HS: Maahanmuutto ei ole ykkösongelma

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Maahanmuutto ei ole ykkösongelma 30.1.2012

Maahanmuutosta on väitelty Euroopassa vuosia, ja aihe on muokannut useiden maiden puoluekenttiäkin uuteen uskoon. Viime vuonna asenteet siirtolaisuuteen pysyivät suurin piirtein ennallaan, osoittaa viidessä suurimmassa EU-maassa tehty Transatlantic Trends -kyselytutkimus.

Toisinkin olisi voinut käydä. Eurokriisi ja Pohjois-Afrikan levottomuudet aiheuttivat eurooppalaisissa vuoden mittaan pelokkaita mielikuvia toimeentulon kiristymisestä ja uusista muuttopaineista.

Saksassa, Ranskassa, Britanniassa, Italiassa ja Espanjassa viime syksynä tehdyssä kyselyssä maahanmuuttoa pidettiin enemmän ongelmana kuin mahdollisuutena – mutta suunnilleen samassa määrin kuin parina edellisenäkin vuonna.

Keskimäärin vain kahdeksan prosenttia piti maahanmuuttoa oman maan ykkösongelmana. Huimasti tärkeämmiksi kysymyksiksi arvioitiin talous ja työllisyys. Koulutuskin aiheutti vastaajissa enemmän huolta kuin muuttoliike.

Siirtolaisuus on yksi yhteiskuntaa muokkaavista tekijöistä monissa Euroopan osissa, ja siihen sopeutuminen vaatii paljon sekä tulijoilta että kantaväestöiltä. Valtaosa eurooppalaisista ymmärtää silti, ettei se ole hallitsematon uhka.

Viime vuosien kärkevä julkinen keskustelu maahanmuutosta saattaa selittää sen, että Transatlantic Trends -kyselyn kaikissa kohdemaissa vastaajat yliarvioivat vahvasti ulkomaalaisten osuuden oman maan väestöstä.

Italiassa ja Britanniassa osuutta liioiteltiin jopa kolminkertaisesti.

Kysely paljasti, että EU:ssa on paineita laajentaa unionin roolia maahanmuuttopolitiikassa. Siitä voi tulla uusi sisäisen kiistan aihe.

Välimeren maissa, jonne etelästä tulevat siirtolaiset usein ensimmäiseksi päätyvät, enemmistö halusi unionin määräävän, kuinka monta maahanmuuttajaa mikäkin jäsenmaa enintään ottaa vastaan. Saksassa ja Britanniassa päätös kattorajasta haluttiin pitää omalla hallituksella.

On hyvä panna merkille, että Euroopasta heruu siirtolaisille myös myötätuntoa. Kyselyssä enemmistö hyväksyi siirtolaisuuden motiiviksi niin sodan, vainon, luonnononnettomuudet kuin köyhyydenkin. Noin puolet oli valmis ainakin väliaikaisesti avaamaan oman maan työmarkkinat demokratisoituvien arabimaiden siirtolaisille.