Ilta-Sanomat: Turvapaikanhakijoiden rikokset: Salailu huono, avoimuus hyvä 6.12.2015
Viranomaisilla ja päättäjillä on iso vastuu siitä, että yhteiskuntarauha säilyy, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Alkusyksystä sama viesti tuli vastaan kaikkialla: turvapaikanhakijat eivät tee Suomessa rikoksia. Piste. Yleisradio: ”Vastaanottokeskusten pelätään lisäävän rikoksia alueella. Pelko on kokemusten valossa kuitenkin aiheeton”. Poliisihallitus: ”Toistaiseksi niitä (ylilyöntejä/rikoksia) on tapahtunut lähinnä vastaanottokeskusten ulkopuolella ja kantasuomalaisten toimesta.” SPR:n Hämeen piirin toiminnanjohtaja: ”Yhtä ainutta raiskausta ei ole ollut. Miksi ihminen, joka on paennut jostain ja tulee hakemaan turvapaikkaa, syyllistyisi rikokseen?”
Niin. Miksi osa meistä ihmisistä ylipäänsä tekee rikoksia? Onhan se hyvä kysymys, mutta niin vain on ja tietenkin sama pätee myös turvapaikanhakijoihin. On naiivia olettaa, että kymmenientuhansien turvapaikanhakijoiden suuresta joukosta kukaan ei voisi tehdä mitään pahaa. Tietysti voi ja valitettavasti näin on myös käynyt.
Ilta-Sanomien tuoreen selvityksen mukaan turvapaikanhakijoihin liittyvät rikosepäilyt ovat kasvaneet merkittävästi. Pelkästään marraskuussa tuli ilmi noin 100 seksuaalista ahdistelutapausta, joista epäillään turvapaikanhakijoita. Nuoria tyttöjä on suudeltu väkisin, kourittu ja/tai ahdisteltu sanallisesti. Tänä vuonna on kirjattu noin 10 rikosilmoitusta, joissa raiskauksesta epäiltynä on turvapaikanhakija. Erilaisia rähinöitä vastaanottokeskuksissa on kuukausittain satoja. Usein kyse on uskonkiistoista, kun shiiat ja sunnit ovat selvitelleet näkemyseroja.
Ongelmien ei oikeastaan pitäisi olla kenellekään maalaisjärjellä ajattelevalle suuri yllätys. Kun tuhansittain ihmisiä, valtaosa nuoria, työtä vailla olevia miehiä, yhtäkkiä tupsahtaa Suomeen, ei se tietenkään ihan tanssien suju. Ei sujuisi, vaikka tulijoiden etninen tausta olisi mikä. Turvapaikanhakijoiden osalta ongelmia lisäävät isot kulttuurierot ja turvapaikanhakijoiden keskinäiset uskonnolliset kiistat.
Kun näin on, mahdollisista vaikeuksista, kulttuurieroista jne. olisi heti alusta alkaen pitänyt avoimesti puhua ja niihin varautua. Järkevää – niin tässä kuin muissakin haasteellisissa tilanteissa – olisi ollut ennakoida ongelmat, pyrkiä estämään ne, puuttua heti jos/kun niitä ilmaantuu ja tiedottaa avoimesti.
Vaan ei. On toimittu juuri päinvastoin. Ongelmat on kiistetty jo etukäteen ja sitten kun niitä on ilmaantunut, ne on salattu. Tiedottamaan on suostuttu vasta, kun on ollut ihan pakko. Eikä vieläkään ole kerrottu kaikkea: esimerkiksi IS:n uutisoimasta seksuaalisten ahdistelutapausten suuresta määrästä Suomessa eivät viranomaiset ole kertoneet.
Salailulla vakavia seurauksia
Mitä tästä salailusta sitten on seurannut? Huhut ja väärät tiedot turvapaikanhakijoiden teoista leviävät villisti netissä. Luottamus viranomaisiin, poliittisiin päättäjiin ja SPR:n kaltaisiin järjestöihin on kärsinyt kolauksen. Kansalaiset ovat myös alkaneet ottaa ohjaksia omiin käsiinsä ja suunnittelevat katupartioita. Ei liene ihan toivottu lopputulos?
Vasta tällä viikolla sisäministeri Petteri Orpo tuli ulos konkreettisten toimenpide-esitysten kanssa: Orpo kertoi mm. uusista, perustettavista palautuskeskuksista ja turvapaikanhakijoille jaettavasta paperista, jossa hakijat kertovat ymmärtävänsä Suomen tavat ja lait ja noudattavansa niitä. Tätä ennen Orpo on lähinnä keskittynyt hokemaan julkisuudessa, että suomalaisten tulisi osoittaa malttia – vaikka juuri sitä kansalaiset ovat syksyn aikana itse asiassa osoittaneet.
On totta, että rasistinen möykkä netissä ja julkisilla paikoilla on ikävä kyllä lisääntynyt ja vastaanottokeskusten rähinöintiin on joissakin tapauksissa osallistunut myös kantasuomalaisia. Se on aito huolenaihe. Mutta turvapaikanhakijoihin kohdistuneita vakavia väkivallantekoja on Suomessa ollut – toistaiseksi – onneksi hyvin vähän. Jokainen tuhopolttoyritys on tietenkin liikaa, mutta esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa kyse on aivan eri kokoluokan luvuista.
Viranomaisilla ja päättäjillä on iso vastuu siinä, että yhteiskuntarauha säilyisi myös tulevaisuudessa. Oleellista on tämä: kansalaisille pitää pystyä luomaan kuva, että ongelmat – olivatpa ne sitten kantasuomalaisten tai turvapaikanhakijoiden aiheuttamia – tiedostetaan ja tilanne on hallinnassa. Pitää viestiä avoimesti hyvistä asioista ja kumota vääriä pelkoja, mutta pitää uskaltaa puhua myös ongelmista ja puuttua niihin. Jos syntyy käsitys, että päättäjät eivät tee mitään, eivätkä edes tiedä, mitä pitäisi tehdä, se on erittäin vaarallinen signaali.
Laittoman toiminnan ylistäminen pöyristyttävää
Turvapaikanhakijoiden ongelmista puhuminen ei tietenkään saa tarkoittaa vihanlietsontaa. Siltä osin pahin pohjanoteeraus tällä viikolla oli, kun perussuomalaisten varakansanedustaja Juha Mäenpää hehkutti Facebookissa vastaanottokeskukseksi suunnitellun rakennuksen tuhopolttoa Kankaanpäässä näin: ”Aivan mahtavaa. Jumala on olemassa. Rukouksiini on vastattu.”
Paitsi että laittoman toiminnan ylistäminen on varakansanedustajalta pöyristyttävää, lausunto ei anna kaksista kuvaa Mäenpään ymmärryskyvystäkään. Pikkulapsen ajatusmaailmalla voisi ehkä kuvitella, että turvapaikanhakijat lakkaavat tulemasta, jos sijoituspaikaksi suunniteltua taloa ei enää ole. Aikuiselta ihmiseltä, vieläpä varakansanedustajalta, tuollainen logiikka on jo noloa.
Turvapaikanhakijoihin liittyvistä ongelmista puhuminen ei toki ole helppoa, koska leimaamisen vaara on aina olemassa. Mutta silti sitä on uskallettava tehdä, koska mikään ongelma ei ainakaan salaamalla poistu. Siksi viranomaisten lisäksi myös median on syytä katsoa peiliin. Median tehtävä on uutisoida. Vaikka uutisoitavat asiat olisivat ikäviäkin, ei tosiasioita voi jättää kertomatta sen takia, koska pelätään niiden aiheuttamia reaktioita tai koska faktat eivät istu kirjoittajan omaan maailmankuvaan.
Halu uskoa hyvään on hieno asia. Mutta jos se halu saa sulkemaan silmänsä tosiasioilta, seuraukset ovat usein huonoja. Näin on käynyt myös median osalta. Kun turvapaikanhakijoita koskeneita ongelmia on hyssytelty, on perinteinen media ohjannut ihmisiä luotettavien ja journalististen periaatteiden mukaisesti toimitettujen sisältöjen äärestä netin vaihtoehtomedioiden pariin. Se on ikävä juttu, koska näiden törkyjulkaisujen toimintaperiaatteet eivät kestä päivänvaloa. On totta, että ne julkaisevat välillä myös faktoja, mutta niiden lisäksi härskejä valheita, puhdasta hölynpölyä ja rajuja solvauksia.
Rauha on Suomen kallisarvoisin omaisuus
Julkinen keskustelu turvapaikanhakijoista ei kaipaa kumpaakaan: ei tosiasioiden peittelyä, mutta ei myöskään valehtelua ja vääristelyä. Ja jälkimmäinen on tiettyjen vaihtoehtomedioiden pahin ongelma: ne kylvävät pelkkää myrkkyä ihmisten mieliin, eivät koskaan valoa.
Vähemmistön tekemät rikokset ovat fakta, mutta sekin on fakta, että turvapaikanhakijoiden enemmistö on tavallisia, hyvää tarkoittavia ihmisiä. Moni heistä rukoilee Mäenpään lailla, mutta suurin osa pyytänee rukouksissaan omalta Jumalaltaan rauhaa – ei tuhoa, kuten varakansanedustaja Mäenpää.
Ja se rauha on Suomen kallisarvoisin omaisuus. Se meidän kaikkien olisi hyvä muistaa, kun juhlimme jälleen Suomen itsenäisyyttä.
Ulla Appelsin