Nettipoliisi Marko Forss: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus internetissä 2010

Nettipoliisi Marko Forss: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus internetissä 2010

Taustaa:
Sisäministeriön tiedote: Poliisin tietoon tuli edellisvuotta vähemmän viharikoksia 27.10.2011

Poliisiammattikorkeakoulu julkaisi muutama viikko sitten tutkimuksen poliisin tietoon tulleista viharikoksista vuonna 2010. Tilastojen mukaan viharikoksia tapahtui 15% edellistä vuotta vähemmän, mutta viharikokset olivat edelleen pitkällä aikavälillä tarkasteltuna nousussa. Jo hieman rauhoittuneen vihapuhetta koskevan mediamylläkän tiimoilta voisi kuvitella, että internetin osuus viharikollisuudessa olisi hirveän suuri. Tilastojen mukaan internetissä tapahtuneita viharikoksia oli vuonna 2010 vain noin kaksi prosenttia kaikista viharikoksista, joka oli prosentuaalisesti saman verran kuin viime vuonna. Kävin hieman tarkemmin läpi kyseisiä internetiin liittyviä tapauksia ja ohessa tuloksia.



Poliisille kirjattiin vuonna 2010 yhteensä 860 viharikoksia sisältävää rikosilmoitusta, joissa oli yhteensä 1168 päärikosnimikettä. Näistä rikosilmoituksista 86% sisälsi rasistisia piirteitä. Muut tapaukset olivat esimerkiksi rikoksen uhrin uskonnolliseen taustaan, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvia viharikoksia. Yleisin rikosnimike oli pahoinpitely (31% + lievä tekomuoto 12%) ja yleensä teot tapahtuivat illan ja yön aikana julkisilla paikoilla, esimerkiksi ravintolan edustalla. Muita yleisiä rikosnimikkeitä olivat laiton uhkaus (14%) ja kunnianloukkaus (15%).

Sivurikosnimikkeistä selkeä ykkönen oli kunnianloukkaus (46%). Enemmistö (81%) rasistisista teoista oli enemmistön vähemmistöön kohdistamia. Rikosnimikkeiden prosenttiosuuksissa ei ollut olennaista heittoa viime vuoteen verrattuna.



Internetiin liittyviä viharikoksia sisältäviä rikosilmoituksia vuodelta 2010 löytyy 26kpl. Yleisin rikosnimike näissä tapauksissa oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan (9kpl), jossa viharikoksen motiivi on jo pykälän sisällä. Muut tapaukset olivat laiton uhkaus (7kpl), kunnianloukkaus (7kpl), työsyrjintä (1kpl) ja lähestymiskiellon rikkominen (1kpl). Sivurikosnimikkeissä yleisin oli reaalimaailman tapaan kunnianloukkaus (8kpl).



Yleisin tapahtumapaikka oli Facebook (9kpl), jossa tapahtui kiihottamisrikoksen lisäksi rasistisia kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia. Muita tapahtumapaikkoja olivat sähköposti (5kpl), blogit (4kpl), keskustelufoorumit (2kpl) ja muut (6kpl). Loput tapahtumapaikat olivat erilaisia netistä löytyviä sivustoja.

Internetissä tapahtuvan viharikoksen tekijä oli yleensä kantaväestöön kuuluva ja kohteena vähemmistö. Seitsemässä tapauksessa kohteena on ollut maahanmuuttajat yleensä. Muita tapauksia olivat esimerkiksi venäläiset (3kpl), lestadiolaiset (3kpl), somalit (2kpl), muslimit (2kpl), sukupuolinen suuntautuminen (2kpl). Mahtuipa joukkoon myös yksi henkilöä ruotsinsuomalaisuuden perusteella halventanut kirjoitus.



Syyttäjälle eteenpäin rikosilmoituksista oli lähtenyt 12kpl, mutta siitä ei ole tietoa kuinka monessa tapauksessa syyte tosiasiallisesti nostettiin. Näiden lisäksi viidessä tapauksessa syyttäjä oli rajoittanut tutkinnan esimerkiksi vähäisyys- tai kustannusperusteisesti. Kolmessa tapauksessa asianomistaja ei ole vaatinut rangaistusta ja tutkinta on lopetettu. Neljä tapausta on keskeytetty tai päätetty sen takia, että epäiltyä ei ole saatu selvitettyä. Yksi jutuista on vielä avoin.

Näiden tilastojen perusteella jollain voisi herätä ihmetys siitä, että miksi syyttävä sormi osoittaa usein internetin suuntaan puhuttaessa vihapuheesta. Vihapuheeseen liittyen suurin osa kunnianloukkauksista ja laittomista uhkauksista kun tapahtuu yleisillä paikoilla kasvotusten. Jos lasketaan esimerkiksi kunnianloukkausten määrä kokonaisuudessaan vuonna 2010, kirjattiin niitä poliisille noin 4000kpl. Pikaisesti poliisin tietojärjestelmästä erilaisia hakusanoja käyttäen internetiin liittyviä tapauksia löytyy noin 800kpl. Rasististen kunnianloukkausten suhteellinen määrä internetissä oli siis todella pieni.

Tilastoa tuijottamalla voidaan vetää johtopäätös että rasistiset rikokset ovat lisääntyneet pitkällä aikavälillä, mutta mielestäni tilastoista ei ole selkeästi vedettävissä sellaista johtopäätöstä, että internetin käyttö olisi tosiasiallisesti ollut tähän vaikuttimena. Rasistisia asenteita on ollut ennen sosiaalista mediaakin, mutta nyt etenkin ääriäänet kuuluvat kovempaa, koska media rakastaa repiä niistä otsikoita. Ennen nämä puheet tuppasivat jämään kahvipöytiin. Oma vaikutuksensa on myös maahanmuuttajien määrän kasvulla, joka selittää osaltaan kasvua viharikosten lukumäärissä. Ulkomaalaisia Suomessa oli vuonna 2003 noin 107 000 ja vuoteen 2009 mennessä määrä oli lisääntynyt melkein 50 000 henkilöllä.



Osa argumentoi, että läheskään kaikki rasistiset rikokset internetissä eivät tule poliisin tietoon. Internetin osalta voin kokemuksesta sanoa, että ”normaaleja” kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia jää ilmoittamatta poliisille suhteessa vähintään yhtä paljon kuin rasistisesta motiivista tehtyjä viharikoksia. Tämä ei siis selitä internetin pientä osuutta viharikoksissa. On selvää, että internetistä löytyy helposti järkyttävää ja rasistiseksikin luokiteltavaa materiaalia, mutta se ei vielä tee siitä välttämättä rikollista. Lähinnä kirjoittaja itse nolaa itsensä typeryydellään.

Olin juuri vähemmistövaltuutetun kymmenvuotissyntymäpäivillä, jossa Johanna Korhonen piti erittäin hyvän puheen omaa työsyrjintätapaustaan koskien. Korhonen kertoi puheessaan, että vähemmistövaltuutetun sijasta meillä voisi ehkä tulevaisuudessa olla yhdenvertaisuusvaltuutettu. Tämä antaisi selkeän viestin siitä, että olemme yhteisellä asialla. Poliisilla on nollatoleranssi viharikollisuuteen, mutta poliisi toimii lain puitteissa siten, että kenenkään sananvapautta ei lähdetä rajoittamaan ilman lakiin perustuvaa tarvetta. Tällä hetkellä vihapuheeseen liittyvää keskustelua hallitsevat tunteella vouhkaavat yksilöt tai poliittisesti latautuneet ääripäät, joiden ääntä media vielä voimistaa. Mikään näistä ei ole avain yhdenvertaiseen yhteiskuntaan.



Alkuperäinen viharikostutkimus 2010:

http://www.polamk.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/DB54AA1FE9A222B9C2257925004A8CDA/$file/Raportteja95_Niemi_web.pdf