Turkulainen: Vihapuhe-ilta herätti ärtymystä, mutta myös ymmärrystä

Turkulainen: Vihapuhe-ilta herätti ärtymystä, mutta myös ymmärrystä 29.11.2011

– Olen asunut kaksikymmentä vuotta Suomessa. Siitä 18 vuotta olen tehnyt töitä ja 15 vuotta samassa työpaikassa. Olen työpaikkani pääluottamusmies. Olen siis mallikansalainen, mutta silti minua syrjitään, leimataan ja saan kuunnella mutiaiseksi-nimittelyä, Ismail Kubur kuvaili elämäänsä Turussa.

Kubur oli Vihapuhe-illan ainoa ulkomaalaistaustainen osallistuja. Sen sijaan perussuomalaisiksi tunnustautuvaa yleisöä oli paikalla runsaasti, kun Työväen Sivistysliitto järjesti keskustelutilaisuuden Vihapuheista Manillassa maanantai-iltana.

– Mikä sitä vihapuhetta on? Media on ollut vallassa vuosisatoja, netti antaa vihdoin keskustelumahdollisuuden kaikille, yleisön joukosta Markku Palonen heitti.

–   Ääripäät ovat rasismi ja maahanmuuttokriittinen keskustelu. Siinä välissä on monta välimuotoa. Nyt meidät perussuomalaiset leimataan rasisteiksi, vaikka suurin osa haluaa käydä vain maahanmuuttokriittistä keskustelua, Manu Vuorio jatkoi.

Keskustelun alustajiksi kutsutut kansanedustajat Maria Lohela (ps), Eeva-Johanna Eloranta (sd.) sekä Siirtolaisuusinstituutin tutkimusjohtaja Elli Heikkilä näkivät vihapuheissa uhkaa.

–  Mutta luulen, että jonkun Hommaforumin merkitystä liioitellaan. Kuinka iso osa kansasta sitä sittenkään seuraa, Lohela kritisoi.

Eloranta sanoi hyväksyvänsä maahanmuuttokriittisen keskustelun:

– On ihan ookoo, että maahanmuuttopolitiikkaa arvostellaan, mutta jos aletaan kyseenalaistaa ihmisarvo, ollaan hakoteillä. Netissä vihapuheita harrastavan pitää ottaa vastuu sanomisistaan. Kirjoittaja asettaa maalitauluja. Onko hän sitten syytön, jos joku alkaa toteuttaa vihaa? Vihapuheesta voi kasvaa lumipalloilmiö.

Yleisön joukosta nuori mies kertoi asuneensa Norjassa silloin kun Anders Brejvik toteutti järkyttävät surmantyönsä:

–   Olen miettinyt paljon Norjan ja Suomen eroja. Norjassa ollaan paljon suvaitsevaisempia kuin Suomessa, mutta siellä on myös alhainen työttömyysprosentti ja suhteellisen hyvät oltavat. Näistä asioista voi ammentaa syitä.

Tutkimusjohtaja Elli Heikkilä Siirtolaisuusinstituutista arvioi, että Suomessa on tehty hyvää kotouttamispolitiikkaa, mutta resurssit eivät ole olleet riittäviä.

– Etenkin kolmannen sektorin rooli on erittäin arvokas. Tässä maassa tehdään paljon hyvää työtä, hyviä projekteja, mutta miten niistä saataisiin pysyväistoimintaa, hän mietti.

Eloranta muistutti, että Suomi on pieni maa ja me olemme pieni kansa.

– Se tarkoittaa, että olemme riippuvaisia muusta maailmasta. Maahanmuuttajat ovat pysyvä ja tervetullut kansanosa.

Ismail Kuburia sanat eivät oikein vakuuttaneet:

–  Puhutaan maahanmuuttajapolitiikasta, mutta montako maahanmuuttajaa on ollut sitä tekemässä. Päättäjät tekevät päätöksiä meidän puolesta kysymättä mitään.

– Me maahanmuuttajat olemme täällä ja täällä aiomme pysyäkin. Minullakin on vaimo ja kaksi ihanaa lasta, en minä täältä mihinkään muuta. En ole Suomen kansalainen, enkä aio kansalaisuutta hakeakaan, se veisi oman identiteettini. Mutta teen työtä ja maksan veroja, elän kunnon elämää.

–  Jos maahanmuuttoon liittyy ongelmia, pitäisi puhua niistä, eikä leimata meitä kaikkia. Nyt kaikki vain heitetään samaan kattilaan, kiintiöpakolaiset, maahanmuuttajat, kaikki ulkomaalaistaustaiset, ja saadaan sekasoppa. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

– Jos minä Suomessa muutan toiselle paikkakunnalle, kestää kymmenen vuotta ennen kuin minut hyväksytään. Me suomalaiset vain olemme sellaisia, yksi mies toteaa Kuburille.