimestään huolimatta ei "Suomen islamilainen yhdyskunta" suinkaan ole mikään kaikki maamme muslimit kokoava yhdistys.
[...]
Keskustelu juuttui tässä kohtaa hieman julistukselliseksi, sillä Elovaara katsoi aiheelliseksi ryhtyä selostamaan juurta jaksain, miten imaami Hajjar olisi oletettavasti esittänyt myönteisiä käsityksiä yhdeksänvuotiaiden morsianten vihkimisestä avioliittoon. Husein mainitsi, ettei ollut moisia lausuntoja Hajjarin taholta kuullut - hän esitti mahdollisuutena, että Hajjar olisi puhunut profeetta Muhammediin liittyvästä perimätiedosta - mutta mainitsi toki, että imaami Chehab oli todennut vihkineensä hyvin nuoria pariskuntia avioon. Elovaara jatkoi tuokion verran vastaväittämistään, mutta välisoiton tulokseksi jäi yksinkertaisesti se, että Husein ilmoitti alaikäisten vihkimisen ja lapsiavioliittojen olevan yksiselitteisesti vastoin Suomen lakia, minkä kunnioittaminen on itsestäänselvä asia myös enemmistölle maamme muslimeista.
[...]Esitelmä jatkui tästä edelleen väestöasioihin, rajusti putoaviin syntyvyyslukemiin sekä yleisesti maamme muslimien kirjavuuden ja keskinäisen erilaisuuden korostamiseen. Eräässä vaiheessa päätti Elovaara jälleen huomauttaa, miten islaminusko tarjoaa mellakoiville siirtolaisille yhdistävän tekijän, ja miten mellakat toteutetaan - hänen mielestään - sen nimissä, "sosiaalis-kultturellisista" (sic) syistä. Husein vastasi huomauttamalla suopeasti, miten Elovaaran omasta luonnehdinnasta "sosiaalis-kultturellinen" puuttui nimenomaan uskonnollinen tekijä. Husein jatkoi toteamalla, miten Suomessa on syrjäytyneisyyttä ja maahanmuuttajaryhmien keskuudessa syrjäytyneisyyttä on hyvinkin keskimääräistä enemmän, mutta miten tämä ei ole seurausta islaminuskosta sellaisenaan. Toisin sanoen, Husein halusi korostaa sosiaalisten syiden olevan joukkotasolla ratkaisevampia kuin jotkin oletetusti ihmisiin syväkoodatut uskonnolliset tai kulttuuriset imperatiivit.
[...]Hän mainitsi samaten moniavioisuuden seikkana, minkä islaminusko sallii, muttei velvoita, mutta jonka Suomen laki kieltää. Husein tiivisti tämän esitelmänsä osuuden toteamalla, ettei Suomen laki velvoita mihinkään, mitä islaminusko kieltäisi, ja islaminusko ei velvoita mihinkään, minkä Suomen laki kieltäisi. Tässäkään mielessä integraatiolle ei ole esteitä. Keskustelu siirtyi erään yleisökommentin seurauksena tässä vaiheessa poikien ympärileikkaukseen, mistä Husein esitti Suomen lain tämänhetkisen suhtautumisen sekä mainitsi, miten islaminuskossa kyse ei tässä ole suoranaisesti uskonopillisesta velvoitteesta, vaan juutalaisilta omaksutusta perinteestä.
[...]
Husein huomautti myös maamme muslimiyhteisön pienuudesta, sekä myös siitä, miten minkäänlaista yhtenäistä, valtavirrasta erottuvaa poliittista organisoitumista ei Suomessa ole havaittavissa.
[...]
Esitelmänsä päätteeksi Husein tiivisti otsikkonsa toteamalla, että vaikka islaminusko kotiutuukin suomalaiseen elämänmenoon, niin uskonto tuskin näissä maisemissa "suomalaistuu"; moinenhan edellyttäisi kaikkien yhteyksien katkeamista muiden maiden muslimeihin. Vastaavasti hän kuitenkin teki hyvin selväksi, että Suomi ei myöskään islamilaistu.
[...]
Elovaara jatkoi hyvin aktiivista kommentointiaan mainitsemalla, miten kaikesta huolimatta islaminusko on hänen mielestään hyvin "jälkeenjäänyt" uskonto, mistä esimerkkinä oli hänen mielestään muslimimaiden taannoin ajama YK:n uskontojen halventamista koskeva periaatelauselma. Husein Muhammed huomautti, miten hän oli Heidi Hautalan kanssa julkaissut lauselmaa jyrkästi kritisoineen kannanoton Helsingin Sanomissa, ja muistutti ettei lauselma ole mitenkään maailmanjärjestön jäsenvaltioita sitova. Samalla hän totesi naurahtaen, ettei siedä islaminuskon piirissä esiintyvää taantumuksellisuutta, ja miten islaminusko muistuttaa tässä suhteessa hyvin paljon Perussuomalaisuutta.
[...]
Muut yleisökeskustelun aiheet sivusivat tasa-arvoa ja seka-avioliittojen mahdollisuutta, esimerkiksi sitä asiaa, että muslimimiehen - kuten Huseinin itsensä - on helppo avioitua toisuskoisen naisen kanssa, mutta musliminaiselle se voi olla hankalampaa. Husein muistutti tässäkin yhteydessä, että pakkoavioliittoja ei tule sallia, ja Suomessa on viranomaiset näiden asioiden torjumista ja estämistä varten.
Tekstit
