torstai 2. kesäkuuta 2011

Kristiina Kouros: Oikeudenmukaisuutta ja samanlaisuutta

Savon Sanomat, kolumni: Kristiina Kouros: Oikeudenmukaisuutta ja samanlaisuutta 2.6.2011

Käsite positiivisesta syrjinnästä on hämmentänyt viime päivinä poliitikkoja. Perussuomalaisten viimeviikkoinen julistus syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan sekä Kokoomusnuorten puheenjohtajan Wille Rydmanin tuore peesaus ovat kirvoittaneet kielen kannat puolesta ja vastaan.

Perussuomalaisten julistuksessa tuomitaan "kaikkinainen rasismi ja syrjintä". Toisaalta siinä nimenomaisesti tuomitaan kaikki etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuva syrjintä tai suosiminen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä. Teksti on epäilemättä harkiten laadittu. Kirjoittaja tuntee hyvin syrjintään liittyvän käsitteistön, paremmin kuin suurin osa julistuksen lukijoista. Miksi hän valitsi korostaa juuri noita syrjintäperusteita?

Syrjintää - ihmisten välisiin eroihin perustuvaa ei-hyväksyttävää erottelua - tapahtuu muullakin kuin etnisen taustan, kielen, kulttuurin, uskonnon tai vastaavan seikan perusteella. Syrjintä ylipäätään ei koske vain vähemmistöjä, vaan kuka tahansa voi kokea syrjintää. Vakiintuneesti lainsäädännössä on käsitelty vammaisten syrjintää, sukupuoleen, alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen tai terveydentilaan liittyvää syrjintää sekä ikäsyrjintää. Kansainvälisesti jossain määrin haasteellisempaa on ollut tarttua syrjintään, jota esiintyy seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyen, eikä tämä keskustelu ole meilläkään ollut kivutonta.

Kiellettyjen syrjintäperusteiden listauksissa etnisyys on "vain" yksi muiden joukossa, vaikka juuri se tuntuukin hallitsevan Jussi Halla-ahon ajattelua. En keksi muuta selitystä etnisyyden korostamiselle perussuomalaisten julistuksessa kuin juuri ja nimenomaan rasismin.

Nimittäin, ja tämän Halla-aho tietää hyvin: Positiivisella syrjinnällä tai erityiskohtelulla ei suosita ketään. Sen tarkoitus on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutuminen ja toimenpiteet ovat vain väliaikaisia.

Miksi positiivista erityiskohtelua tarvitaan? Koska yhteiskunnan valtarakenteiden ja historiallisten seikkojen vuoksi jotkut ihmiset kohtaavat syrjintää todennäköisemmin kuin jotkut toiset.

"Pääasia on, että pätevimmät tulevat valituiksi", kirjoitti Wille Rydman. Naulan kantaan. Nimenomaan syrjinnän vuoksi näin ei käy. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota suosituksin (joita Suomessa enimmäkseen käytetään) ja joskus jopa lainsäädännössä vahvistetuin kiintiöin (kunnallisten toimielinten sukupuolikiintiöt), että pätevyyttä löytyy myös sieltä, mistä sitä ei aina ensimmäiseksi osata katsoa. Monimuotoinen työyhteisö, jossa erilaisten ihmisten näkemykset tulevat esiin "luonnostaan", takaa myös monilla aloilla parhaan mahdollisen tuloksen.

Kaikkinaisen syrjinnän ja ihmisten todellisen tasa-arvon edistäminen on hyväksi koko yhteiskunnan toimivuudelle. Meidän kaikkien onneksi asiasta on Suomessa säädetty jo laki, jonka velvoittaa viranomaisia. Sen mukaan heidän tulee kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista. Erilaisen etnisen taustan omaavat ihmiset kuuluvat ilman muuta samaan joukkoon kaikkien muiden erilaisuuksien, siis meidän kaikkien kanssa.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.