maanantai 14. marraskuuta 2011

Aamulehti: Puheenaihe: Entä he, jotka eivät pääse opiskelemaan suomea?

Aamulehti: Puheenaihe: Entä he, jotka eivät pääse opiskelemaan suomea? 14.11.2011

Kielikoulutus: Vastuuta maahanmuuttajien suomen kielen opinnoista siirtyy työpaikoille.

Kotoutus: Asiasta innostuvat työnantajat ovat harvassa. Vaarana on, että osa tarvitsijoista jää opin ulkopuolelle.

Ensin kielikurssille, sitten opiskelemaan ja lopuksi töihin. Bingo!

Kielikoulutuksen pitäisi olla välttämätön osa Suomeen muuttavien ihmisten kotouttamista, mutta totuus on toinen. Tarjontaa on aivan liian vähän.

Esimerkiksi maahanmuuttajille suunnattuun kielikoulutukseen eli työvoimakoulutukseen haki tammi–kesäkuussa 6 000. Mukaan mahtui 4 800. Täynnä ovat myös aikuislukioiden kurssit ja muu aikuiskoulutus etenkin pääkaupunkiseudulla. Pienimmillä paikkakunnilla kursseja ei välttämättä edes ole.

Samalla kotouttamiseen oikeutettu ryhmä on laajentunut. Kotoutus kuuluu periaatteessa kaikille maahan muuttaville, jotka sitä tarvitsevat.

– Jos asian sanoo raadollisesti, aiemminkin on ollut erittäin hyvät periaatteet ja niihin verrattuna huomattavasti rajallisemmat käytännöt. Nyt on riski, että kuilu teorian ja käytännön välissä kasvaa, Pasi Saukkonen sanoo.

Hän työskentelee tutkijana Etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimuskeskuksessa.

Porkkanoita työnantajille

Eurooppalaisen linjan mukaisesti vastedes työelämän rooli kielen oppimisessa kasvaa. Kotoutus siirtyy vuodenvaihteessa sisäministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön.

Taustalla on ajatus, että myös työnantajalla on vastuu työntekijöiden kielitaidon kartuttamisesta ja että työelämä on osa kotoutusta.

Työnantajat kaipaavat porkkanoita. Toisaalta yrittäjäyhdistykset voisivat olla aloitteellisia ja kannustaa jäseniään palkkaamaan maahanmuuttajia.

Maahanmuuttajien kielikoulusta tutkinut Sari Pöyhönen Jyväskylän yliopistosta pitää kielikoulutusta osana hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Hän tähdentää, että koulutus ei koske vain kotoutettavia, vaan myös yrityksen asiantuntijoita, mentoreita ja kehittäjiä.

– Kotouttaminen maksaa, mutta jos siinä epäonnistutaan, se tulee yhteiskunnalle vieläkin kalliimmaksi, Saukkonen puolestaan sanoo.

Myös sietokykyä lisää

Työelämäkeskeisyydessä piilee vaaroja. Ei ole realistista, että kaikki Suomeen muuttavat ihmiset työllistyvät, koska meillä on työttömyyttä muutenkin.

– Pitää muistaa huolehtia myös siitä, että muutkin kuin työelämässä olevan kotoutuvat, Saukkonen sanoo.

Pöyhönen pitää työelämän ulkopuolella syystä tai toisesta olevien kohtaloa suurena kysymyksenä, joka on ratkaistava pian. Heitä on esimerkiksi kotiäitien ja -isien kirjavassa joukossa. Heitä on myös nuoruusiässä Suomeen muuttaneissa, jotka eivät enää ole oppivelvollisia, mutta joilla ei vielä ole eväitä työelämään.

Kotoutuksessa on kyse myös kielitaito-odotuksista. Jos hyväksyisimme enemmän epätäydellistä kielitaitoa, syrjintäkin vähenisi. Talon rakentaja ei tarvitse yhtä sujuvaa suomea kuin toimistotyöntekijä. Kirurgi selviää pienemmällä sanavarastolla kuin terveyskeskuslääkäri.

– Englannissa ja USA:ssa, jossa on pitkään ollut maahanmuuttoa, on Suomea paremmin totuttu kielioppi- ja sanastovirheisiin, Saukkonen sanoo.

– Tarvitsemme sietokykyä, miten suomea voidaan puhua, lukea, kirjoittaa ja ymmärtää eri tavoin, Pöyhönen lisää.

Millainen suomen kielen taito riittää työelämässä? Kerro mielipiteesi!