Länsi-Suomi, pääkirjoitus: Suvaitsevaisuus kunniaan puolin ja toisin 31.1.2012
Maan suurin ja vaikutusvaltaisin sanomalehti kysyi ulkomailla asuvilta suomalaisilta Suomen nykyisestä imagosta ja presidentin mahdollisuuksista parantaa sitä (HS 29.1.).
Useat vastaajat totesivat maamme maineen saaneen kolhuja rasistisiksi koettujen lausuntojen ja äärioikeiston nousuksi arvioidun perussuomalaisten viime kevään vaalimenestyksen vuoksi.
Vastaajien mukaan Suomesta on tullut mielikuvissa entistä suvaitsemattomampi maa, jossa ulkomaalaiset ovat toisen luokan kansalaisia.
Yksi mielipidetiedustelu ei kerro kaikkea, mutta suuntaa se antaa.
Suomessa on jouduttu ottamaan kantaa suvaitsevaisuuteen tai sen puutteeseen käynnissä olevan presidentinvaalikampanjan aikana.
Jos ensimmäisen kierroksen vaalitulosta katsoo, niin suomalaiset ovat suvaitsevaisia. Vai miten voi tulkita sitä, että vihreitä edustava siviilipalvelusmies, joka edustaa vielä sukupuolista vähemmistöä, on vaalien toisella kierroksella. Tämä, jos mikään, osoittaa, että suomalaiset ovat suvaitsevaisia.
Suvaitsevaisuutta tarvitaan kuitenkin puolin ja toisin, tämäkin on hyvä muistaa kaikessa poliittisessa huumassa, joka tuntuu sekoittaneen ihmisten mielen etenkin sosiaalisessa mediassa.
Pekka Haaviston kannattajien pitää ymmärtää, että kaikki eivät voi hyväksyä esimerkiksi hänen sukupuolista suuntautuneisuuttaan. Jos tämä on syy olla häntä vastaan, pitää sekin hyväksyä. Tämä on yhtä lailla suvaitsevaisuuteen kuuluvaa kuin vastakkainenkin mielipide.
Suvaitsevaisuuden nimissä pitää hyväksyä ja ymmärtää myös muita ja heidän arvojaan ja asenteitaan kuin vain oman mielipiteen kannalla olevia.
Tosiasia varmasti on, että Suomen tasavallan presidentti valitaan aivan muilla perusteilla kuin hänen yksityiselämäänsä liittyvien seikkojen takia.
Presidentin henkilöön liittyvät asiat ovat ilman muuta tärkeitä, ja ne luovat tiettyä Suomi-kuvaa, joka maailmalla meistä muodostuu.
Aivan samalla tavalla me ulkomailla matkaavat olemme vastuussa siitä, miten käyttäydymme ja millaista kuvaa annamme itsestämme ja kansakunnastamme.
Suvaitsevaisuuden mittaria voidaan käyttää monessa muussakin asiassa.
Esimerkiksi ihmisen ikään liittyvää rasismia on ikävä kyllä myös meillä olemassa, niin nurinkurista kuin se onkin. Jokainen ikääntyy ja joutuu kohtaamaan siihen liittyvät ennakkoluulot, jos niitä yhteiskunnassa esiintyy.
Tässä suhteessa voisimme ottaa oppia kulttuureista, joissa ikä on arvostuksen mitta eikä suinkaan rasite.