Karjalainen: Työtä halutaan ihonväristä riippumatta

Karjalainen: Työtä halutaan ihonväristä riippumatta 11.11.2011

Enemmistö pohjoiskarjalaisista hyväksyy työperäisen maahanmuuton mutta ei pakolaisten vastaanottamista maakuntaan. Karjalaisen (10.11.) kyselytutkimuksen tulos yllättää siinä mielessä, että monet työhön ja opiskelemaan tulleet ulkomaalaiset joutuvat yhtä lailla rasismin uhreiksi kuin pakolaisina tai turvapaikanhakijoina maakuntaan tulleet. Myös ulkomaalaisten omistamia ja jopa heitä työllistäviä yrityksiä vahingoitetaan. Gallupin perusteella pohjoiskarjalaisten luulisi nousevan nykyistä voimakkaammin tällaista rasismia vastaan.

Monet pohjoiskarjalaiset ovat eläneet ja elävät vaikeita aikoja. Rakennetyöttömyys katkeroittaa, eikä pitkien työttömyysjaksojen jälkeinen pieni eläke tuo helpotusta. Epäluulo sikiää helposti.

Niin kun terveysvalistuksessakin, osa ihmisistä uskoo tarinan sitä paremmin, mitä asiantuntemattomampi kertoja on. Sosiaalitoimistojen työntekijöiden ja muiden asiantuntijoiden kertomia tosiasioita ei uskota, ja järkipuhe kaikuu kuuroille korville. Huoltoasemaparlamenttien kuvitelmat pysyvät totuuksina.

Maahanmuuttajat, olivatpa he tulleet Suomeen työn tai rakkauden perästä – kuten useimmat – tai olivatpa he tulleet kiintiöpakolaisina tai turvapaikanhakijoina, eivät saa kantasuomalaisia parempaa sosiaaliturvaa. Sossun luukku ei ole heille auki.

Suomessa jokainen voi päättää itse asuinpaikkansa. Tämä koskee myös ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, joilla on oleskelulupa Suomessa. Mikään kunta ei siis voi päättää, että kuntaan saa muuttaa vain kantasuomalaisia.

Suurimmalle osalle pakolaistaustaisista – niin kuin muistakin maahanmuuttajista – Pohjois-Karjala on joka tapauksessa lyhytaikainen kotimaakunta. Pääkaupunkiseudulla on useimmiten Lieksaa ja Joensuuta paremmat elämisen mahdollisuudet. Vaikka syntyperäisten pohjoiskarjalaisten nuorten ei tarvitsekaan lähteä rasismia pakoon, moni päätyy aivan samaan ratkaisuun eli lähtee koulutus, työ ja uralla eteneminen haaveissaan isoihin kaupunkeihin. Useimmat – niin ulkomaalaistaustaiset kuin pohjoiskarjalaissyntyisetkin – tekevät tässä itsensä kannalta oikean ratkaisun, vaikka maakunnan kannalta se onkin vahinko.

Niin Suomessa kuin missä muussa maassa tahansa syntyneet ihmiset haluavat elättää itsensä ja perheensä omalla työllään ja vaurastua vähitellen. Työn vieroksunta ei ole sen enempää Koraanin kuin Raamatunkaan ohjenuora. Pakolaisetkin haluavat tehdä töitä.

On hyvin toimeen tulevia suomalaisia, jotka panettelevat työttömiksi joutuvia laiskoiksi ja sosiaalipummeiksi. ”Aina työtä tekevälle löytyy!” Maahanmuuttajien myötä tähän itsensä ylentävien joukkoon on ollut mahdollista kiivetä pienemmillä tuloilla ja vähemmillä ansioilla – usein pelkkä ihonväri ansioluettelossa.