keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Iltalehti: Poliisi: Viharikosten määrä kasvoi liki viidenneksen - Valtaosassa rasistisia piirteitä
Viharikollisuuden vuosiraportti (pdf)
Erikoistutkija Juha Kääriäisen esitys raportin julkistamistilaisuudessa (pdf)
Valtaosassa epäillyistä viharikoksista oli rasistisia piirteitä.
Poliisin tietoon tuli viime vuonna aiempaa enemmän viharikoksia. Tapauksia kirjattiin noin tuhat, joka on liki viidenneksen enemmän kuin edellisvuonna.
Poliisiammattikorkeakoulun mukaan valtaosassa epäillyistä viharikoksista oli rasistisia piirteitä. Uhrin uskontoon tai seksuaalisuuteen liittyviä tapauksia kirjattiin yhteensä vähän yli sata.
Viharikoksella tarkoitetaan tekoa, jonka motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin edustamaa ryhmää kohtaan.
Laki ei tunne viharikosta. Rasistisesta motiivista voidaan kuitenkin tuomita kovempi rangaistus kuin vastaavasta teosta muuten. Lakia on ehdotettu muutettavaksi niin, että myös muista kuin rasistisista viharikoksista voitaisiin tuomita kovennettu rangaistus.
Yleisin viharikos Suomessa oli viime vuonna edellisvuosien tapaan pahoinpitely. Tyypillinen tekijä oli 15-24-vuotias suomalainen mies.
Uhreista suurin osa oli Suomen kansalaisia, muun muassa romaneja sekä maahanmuuttajien Suomessa syntyneitä lapsia.
________________________________________________________
Aamulehti: Nuoret suomalaismiehet tekevät rasistisia rikoksia
Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä kasvoi viime vuonna hurjat 17 prosenttia.
Poliisiammattikorkeakoulun tekemän vuosiselvityksen mukaan poliisille ilmoitettiin vuonna 2009 yhteensä 1 007 viharikosta, kun vuonna 2008 tapauksia oli 859.
Suurimmassa osassa rikosilmoituksista tapaus sisälsi rasistisia piirteitä, ja yleisin rikosnimike oli edellisvuosien tapaan pahoinpitely.
Poliisin tietoon tulleen rasistisen rikollisuuden määrää on seurattu Suomessa yli kymmenen vuoden ajan, ja vuoden 2008 tapauksista alkaen seurantaa on kehitetty laajemmaksi viharikosten tilastoinniksi.
Valtaosa viharikoksista on rasistisia
85 prosenttissa viime vuonna ilmoitetuista viharikosepäilyistä oli rasistisia piirteitä. Rasististen rikosten kokonaismäärä oli 14 prosenttia suurempi kuin vuonna 2008.
Eniten rasistisia rikosepäilyjä kirjattiin Helsingissä.
Rasistisissa jutuissa epäilty oli tyypillisimmin 15-24-vuotias suomalainen mies. Asianomistajista 60 prosenttia oli Suomen kansalaisia, muun muassa romaneja ja Suomessa syntyneitä maahanmuuttajien lapsia.
Ulkomaalaisista rasistisen rikoksen uhriksi joutuivat yleisimmin somalit.
Viharikoksilla tarkoitetaan tekoja, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin edustamaa ryhmää kohtaan.
_______________________________________________________
Verkkouutiset: "Vihapuhe netissä ei ole keskustelua, vaan rasismia"
Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljasen (sd.) mukaan kasvaneeseen viharikollisuuteen puuttuminen edellyttää laaja-alaista viranomaisyhteistyötä.
- Viharikokset ovat hyökkäys yksilöä, hänen edustamaa väestöryhmää sekä oikeusvaltiota kohtaan. Syrjimättömyys on perustuslaillinen perusoikeus, jota viranomaisten tulee turvata, kansliapäällikkö korostaa.
- Viharikokset ovat rikoksia ja niiden tekijät rikollisia. Esimerkiksi vihapuhe netissä ei ole asiallista maahanmuuttokeskustelua tai yhteiskunnallista keskustelua, vaan rasismia, joka täyttää usein rikoksen tunnusmerkistön. On tärkeätä, ettei sekoiteta rikollisuutta ja mielipiteen ilmaisua, vaan puhutaan asioista myös niiden oikeilla nimillä, Viljanen sanoo.
Suomen rikoslaki ei tunne rikosnimikkeitä "rasistinen rikos" tai "viharikos". Vuosiselvityksissä viharikoksiksi luokitellaan pääsääntöisesti kaikki sellaiset rikosepäilyt, joissa poliisi, uhri tai muu asianosainen epäilee vihamotiivia tai joihin on sisältynyt solvauksia uhrin edustamaa viiteryhmää kohtaan.
Vaikka rikoslaki ei tunne viharikosta nimikkeenä, teon rasistinen motiivi voi olla rangaistuksen koventamisen peruste.
Lainsäädännön koventamisperusteita on ehdotettu muutettavaksi niin, että rangaistuksen koventamisperusteena mainittaisiin rasistisen motiivin lisäksi uhrin uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen suuntautuminen ja vammaisuus.
_____________________________________________________
Verkkouutiset: Viharikokset: "Vaarana vähemmistöjen vastaisku"
Cucu Wesseh joutui viharikoksen uhriksi opiskellessaan vuosia sitten Kouvolassa. Joukko paikallisia nimitteli mustaa miestä, ja lopulta tilanne kärjistyi pahoinpitelyyn, jossa päälle käytiin kuuden voimalla.
- Eikä se loppunut siihen. He halusivat, että luopuisin oikeusjutusta ja muuttaisin pois paikkakunnalta. Totta kai se pelotti. En kuitenkaan antanut periksi. Minulla oli opiskelu kesken, ja silloinhan he olisivat voineet tehdä saman jollekin toiselle, Wesseh kertoo.
Vaino jatkui vuoden, jonka liberialainen Wesseh vielä viipyi Kouvolassa. Pahimmillaan hän joutui pakenemaan puukkomiestä. Se järkytti, ettei poliisi voinut auttaa ennen kuin rikos on tapahtunut.
- Soitin kerran apua, kun kaupassa oli uhkaava tilanne. Poliisi sanoi, ettei se voi puuttua siihen, että ihmiset käyvät kaupassa. Mielestäni lakia pitäisi muuttaa niin, että poliisi voisi puuttua tehokkaasti jo uhkaaviin tilanteisiin.
Tapahtumista huolimatta hän ei pidä Suomea turvattomana maana elää, vaikka kuuluisikin näkyvään vähemmistöön.
- Turvaton on liian vahvasti sanottu. Riski joutua rasistisen rikoksen uhriksi on samanlainen kuin muualla maailmassa.
Wesseh tarjoaa viharikollisuuden suitsimiseksi rohkeampaa keskustelua ja valistusta.
- Erilaisuus pelottaa, mutta kun uskaltaa raaputtaa pintaa, huomaa, että kaikki olemme ihmisiä. Tietämättömyys ja pelko aiheuttavat vihaa.
"Tilastoissa vain jäävuoren huippu"
Wessehiin rasistisia rikoksia ei ole kohdistunut enää aikoihin. Poliisin tietoon tulleiden epäiltyjen viharikosten määrä kuitenkin kasvoi viime vuonna 17 prosenttia edellisvuodesta. Tapauksia löydettiin Poliisiammattikorkeakoulun vuosiselvityksessä yhteensä 1007. Yleisin nimike oli pahoinpitely.
Melkein yhdeksässä kymmenestä viharikoksesta oli rasistisia piirteitä. Uskontoon liittyviä tapauksia oli 83 ja seksuaaliseen suuntautumiseen 31.
Viharikoksia on tilastoitu vuosilta 2008 ja 2009. Aiemmin kirjaa pidettiin vain rasistisista rikoksista. Niiden osalta kasvua oli viime vuonna 14 prosenttia.
Kansliapäällikkö Ritva Viljanen sisäministeriöstä on huolissaan suuntauksesta. Hän arvioi, että esimerkiksi taantuma, netin vihapuheet ja mielipidevaikuttajien maahanmuuttokriittiset puheenvuorot kiristävät asenteita vähemmistöjä kohtaan.
- Ilmi tulee kuitenkin vain jäävuoren huippu. Tämän selvityksen luvut ovat paljon pienempiä kuin uhritutkimuksessa.
"Vaarana vähemmistöjen vastaisku"
Pakolaisneuvonnan lakimies Hussein Mohammed huomauttaa, ettei rasismi rajoitu tilastoissa näkyvään viharikollisuuteen.
- Esimerkiksi nimittely on pientä siihen verrattuna, ettei saa työtä erikoisen nimensä takia.
Hänen mukaansa eräs rasistisen rikollisuuden uhkakuva on se, että uhrit katkeroituvat ja alkavat kostaa.
- Se olisi vaarallista. Silloin myös valtaväestöön kuuluvat täysin viattomat ihmiset joutuvat kärsimään.
Suomen laissa ei ole erikseen määritelty viharikosta. Rasistisesta motiivista voidaan tuomita ankarampi rangaistus kuin samasta teosta muuten. Lakia on ehdotettu muutettavaksi niin, että rikoksesta seuraisi ankarampi rangaistus myös silloin, kun teon motiivina on uhrin uskonto, syntyperä, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus.
Rasistisesta motiivista löydetään näyttöä oikeudessa kuitenkin vain kerran pari vuodessa.
_____________________________________________________
Sisäasiainministeriön tiedote: Poliisin tietoon tuli edellisvuotta enemmän viharikoksia
Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä kasvoi viime vuonna 17 prosenttia. Poliisiammattikorkeakoulun tekemän vuosiselvityksen mukaan poliisille ilmoitettiin vuonna 2009 yhteensä 1 007 viharikosta, kun vuonna 2008 tapauksia oli 859. Suurimmassa osassa rikosilmoituksista tapaus sisälsi rasistisia piirteitä, ja yleisin rikosnimike oli edellisvuosien tapaan pahoinpitely.
Viharikosten tilastointi perustuu poliisin valtakunnallisiin rikosilmoitustietoihin. Viharikoksilla tarkoitetaan tekoja, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin edustamaa ryhmää kohtaan.
– Viharikoksen käsite kattaa rasistisen rikollisuuden. Etnisen tai kansallisen taustan lisäksi viharikoksen motiivina voi olla uhrin oletettu tai todellinen uskonnollinen vakaumus tai elämänkatsomus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti, sukupuolen ilmaisu tai vammaisuus, kertoo vuosiselvityksen tehnyt tutkija Laura Peutere.
Poliisin tietoon tulleen rasistisen rikollisuuden määrää on seurattu Suomessa yli kymmenen vuoden ajan, ja vuoden 2008 tapauksista alkaen seurantaa on kehitetty laajemmaksi viharikosten tilastoinniksi.
Valtaosa viharikoksista on rasistisia
Suurimmassa osassa (85 prosenttia) viime vuonna ilmoitetuista viharikosepäilyistä oli rasistisia piirteitä. Rasististen rikosten kokonaismäärä oli 14 prosenttia suurempi kuin vuonna 2008. Eniten rasistisia rikosepäilyjä kirjattiin Helsingissä.
Rasistisissa jutuissa epäilty oli tyypillisimmin 15–24-vuotias suomalainen mies. Asianomistajista valtaosa (lähes 60 prosenttia) oli Suomen kansalaisia, muun muassa romaneja ja Suomessa syntyneitä maahanmuuttajien lapsia. Ulkomaalaisista rasistisen rikoksen uhriksi joutuivat yleisimmin somalit, kun luku suhteutetaan Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrään.
Muut kuin etnisyyteen tai kansallisuuteen perustuvat viharikokset ovat poliisin rekisterissä harvinaisia. Esimerkiksi uhrin uskontoon perustuvia tapauksia oli vuonna 2009 yhteensä 83, ja uhrin seksuaalinen suuntautuminen oli motiivina 31 rikosepäilyssä.
Viharikoslainsäädäntöön on ehdotettu muutoksia
Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljasen mukaan tilanteeseen puuttuminen edellyttää laaja-alaista viranomaisyhteistyötä.
– Sisäasiainhallinnonalalla on useita toimenpiteitä käynnissä. Poliisi on esimerkiksi pyrkinyt madaltamaan ilmoittamiskynnystä erilaisin toimenpitein, kouluttamalla poliiseja ja tekemällä yhteistyötä vähemmistöryhmien kanssa. Kaupunkien turvallisuussuunnittelussa vähemmistöjen kohtaamat turvallisuusuhkat otetaan osaksi suunnitelmaa. Paljon työtä tehdään myös hyvien etnisten suhteiden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi, kansliapäällikkö Viljanen korostaa.
– Viharikokset ovat hyökkäys yksilöä, hänen edustamaa väestöryhmää sekä oikeusvaltiota kohtaan. Syrjimättömyys on perustuslaillinen perusoikeus, jota viranomaisten tulee turvata, kansliapäällikkö korostaa.
– Viharikokset ovat rikoksia ja niiden tekijät rikollisia. Esimerkiksi vihapuhe netissä ei ole asiallista maahanmuuttokeskustelua tai yhteiskunnallista keskustelua, vaan rasismia, joka täyttää usein rikoksen tunnusmerkistön. On tärkeätä, ettei sekoiteta rikollisuutta ja mielipiteen ilmaisua, vaan puhutaan asioista myös niiden oikeilla nimillä, kansliapäällikkö toteaa.
Suomen rikoslaki ei tunne rikosnimikkeitä ”rasistinen rikos” tai ”viharikos”. Vuosiselvityksissä viharikoksiksi luokitellaan pääsääntöisesti kaikki sellaiset rikosepäilyt, joissa poliisi, uhri tai muu asianosainen epäilee vihamotiivia tai joihin on sisältynyt solvauksia uhrin edustamaa viiteryhmää kohtaan.
Vaikka rikoslaki ei tunne viharikosta nimikkeenä, teon rasistinen motiivi voi olla rangaistuksen koventamisen peruste. Lainsäädännön koventamisperusteita on ehdotettu muutettavaksi niin, että rangaistuksen koventamisperusteena mainittaisiin rasistisen motiivin lisäksi uhrin uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen suuntautuminen ja vammaisuus.
___________________________________________
Hanna-Mari Manninen: Viha on tullut Suomessa näkyväksi
Yhteiskunnassamme, jonka arvoja ja avainsanoja ovat avoimuus, demokratia ja hyvinvointi, puhutaan nyt vihasta. Vihasta ja rikoksista, viharikoksistam totesi Allianssin puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen poliisin tietoon vuonna 2009 tullutta viharikollisuutta koskevan raportin julkaisutilaisuudessa.
Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa -raportin mukaan vuonna 2009 oli 17% enemmän epäillyiksi viharikoksiksi luokiteltavia rikosilmoituksia kuin vuotta aiemmin. Raportti antaa myös ymmärtää, että suomalaiset pitävät viharikosten toteutumista varsin mahdollisena. Ehkä kasvanut viharikosluku ei siis yllätä. Pysäyttää sen kyllä pitäisi.
Minulta toivottiin nuorten näkökulmaa viharikoksiin. Tiedossahan on, että ainakin rasististen rikosten kohdalla suurin osa asianomistajista sekä rikoksesta epäillyistä on nuoria miehiä. En kuitenkaan tahdo takertua tilastoihin, vaan etsiä ratkaisuja. Nuorten ja yhteiskunnan intressi on tässä yhteinen.
Mitä meidän siis on tehtävä, jotta emme vain seuraisi viharikosten kasvavaa käyrää?
Ensimmäiset ratkaisuehdotukseni kumpuavat juuri julkistetusta raportista ja liittyvät yhteiskuntaamme laajemmin:
1) Edesautetaan viharikosten havaitsemista. Tällä hetkellä emme tiedä, paljonko viharikoksia tapahtuu. Tarjotaan poliiseille selkeät ohjeet kaikenlaisten viharikosten tunnistamiseksi ja resurssit ohjeiden noudattamiseksi. Poliisilla ei ole toistaiseksi käytössään luokitusta muille kuin rasistisille viharikoksille, eikä rasismikoodiakaan käytetä systemaattisesti. Tilastoinnille on oltava legitiimi peruste myös poliisin näkökulmasta, muuten se ei toteudu.
2) Laajennetaan rikoslaissa säädettyjä rikosten koventamisperusteita kattamaan myös muut kuin rasistiset tai vastaavat vihamotiivit, kuten viharikoslainsäädännön uudistamisen osalta on esitetty. Ja kun lainsäädännöllisiin uudistuksiin on ryhdytty, ollaan kunnianhimoisia. Miksei Suomen rikoslaissa myös määriteltäisi rasistista rikosta tai viharikosta?
3) Jos viharikosta ei määritellä lainsäädännössä, valtavirtaistetaan käsitteen käyttö ainakin käytännössä. Sana rasismi ei riitä. Lyhyen ajan sisällä on hyökätty Pride-kulkueeseen Helsingissä ja tehty polttopulloisku suvaitsevaisuuden puolesta kantaa ottaneeseen Oulun yliopiston ylioppilaskuntaan.
Nämä iskut ovat tuomittavia ja kaipaavat yhteistä nimittäjää, jotta niiden laajempi yhteiskunnallinen merkitys jäsennetään. Yksinkertaistaa viharikoksia ei kuitenkaan saa - esimerkiksi moniperusteisten viharikosten mahdollisuus on syytä tiedostaa. Ja niin tuomittavia kuin viharikokset ovatkin, myös epäiltyjen oikeusturva on tärkeää.
4) Käydään keskustelua paitsi oikeilla käsitteillä myös usealla äänellä. Eduskuntavaalien lähestyessä puolueilla on tärkeä tehtävä siinä, että esimerkiksi maahanmuutosta puhutaan vastuullisesti ja monipuolisesti.
Hienoa on ollut havaita, että viime aikoina maahanmuuttajien omat kannat ovat olleet entistä enemmän esillä.
Seuraavat ratkaisuehdotukset koskevat suoraan nuoria. Viharikokset - ja näistä etenkin rasistiset rikokset - koskevat nuoria tekijöinä, uhreina - ja kolmansina osapuolina, valtaväestönä.
1) Annetaan uhreille apua. Tuen tarpeet ja nykyiset tukimuodot eivät välttämättä kohtaa. Uskon, että erityisesti nuorten kohdalla viharikoksen käsittelemättä jättämisellä on vakavia seurauksia. Uhrien on saatava puhua jollekin tapahtuneen motiiveista riippumatta - aavistelen, että jo nyt rasismista on helpompi puhua kuin esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta.
2) Vahvistetaan ns. valtaväestön nuoria. Valtaväestön nuorten tapa suhtautua erilaisuuteen ja heidän asenteensa esimerkiksi etnisiä vähemmistöjä kohtaan ovat kaikessa nuorten parissa tehtävässä työssä avainasemassa. Nämä nuoret tarvitsevat oikeaa tietoa sekä kannustusta erilaisuuden kohtaamiseen, suvaitsevaisuuteen. Heidän tukensa määrittää vastaavasti sitä, miten viharikosten osapuolet selviävät.
Nuorten näkemykset alkavat luonnollisesti aikuisten asenteista. Monikulttuurinen Suomi ei tarkoita ainoastaan etnisten vähemmistöjen integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan se vaatii suomalaiselta yhteiskunnalta asenteellisia muutoksia, niin nuorten kuin nuorten parissa työskentelevienkin kohdalla – kysymys on kahdensuuntaisesta kotoutumisesta.
Asenteellisuus on kaikkien ikäluokkien ongelma, ja jostain nuoretkin asenteensa saavat.
3) Annetaan viharikosten tekijöille apua. Tavoitteena on oltava, ettei viharikoksia tapahdu. Se tarkoittaa sitä, että estetään nuorten syrjäytyminen ja ongelmien syntyminen. Tunnustetaan ennalta ehkäisevän työn merkitys. Ennalta ehkäisevää työtä on esimerkiksi kunnallinen nuorisotyö, joka tarjoaa aktiviteetteja nuorille, jotta he pääsevät osaksi yhteisöä, eivätkä jää sen ulkopuolelle. Sitä on myös kotien, koulujen ja nuorisotyön monialainen yhteistyö.
Mitä enemmän ehkäisevästä työstä leikataan, sitä enemmän nuoria syrjäytyy. Viharikosten kaltaisia ongelmia muodostuu, kun tietyn ryhmän edustajista syntyy helppo selitys tai syy omalle huono-osaisuudelle. Seuraukset ovat surulliset. Viharikosten osalta voidaan kysyä, onko niiden aiheuttamien vahinkojen korjaaminen jälkikäteen ylipäänsä mahdollista, kun rikoksen jäljet heijastuvat niin laajalti yhteiskuntaan? Se tekee ennaltaehkäisevästä työstä entistä tärkeämpää.
Arkinen pitkäjänteinen työ on vähintään yhtä tärkeää kuin yhteiskunnan esimerkki sanktioinnin kautta.
Olivat ratkaisut mitä tahansa, nuoret pitää nähdä osana ratkaisua, ei ongelmaa. Jos viharikoksista tehdään vain nuorten synti, keskustelu vääristyy kahdella tapaa. Ensinnäkin ongelma nähdään irrallaan muusta yhteiskunnasta. On helppo irtisanoutua vastuusta, jos teot voidaan laittaa nuoruuden piikkiin. Toiseksi nuorten osalta ylläpidetään jo muutenkin ongelmakeskeistä keskustelua. Nuoret ovat uutisotsikoiden mukaan masentuneita ja syrjäytyneitä ja heidän työmoraalinsakin on kyseenalainen. Tämä keskustelu on paitsi leimaavaa, myös helposti toimintaa ohjaavaa. Tosiasiat pitää tunnustaa, mutta haasteiden lisäksi on kerrottava suvaitsevaisista ja yhteiskunnallisesti aktiivisista nuorista - heitä kuitenkin iso osa nuorista on.
* * *
Epäillyt rikokset tuovat vihan näkyviin, mutta iso osa vihamielisyydestä ja ennakkoluuloista jää edelleen näkymättömiin. Tänään julkistettu raportti kokoaa yhteen tärkeää tietoa siitä, mihin syrjintä ja epätasa-arvo yhteiskunnassa pahimmillaan johtavat. Toivottavasti raportti kannustaa ilmoittamaan viharikoksia nykyistä rohkeammin ja sitoutumaan yhdenvertaisuuteen entistä lujemmin.
Viha on vahva sana, se kertoo ongelman vakavuudesta.
Tekstit
