HS: Rasismi katoaa: Huovisen Rasvamaksaa ei enää julkaistaisi

Helsingin Sanomat: Rasismi katoaa: Huovisen Rasvamaksaa ei enää julkaistaisi 7.1.2011

Veikko Huovisen tarinakokoelma Rasvamaksa oli vuonna 1973 suuri menestys. Kirja on jäänyt elämään siinä missä Havukka-ahon ajattelija tai Koirankynnen leikkaajakin.

Missä kaksi Huovisen ystävää kohtaa, ei tarvitse sanoa kuin "Jutta Grahn", ja yhteys on syntynyt.

Kokoelman kuuluisimmat kertomukset ovat epäilemättä Ihmissyöntiä I–II.

Ensimmäisessä kertomuksessa ugandalaisopiskelija marinoi Tampereella vaalean tyttöystävänsä – pystyyn. Ugandalainen syöttää naiselle mausteisia ruokia ja ottaa tämän hengiltä ja pakastaa.

Pitkän ja kylmän talven aikana opiskelija valmistaa naisesta herkullisia pataruokia. Huovinen antaa tarkat reseptitkin.

Palattuaan Afrikkaan korkeaksi virkamieheksi ugandalaisopiskelija muistelee kaiholla, kuinka häntä lämmittikään höyryävä lihaliemi luennolta palattua, kun oli ponnistellut lumimyrskyä vastaan Pirkkalan valtatiellä.

Toisessa kertomuksessa pataan joutuu suomalainen kehitysaputyöntekijä. Hänestä Sorbonnessa opiskellut sissijohtaja valmistaa herkullista maksapasteijaa, jonka viipaleisiin saadaan vielä koristeellinen rasvareunuskin. Sellainen maistuu vehnäleivän päällä, kun päälle ripottelee varovasti muskottia ja valkopippuria.

Tällaisia kertomuksia ei enää kirjoitettaisi, eikä julkaistaisi. Rasismille ollaan nyt paljon herkempiä kuin vuonna 1973.

Pitkällä aikavälillä rasismi onkin Suomessa romahdusmaisesti vähentynyt, vaikka päivittäinen uutisointi voi antaa päinvastaisen kuvan.

Helsingin Sanomien kyselytutkimuksessa viime marraskuussa 29 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että "joihinkin rotuihin kuuluvat eivät kerta kaikkiaan sovi asumaan modernissa yhteiskunnassa".

Tutkija Magdalena Jaakkolan kyselytutkimuksessa oli sama kysymys 2003. Silloin näin ajatteli paljon useampi: 45 prosenttia. 1993 luku oli peräti 51 prosenttia.

Mutta jo vuonna 1973 Rasvamaksa aiheutti kohua. Elettiin vielä aikaa, jolloin poliitikot lukivat kaunokirjoja ja kävivät niistä keskustelua. Johannes Virolainen tuomitsi Rasvamaksan tuoreeltaan ja vuoden lopussa jyrähti Suomen Kuvalehdessä itse Urho Kekkonen.