Ilta-Sanomat: Velkavankeuteen joutunut thaipoimija Bunruay, 54, vaatii oikeutta Kainuussa: ”Joka viikko 3 koronkiskuria tuli pickupilla kotiimme” 29.5.2017
Työnsä keskeyttäneet thaipoimijat palasivat vaatimaan oikeutta – tunteikas jälleennäkeminen Suolahdessa.
Suolahden Kansatalolla Äänekoskella nähtiin sunnuntai-iltapäivänä iloisia ilmeitä, kun osa syksyllä 2013 työtaisteluun ryhtyneistä thaimaalaisista marjanpoimijoista kohtasi jälleen heidän tuekseen aikanaan ryhtyneitä vapaaehtoisia.
Ilmeet olivat iloisia, vaikka asia oli vakava – thaimaalaisille jopa kohtalokas. Neljä vuotta sitten köyhät maanviljelijät toivoivat, että Suomen-reissu auttaisi heitä taloudellisesti, mutta lopputulos olikin päinvastainen: poimijat joutuivat kotimaassaan velkavankeuteen, josta ulospääsy vaikuttaa toivottomalta.
Toivoa kuitenkin on, kiitos suomalaisen oikeusjärjestelmän. Kainuun käräjäoikeudessa alkaa tiistaina oikeudenkäynti, jossa 50 thaipoimijaa vaatii heidät Suomeen järjestäneeltä sotkamolaiselta marjafirma Ber-Exiltä yhteensä yli 300 000 euron korvauksia.
Riitajutussa kyse on paljolti mustikoiden ja puolukoiden kilohinnoista, jota Ber-Ex maksoi turistiviisumilla tulleille kausityöntekijöilleen. Syvälle työoikeuteen ja sopimusjuridiikkaan menevässä oikeudenkäynnissä käsitellään myös sitä, hankaloittiko Ber-Ex poimijoidensa ansaitsemismahdollisuuksia osoittamalla heille poiminta-alueita, joissa marjat olivat vähissä.
Bunruay Yaemchaiyaphum, 54, teki vaimonsa, tyttärensä ja veljensä kanssa liki kolmen kuukauden Suomen-reissun vuonna 2013. Nyt hän vaatii Ber-Exiä maksamaan nelikolle korvauksia yhteensä 15 000 euroa.
Sittemmin elämä on koetellut Yaemchaiyaphumia pahan kerran. Eikä kyse ole pelkästä velkaantumisesta.
– Joka viikko kolme koronkiskuria tuli pickupilla kotiimme perimään velkaa ja kysymään milloin maksat. Kerran he veivät mukanaan tyttäreni polkupyörän, jolla hän teki koulumatkansa, Yaemchaiyaphum kertoo IS:lle.
– Jouduimme pakoilemaan heitä ja jättämään kotimme. Muutimme lähemmäksi maatilaa, jossa työskentelin.
Thaimaalaisen palkoilla isoja velkoja ei hevin makseta. Runsaan vuoden pakoilun jälkeen Yaemchaiyaphum päätti lähteä rakennusalan töihin Kuwaitiin.
Perhe jäi kotiin – kunnes Yaemchaiyaphum sai kuulla vaimonsa karanneen toisen miehen matkaan.
– Jäljellä on enää henki, Yaemchaiyaphum sanoo.
Valoa elämään tuo toki onneksi se, että Yaemchaiyaphum on löytänyt uusvanhan elämänkumppanin nuoruudenrakastetustaan.
– Tämä on ollut minulle suuri oppimisprosessi. Minulta on mennyt vaimo, työ, rahat; kyseessä on seikkailu, jossa joudun kohtaamaan uusia tilanteita.
Vapaaehtoisten auttajien jälleennäkeminen Äänekoskella on Yaemchaiyaphumille ja hänen poimijatovereilleen parhaita matkalla eteen tulleista tilanteista.
– Tämä talo otti meidät lämpimästi vastaan, antoi meille kodin, Praisanti Jum-Angwa kiitti.
Konkreettiseksi kiitokseksi aasialaisvieraat päättivät kokata tilaisuuteen kolmen ruokalajin thaiaterian. Tohina keittiössä alkoi jo puoli seitsemältä aamulla ja puolensataa tilaisuudessa kävijää sai vatsaansa täytettä.
Poimijat korostavat, ettei kyseessä ole vain heidän asiansa. Lukuisat muutkin thaimaalaiset ovat joutuneet pettymään suomalaisten marjafirmojen toimintaan ja palaamaan kotiinsa joko tyhjin käsin tai velkaantuneina.
Kainuun käräjäoikeudessa selvinnee piakkoin, miten vastuut ailahtelevassa marjabisneksessä lopulta jakautuvat. Ainakin kaukaa saapuvat köyhät poimijat ovat sitä mieltä, että heidän kantamansa riski on liian raskas verrattuna marjafirmojen riskiin.
– Oikeudessa kyse on heikomman oikeudesta. Tämä on juridisesti erittäin haastava juttu, jollaista ei ole Suomessa ja tuskin muuallakaan koskaan käsitelty, poimijoiden lakimies Ville Hoikkala kertoi IS:lle.
Kansantalolla poimijat kohottivat henkeä huutamalla yhteen ääneen ”su su” (suomeksi: kamppailu jatkuu).
– Me taistelemme, kunnes voitamme, poimijaviisikon ainoa naispuolinen edustaja Kannika Muensuek vakuutti.