HS: Kaappiin ei saa sulkea

Helsingin Sanomat: Kaappiin ei saa sulkea 22.1.2012

Asianajaja Juha-Pekka Hippi ajaa homopakolaisten asiaa. Viime viikolla hän sai hyviä uutisia.


Vihreää yliviivaustussia on käytetty reippaasti. Asianajaja Juha-Pekka Hippi, 33, on merkinnyt sillä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen tärkeimmät kohdat.

Päätös on tämän vuoden ensimmäinen. Se annettiin viime viikon perjantaina, ja se koskee iranilaista miestä, joka on hakenut Suomesta turvapaikkaa homoseksuaalisuutensa perusteella.

Homous on Iranissa rikos, josta voidaan rangaista kuolemalla.

Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus eivät olleet myöntäneet turvapaikkaa, sillä niiden mielestä mies voisi piilottaa homoseksuaalisuutensa Iranin viranomaisilta.

Viikko sitten korkein hallinto-oikeus palautti tapauksen Maahanmuuttovirastoon. Vielä ei tiedetä, miten miehen käy. Silti ratkaisu oli jo tärkeä. "Tämä selkeyttää Suomen linjaa", Hippi sanoo.

Tärkeintä ratkaisussa on, että Suomi ei voi pakottaa ihmisiä elämään kaapissa. Tähän asti niin on välillä tehty. Lähetetty kotiin ja sanottu, että älä kerro homoudesta kellekään, niin olet turvassa.

"Kehotus pitää matalaa profiilia on ihmisoikeussopimusten vastainen. Ei sellaista voida antaa."

Eihän poliittisia toisinajattelijoitakaan käsketä olemaan hiljaa. "Kaappi on myös turvaton paikka."


Hippi ei ollut iranilaisen asianajaja, mutta hänellä on kaksi asiakasta, jotka hakevat turvapaikkaa, koska heitä uhkaa vaino seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

Päätöksen jälkeen jotkut ovat pelänneet, että nyt Suomeen alkaa tulvia homopakolaisia. Hipistä pelko on täysin turhaa, sillä ani harva edes hakee turvapaikkaa seksuaalisuuden perusteella.

Moni ei tiedä, että homous voi olla peruste kansainväliselle suojelulle. Ja vaikka tietäisikin, omaa homoutta ei uskalleta tuoda esiin. Suurin osa hakijoista jää ilman turvapaikkaa. Siksi voi olla vaarallista, jos lähipiiri saa tietää homoudesta.

"Suomessa etniset yhteisöt ovat pieniä, tulkkeja on rajallinen määrä ja kaikki tuntevat kaikki. Jos tulee maasta, jossa homoseksuaalisuus on rikos, synti ja sairaus, niin sitä on vaikea tuoda esille, jos hakija ei luota tulkkiin."

Hippi ei tiedä, kuinka moni on hakenut Suomesta turvapaikkaa seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Hän on yrittänyt saada tilastoja, mutta niitä ei kuulemma ole. Hän arvelee, että tapauksia on suunnilleen yhtä paljon kuin Norjassa, missä niitä on ollut noin 0,11 prosenttia turvapaikkapäätöksistä.

Vaikka tapauksia on vähän, jokainen niistä on tärkeä. "Jos yksikin ihminen tapetaan, se riittää."


Hippi ei aja ensimmäistä kertaa seksuaalivähemmistöjen asiaa oikeudessa. Hän on myös Pride-kulkueeseen tehdyn kaasuiskun uhrien asianajaja.

Viime toukokuussa iskun tekijät tuomittiin paitsi pahoinpitelyistä myös poliittisten oikeuksien loukkaamisesta. "Sellaisia tuomioita ei ole juuri annettu sitten lapuanliikkeen."

Oikeudenkäynnin jälkeen rikoslakia on täsmennetty. Nyt siihen on kirjattu, että tuomiota voidaan koventaa, jos rikoksen vaikuttimena on ollut uhrin seksuaalinen suuntautuminen.

Toimistossaan Hippi kulkee aamutossuissa. Kulmassa on lävistys, ja hiukset on sävytetty harmaaseen taittavalla sävyllä. Jalassa on mustat farkut ja takin alla violetti liivi.

Silti Hippi on tyypillinen asianajaja. Hän puhuu koukeroisesti ja etsii sanomisilleen tukea papereista. Niin kuin nyt selatessaan KHO:n päätöstä.

"Haluaisin korostaa muutamaa seikkaa", hän aloittaa.

Viranomaisten pitää tunnistaa, että hakija kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Tämä ei aina ole ihan yksinkertaista. Ei riitä, että hakija sanoo olevansa homo, mutta ei sitä voi testatakaan.

"HLBTI-identiteetit eivät ole sairauksia. Ei psykiatri voi päättää, että ihminen on homo tai hetero."

Euroopassa esimerkiksi Tšekki on käyttänyt "fallometristä" menetelmää. Siinä ihmiselle näytetään pornografista materiaalia ja seurataan, kiihottuuko hän.

Testi loukkaa ihmisoikeuksia ja on lisäksi epäluotettava.

Suomessakin turvapaikkakuulustelijat ja asioista päättävät tarvitsevat koulutusta. Hippi toivoo, että viranomaiset ymmärtäisivät, että stereotypiat ovat vain osa totuutta. Edes se, että ihminen on naimisissa, ei tee hänestä heteroa.

"Suomessakin homot ovat vielä viime vuosikymmeninä menneet naimisiin ja tehneet lapsia."

Paras keino identiteetin tunnistamiseen on antaa hakijan kertoa siitä vapaasti ja arvioida sitten kertomuksen uskottavuutta. Näin on esimerkiksi Portugalissa ja Britanniassa.


Kun on selvää, että hakija kuuluu vähemmistöön, pitää vielä todistaa, että häntä vainotaan.

Taas ollaan vaikean kysymyksen ääressä. Mikä on vainoa?

Yksiselitteistä määritelmää sille ei ole. Jokaisen hakijan pitää todistaa, että juuri häntä on vainottu.

KHO:n käsittelemässä tapauksessa miehellä oli todistus siitä, että hänen äitinsä oli haastettu oikeuteen poikansa suojelusta. Se ei riittänyt Maahanmuuttovirastolle.

Vainoa voi maassa olla, vaikka homoseksuaalisuus ei olisi rikos. Vainota voivat niin omat sukulaiset kuin naapuritkin – ja usein viranomaiset sulkevat siltä silmänsä. Kuten Venäjällä, missä poliisi pahoinpitelee homoja ja jättää tutkimatta homojen rikosilmoituksia.

"Suomessakin on sanottu venäläisille hakijoille, että pitäisi turvautua oman maan viranomaisiin ja nostaa oikeusjuttu."

Periaatteessa se olisi ihan oikein. Käytännössä ihminen joutuisi ottamaan valtavan riskin.

"Ihmisten pitäisi olla moraaliselta selkärangaltaan hyvin vahvoja."

Useimpien rohkeus ei riitä. Niinpä he elävät piilossa, tukahduttavat seksuaalisuutensa tai yrittävät lähteä muualle.

Monen suomalaisen homon ja lesbon tapaan Hipilläkin on tästä kokemusta. 18-vuotiaana hän lähti vuodeksi Lontooseen, missä saattoi elää vapaammin. 1990-luvulla nuori homopoika sai Kuopiossa pelätä väkivaltaa – ja eli siksi mieluummin kaapissa, kunnes muutti pois.

"Vaikkei se enää rikos ollut, niin oli se synti ja suur häppee."