keskiviikko 30. syyskuuta 2015

HS: Maahanmuuttajat voivat pelastaa kuihtuvat kunnat – Lieksan kokemuksista paljon opittavaa

Helsingin Sanomat: Maahanmuuttajat voivat pelastaa kuihtuvat kunnat – Lieksan kokemuksista paljon opittavaa 30.9.2015

Suomeen saapuu tänä vuonna ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. On todennäköistä, että monet heistä myös saavat täältä turvapaikan.

Tänä syksynä kunnissa on keskusteltu vilkkaasti vastaanottokeskusten perustamisesta. Kuntapäättäjien olisi syytä suunnata katse tulevaisuuteen, sillä oleskeluluvan saatuaan pakolaiset muuttavat pois vastaanottokeskuksista. Minne päin Suomea he asettuvat?

Väestö maaseudulla ja kasvukeskusten ulkopuolisissa taajamissa on vähentynyt viime vuosikymmeninä huimaa vauhtia. Pienetkin paikkakunnat voivat saada maahanmuuttajista uusia asukkaita ja kaivattua elinvoimaa.

Pohjoiskarjalainen Lieksan kaupunki oli kuutisen vuotta sitten uuden tilanteen edessä. Lieksaan muutti lähiseudun vastaanottokeskuksista ensin muutamia kymmeniä somalitaustaisia pakolaisia, minkä jälkeen paikkakunnalle saapui satoja uusia, pakolaisina maahan tulleita asukkaita muualta Suomesta. Lieksaan heitä houkuttivat asumisen halpuus, turvallisuus sekä muut pikkukaupungin hyvät puolet.

Lieksassa on tehty paljon työtä maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten eteen. Hankaukselta ja ristiriidoilta ei ole vältytty. Maahanmuuton vastustajat ovat jarruttaneet maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten kotoutumista. Tässä ristipaineessa paikallisviranomaiset ja kansalaiset ovat opetelleet selvittämään konflikteja ja rakentamaan luottamusta.

Tiedottamisen ohella tarvitaan dialogia ja vuorovaikutusta. Alkuvaiheen panostukset perhetyöntekijöihin, asumisohjaajiin, tulkkeihin ja vertaisohjaajiin maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin, kun paikkakunnalla pitempään asuneet maahanmuuttajat oppivat toimimaan uudessa ympäristössä ja osaavat sitten neuvoa myöhemmin tulevia.

Tarvitaan myös ennakkoluulottomia aloitteita. Lieksassa suunnitellaan esimerkiksi monikielisten, somaliksi, venäjäksi, englanniksi ja suomeksi luettavien paikallisuutisten videointia ja julkaisua internetissä. Joitakin vuosia sitten kaupunginjohtaja kutsui koolle epävirallisen somaleista koostuvan neuvottelukunnan, josta tuli silta viranomaisten ja somaliyhteisön välille.

Alkuvaiheessa maahanmuuttajat tarvitsevat erityispalveluja, kuten tulkkausapua tai vaikkapa pidennetyn ajan viranomaistapaamiseen. Toisaalta palvelutarpeet eivät läheskään aina liity maahanmuuttajataustaan. Työllisyyspalveluja ja neuvoloita käyttävät sekä maahanmuuttajat että syntyperäiset suomalaiset.

Maahanmuuttajatkaan eivät ole yhtenäinen ryhmä. Joku tarvitsee tukea ja ohjausta toimeentulotukiviidakossa, toinen kaipaa sparrausta yritysideansa testaamiseksi.

Kun pienelle paikkakunnalle muuttaa nopeasti paljon ihmisiä, arki muuttuu. Esiin nousee myös ristiriitoja ja pettymyksiä. Niiden sovittelu vaatii määrätietoista, avointa ja kuuntelevaa otetta kaikilta.

Myös maahanmuuton vastustajille pitää varata tilaisuus näkemystensä esille tuomiseen. Se ei tarkoita vihapuheen tai rasistisin motiivein tehtyjen rikosten sallimista.

Lieksan poliisi on omaksunut nollatoleranssin rasismiin. Se ei ole ehkäissyt kaikkia maahanmuuttajiin kohdistuvia rikoksia – Lieksassa on rikottu esimerkiksi maahanmuuttajien ajoneuvoja. Tilanteen kärjistyminen on kuitenkin vältetty, kun poliisi on keskustellut rikoksista ja niiden taustoista maahanmuuttajien kanssa. Lieksan somalit uskovat, että poliisi tekee parhaansa heidän suojelemisekseen. Se on yhteiskuntarauhan kannalta tärkeää.

Osa maahanmuuttajista on jo lähtenyt myös Lieksasta pois – kaupungissa on yhä nuivaa suhtautumista, jonka vuoksi esimerkiksi somalitaustaisten opiskelijoiden on vaikea löytää itselleen harjoittelupaikkoja. Toisaalta monia maahanmuuttajia pitävät Lieksassa vahvat sosiaaliset siteet.

Lieksassa on noin 12 000 asukasta, kun 1960-luvulla väkeä oli kaksi kertaa enemmän. Alueet kilpailevat investointien ohella ihmisistä, innovaatioista ja luovuudesta. Maahanmuutto avaa eri puolella Suomea mahdollisuuksia saada uusia asukkaita ja kaivattua elinvoimaa.

Ristiriidoilta ei muutostilanteessa voida välttyä, mutta valitsemme itse tavat, joilla ongelmia ratkaisemme. Tämä voi olla viimeinen oljenkorsi, johon tarttumalla taantuvat taajamat voivat säilyttää elinvoimansa.

Tiina Sotkasiira
Kirjoittaja on tutkijatohtori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on mukana somalien kotoutumista tutkivassa hankkeessa.