Wali Hashi: Mustan pojan näkymätön arpi

Wali Hashi: Mustan pojan näkymätön arpi 12.10.2014

Viime tiistaina katsoin A2:n teemailtaa koulukiusaamisesta. Ohjelmassa puhuttiin kuinka kiusaaminen on jättänyt nuorille arpia, haavoja, ja kuinka se on johtanut huonoon olon, syrjäyttymiseen ja se, että arvet jäävät nuorten sydämeen koko elämän ajaksi.

Suorassa lähetyksessä nuoret kertoivat rehellisesti ja rohkeasti heidän tunteistaan kiusattuina, kiusaajien istuessa saman pöydän ääressä ja yritettiin ratkaista yhdessä ongelmaa. Ohjelman lopussa kaikilla oli lappu, jossa luki isoilla kirjaimilla: ”Anteeksi!”

Seuraavana päivä seurasin uutisointia, kuinka nuorisojengit ovat hakanneet ja ryöstäneet viattomia ihmisiä Helsingissä, ja että he olivat maahaanmuutajia, vaikka poliisin mukaan nuorisojengissä oli sekä valtaväestöä, että vähemmistön suomalaisia.

Kun kysymys on ns. mamulapsesta, niin silloin ei puhuta arvista, huonosta olosta, syrjäytymisestä ja näiden mamunuorten sydämissä olevista haaveista, koska annamme heille hyvinvointiyhteiskunnalta kaiken ilmaiseksi: asunnon, koulutuksen, harrastukset ja älypuhelimen.

Heidän pitäisi käyttäytyä, olla nöyriä ja kiitollisia, vaikka he ovat syntyneet Suomessa ja omaksuneet suomalaisen kulttuurin. Silti heidän pitäisi elää maassa maan tavalla, vaikkapa vaihtaa ihonväri ja uskonto. Silloin voimme puhua heistä yksilöinä, ja silloin voimme nähdä, että heilläkin on arpi sydämessä.

Vasta sitten voimme ajatella, että he ovat meidän lapsiamme. Silloin voimme hyväksyä, että heilläkin on oikeus esittää heidän arpensa. Nämä mamutaustaiset lapset joutuvat kantamaan vastuun Suomen epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta.

Mamulapset, pallo on nyt teillä, haluatteko sopeutua Suomeen vai ei!? Ensinnäkin tällaiseen katujengi-toimintaan pitää puuttua heti kaikin keinoin. Onneksi poliisi ja sosiaaliviranomaiset ovat tarttuneet asiaan tiukasti. Vaikka he ovat tehneet työnsä hyvin, silti tuntuu, että jotkut politiikot ovat saaneet taas mahdollisuuden aloittaa vaalikampanjan ja kerätä pisteitä lietsomalla pelkoa, kuten perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalen.

Packalen kirjoittaa näin: "Maahanmuuttajajengi pahoinpidellyt raa’asti kymmeniä kantasuomalaisia lapsia, nuoria ja aikuisia. Toimin viisi viimeistä vuotta ennen kansanedustajaksi valintaa Helsingin poliisin operatiivisenä yleisjohtajana. Maahanmuuttajataustaisten nuorten jengiytyminen, heidän harjoittamansa rasistinen väkivalta ja aiheen sensuroinnin aiheuttama turhauma olivat suurimpia yksittäisiä syitä, jotka saivat minut turhautumaan ja lähtemään mukaan politiikkaan."

Etkö herra kansanedustaja tajua, että sellainen kielenkäyttö ja yleistäminen aiheuttaa monille lisää vihamielisyyttä ja eriarvoisuutta? Etkö herra kansanedustaja tajua, että tämä ei ole pelkästään maahanmuutajien ongelma, vaan se on meidän kaikkien Suomalaisten ongelma? Etkö herra kansanedustaja tajua, että sinulla on vastuu pitää tämä yhteiskunta puhaltamassa yhteiseen hiilen, eikä lietsoa me ja muut -ajattelutapaa.

On myös puhuttu syrjäytymisestä, koulun kesken jättämisestä, välinputoaja nuorista, työttömyydestä, kiusaamisesta, mutta me ei ikinä pystytä kohtaamaan näitä ongelmia, niin kauan kun meidän nuoret joutuvat kohtaamaan eriarvoisuutta. Ehdotan, että seuraavassa A2:n teemassa olisi värillisiä suomalaisia nuoria, jotka pääsisivät kertomaan heidän tunteistaan, heidän haaveistaan ja ennen kaikkea heidän arvistaan.

Voin vakuuttaa tumman lapsen isänä, heistä löytyy arpia, vaikka kuinka tummia he ovat.

Toimittaja Wali Hashi