HS: Presidentillä on merkitystä

Helsingin Sanomat, kolumni: Mikael Pentikäinen: Presidentillä on merkitystä 22.1.2012

Tänään on taas päivä, jolloin Suomen kansa kirjoittaa historiaa. Mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi ja äänestää, jos sitä ei ole jo tehnyt.

Valtiotieteen tohtori, filosofi Maija-Riitta Ollila kiteytti Talouselämässä (2/12) presidentin roolia tavalla, jonka pitäisi myös kannustaa uurnille.

"Presidentin vallan paradoksi on siinä, että kansalaisten laittomat odotukset – heidän oma uskonsa johtajaan – antavat tälle arvovaltaa. Presidentin todellinen mandaatti on ihmisten uskomuksissa", Ollila kirjoitti.

Laittomilla odotuksilla Ollila viittaa siihen, että presidentiltä odotetaan asioita, joihin hänellä ei ole lain antamia valtuuksia.

Ollila kannusti etsimään ehdokkaista "oikeaa isänmaallisuutta", joka ei tarkoita kansallista itsekkyyttä.

"Nyt on liityttävä ihmiskunnan suureen heimoon. Lyhyellä aikavälillä tämä on kivulloista ja kallistakin. Ajan oloon avautuminen ja yhteistyö on elämää uudella tavalla, oikein", hän totesi.


Presidentilliselle arvovallalle on edelleen käyttöä uskomuksissamme, monella rintamalla.

Maailma ei ole valmis. Meidän on ihmiskunnan heimossa opeteltava erityisesti kolmea asiaa, jotka kietoutuvat yhteen.

Nämä ovat ihmisen arvon ja kohtuuden puolustaminen sekä välittäminen.

Jos presidentti saa vahvistettua uskoamme siihen, että näiden edistäminen on meidän jokaisen tehtävämme, tämä maa ottaa ison harppauksen parempaan.

Helsinkiläinen Rebecka Holm, 14, muistutti Hufvudstadsbladetin (17. 1.) yleisönosastossa meitä omalla tarinallaan siitä, miksi nämä asiat ovat niin tärkeitä.

Holm kirjoitti koulumatkakokemuksistaan. Metrossa hän on oppinut, mitä on rasismi. Nuorta koululaista on kehotettu menemään kotiinsa. Häntä on haukuttu mutanaamaksi, neekeriksi ja apinaksi.

"Kauheinta on ollut joutua sanallisen hyökkäyksen kohteeksi, kun metrovaunullinen aikuisia istuu ja katsoo ulos tekemättä mitään", Holm kirjoittaa.

Hän kertoo itkien pohtineensa tilanteen epäreiluutta. "En voinut olla kysymättä samaa kysymystä: Miksi? Se on looginen kysymys, kun sitä miettii. Mutta siihen ei ole loogista vastausta."

Holm kertoo, miten "maailman fantastisin tunne" on se, kun tuntematon nousee puolustamaan kiusattua. "Pahin tunne on silloin, kun kukaan ei sano mitään, vaan kaikki istuvat kuin tunteettomat vahanuket."

Holm ehdottaa, että kouluissa puhuttaisiin enemmän eri kulttuureista, maailman asioista ja siirtolaisuudesta, jotta uusi sukupolvi olisi vanhaa parempi ja avoimempi.


Ihmiskunnan suuri heimo tarvitsee nykyistä enemmän Holmin kaltaista viisasta puhetta ihmisen arvosta.

Meidän pitää oppia, että ihmisen arvo on sama riippumatta ihon väristä, uskonnosta, poliittisesta linjasta, sukupuolesta, syntyperästä, terveydestä, varallisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Jos on toista mieltä, ei ymmärrä ihmisyyden olemusta.

Mutta tarvitaan muutakin. Ihmiskunnan suuri heimo ei selviä, jos se ei saa ahneuttaan kuriin. Ahneus voi olla tervettä jossain määrin, mutta se on kelvoton isäntä.

Kelvoton ahneuden isäntä voi kaataa yksittäisen ihmisen, mutta se voi vaurioittaa myös kansakuntia. Euroopan velkakriisi on tästä vakava muistutus.

Meidän pitää oppia, että valtion velka on isolta osin lainaa lapsiltamme. Olemme jo ottaneet heiltä aivan liikaa lainaa. Olemme ottaneet sitä velkaannuttamalla julkisen talouden, mutta myös kuluttamalla luontoa.

Uuden presidentin pitää vahvistaa ylisukupolvista näkökulmaa politiikassa. Muuten ihmiskunnan suuri heimo ei kestä.

Välittämisenkin läksyssä meillä on opittavaa, kuten Rebecka Holm muistutti. Jos välitämme oikeasti, emme katso vahanukkeina ikkunasta, kun toisia ihmiskunnan heimon jäseniä – kaltaisiamme – pilkataan.


Presidentin todellista mandaattia mitataan myös kansainvälisillä kentillä. Sielläkin presidenttimme vahvuus perustuu siihen, miten paljon häneen uskotaan ja miten paljon häntä halutaan kuunnella.

Maailman johtajilla ei ole aikaa tyhjänpäiväiseen jutteluun vallattoman ja arvovallattoman presidentin kanssa.

Presidentti Tarja Halonen teki presidenttikausillaan 12 vuoden aikana noin 300 vierailua 71 kohdemaahan. Hän teki 22–30 ulkomaanmatkaa vuosittain.

Venäjällä hän kävi 27 kertaa. Vierailurytmistä näkee, että sekä presidentti Vladimir Putin että Dmitri Medvedev halusivat keskustella Halosen kanssa.

Yhdysvalloissa Halonen kävi 26 kertaa, joista kahdella hän tapasi istuvan presidentin Valkoisessa talossa, vuonna 2000 presidentti Bill Clintonin ja 2002 George Bushin.

Samaan aikaan Suomessa kävi vuosittain alle kymmenen valtionpäämiestä. Lisäksi presidentti tapasi 20–30 pääministeriä tai vastaavaa vuodessa.

Kotona arvostettu presidentti on vahva myös maailmalla.

Kun häntä halutaan kuunnella, hän pystyy merkittävällä tavalla vaikuttamaan tapaan, jolla Suomi rakentaa kansakuntien kentällä ihmiskunnan suurta heimoa – sellaiseksi, ettei sitä tarvitse Rebecka Holmin ja hänen kaltaistensa itkien hävetä.

Mikael Pentikäinen

Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.