Sivistys.net: Opettaja on pakolaiselle ensikontakti 8.11.2010
Aikuisopettaja on avainhenkilö pakolaisen kotoutumisessa. Vapaan sivistystyön oppilaitokset tekevät väitöstutkija Lotta Kokkosen mukaan hyvää työtä, mutta niiden tiedotus ei välttämättä tavoita kielitaidotonta.
Kouluttajan asenne ratkaisee
Aikuisopettaja on pakolaiselle pedagogi ja arjen tukihenkilö, joka venyttää työaikaansa ja toimenkuvaansa tuettavansa tarpeiden mukaan.
— Usein opettajat ja tulkit ovat suunnilleen ainoat suomalaiset, jotka pakolainen kohtaa ensimmäisinä Suomen-vuosinaan, viranomaisten ja naapureiden lisäksi, puheviestinnän tutkija Lotta Kokkonen sanoo.
Siksi opettajan asenne on olennainen. Ohimennen heitetty ystävällinen tervehdys tai pieni palvelus luo uskoa kantaväestöön. Kärsimättömyys tai puolueellisuus taas voi vahvistaa käsitystä, että Suomi ei edes kaipaa maahanmuuttajia.
Kielitaidolla vuorovaikutukseen
Lotta Kokkonen selvitti väitöstutkimuksessaan, miten Keski-Suomeen tulleet pakolaiset rakensivat vuorovaikutussuhteitaan 2000-luvun alussa. Hän haastatteli työhönsä yhdeksästä maasta tulleita pakolaisia.
Haastateltujen kokemus oli, että kielitaidon puute voi haitata vuorovaikutusta kantaväestön kanssa. Vähäinen vuorovaikutus taas hidastaa kielitaidon kehittymistä.
— Pakolainen kaipaa suomalaisia ystäviä nimenomaan harjoitellakseen kieltä käytännön tilanteissa. Sen lisäksi, että hän osaisi asettaa predikaatit ja akkusatiivit kohdalleen kirjallisessa kokeessa, juttelu lähikauppiaan tai naapurin kanssa olisi tärkeää kielen oppimiselle, Kokkonen sanoo.
Hyvää toimintaa ja kehnoa viestintää
Pakolaisten kiinnittymistä yhteiskuntaan tuetaankin puheviestinninä yliopistonopettajana toimivan Lotta Kokkosen mukaan parhaiten, kun tuetaan yhteisöön kiinnittäviä vuorovaikutussuhteita.
— Pelkästään yhdessä vietetty aika ja kohtaaminen eivät riitä niitä rakentamaan. Tarvitaan hankkeita, joissa osallistujat ovat tasavertaisia ja yhteiseen tavoitteeseen tähtääviä yksilöitä, eivät auttajia ja autettuja, hän tähdentää.
Siihen vapaa sivistystyö on omiaan. Esimerkiksi kansalaisopisto toimii lähes joka kylässä, ja vuorovaikutukseen pohjaava lähiopetus tukee hyvin pakolaista.
Sen sijaan viestinnässä vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on korjattavaa.
— Tarpeellinenkaan tieto ei aina saavuta kielitaidotonta. Tiedotuksessa käytetään usein kirjallisen viestinnän kanavia, kun pakolaista palvelisi kasvokkainen viestintä, Lotta Kokkonen sanoo.
Filosofian lisensiaatin Lotta Kokkosen puheviestinnän väitöskirja Pakolaisten vuorovaikutussuhteet tarkastetaan tänään maanantaina Jyväskylän yliopistossa.
_______________________________________
YLE Uutiset: Kaupan kassa auttaa kotoutumaan
Pakolaisten sopeutumiseen uuteen kotipaikkaansa vaikuttaa paljon se, miten viranomaiset, opettajat, naapurit ja esimerkiksi lähikaupan kassa heihin suhtautuvat. Tämä käy ilmi Lotta Kokkosen väitöskirjasta, joka tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa maanantaina.
Ensimmäisinä vuosina pakolaisille opettaja on usein ainoa suomalainen kontakti maahanmuuttoviranomaisten lisäksi. Tutkimuksen mukaan pakolaisten kotoutumista voi kuitenkin kuka tahansa edistää ihan pienillä arkipäiväisillä asioilla.
Puheviestinnän opettaja Lotta Kokkonen haastatteli Keski-Suomeen tulleita pakolaisia vuosina 2002-2003. Yllättävän tärkeiksi vuorovaikutussuhteiksi tutkimuksessa nousivat ns. heikot suhteet, eli naapurit, viranomaiset, opettajat ja esimerkiksi lähikaupan henkilökunta. Meistä jokainen voi vaikuttaa siihen minkälainen mielikuva pakolaisille syntyy tähän suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumisesta.
- Kuvittele, että itse muutat uudelle paikkakunnalle ja siellä on lähikauppa jossa alat käydä usein. Siinä vaiheessa kun kaupan kassa tervehtii sinua tuttavallisesti, niin silloin koet, että et enää ole vieras siinä ympäristössä, vaan osa sitä, Lotta Kokkonen sanoo.
Opettajalle valtavat odotukset
Ensimmäisten vuosien aikana pakolaisten sopeutumisessa keskeisessä roolissa ovat opettajat. Monille opettaja on ainoa suomalainen kontakti maahanmuuttoviranomaisten rinnalla. Opettaja antaa usein apua aivan muissa asioissa kuin mihin varsinainen virkatyö edellyttää.
Opettajaan kohdistuvista kovista odotuksista voi syntyä ristiriitaisia tilanteita. Opettaja ei voi ryhtyä jokaisen pakolaisen tukihenkilöksi. Kokkonen toivookin, että opettajien koulutuksessa otettaisiin roolin valtavat vaatimukset huomioon, jotta valmistuvat opettajat tietäisivät mihin ryhtyvät.
Kotouttamiskoulutuksessa ja kielenopetuksessa pitäisi huomioida enemmän myös sitä, miten vuorovaikutussuhteita pystyisi luontevasti luomaan. Kokkonen ehdottaa radikaalisti, että pakolaiset pääsisivät työharjoitteluun vaikka suomenkieltä ei vielä täydellisesti osaisikaan. Työpaikalla syntyy niitä suhteita, joissa kielitaito harjaantuu.
Järjestetyt ystävät ja oikeat ystävät
Jotkut pakolaiset ovat solmineet järjestettyihin tukiperheisiin monivuotisia ystävyyssuhteita. Toisilla tukiperheistä tuli jopa yhtä läheisiä kuin omat vanhemmat.
- Mutta sitten oli myös ajatuksia siitä, että tämmöinen järjestämällä järjestetty toiminta ei välttämättä kanna kovin montaa vuotta.
Järjestetty ystävyys ei täytä niitä tarpeita, mitä oikeilta ystävyyssuhteilta odotetaan. Jos aitoja yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei löydy, niin ystävyys jää tuttavuuden tasolle.
Pakolaisille on tärkeää, että heillä on edes yksi suomalainen ystävä. Vaikka yhteydenpitoa olisi vain tekstiviesti kerran kuukaudessa, suomalaiset ystävät toimivat pakolaiselle merkkinä siitä, että hän kuuluu tänne.
Tukea antavat ihmissuhteet
Perinteinen ajatus on se, että pakolaisella pitää olla suomalaisia ystäviä, jotta hän voisi kototutua Suomeen. Kokkosen mukaan kansallisuudella tai kielellä ei ole merkitystä, jos ihmisellä vain on tarpeellinen määrä tukea antavia suhteita.
Pakolaisen taustalla ja persoonalla on toki suuri merkitys siihen, miten helposti uuteen kotimaahan sopeutuu.
- Mutta vaikka olisit kuinka positiivinen, korkeasti koulutettu ja osaisit kielen, mutta sinulla ei olisi ystäviä, niin kuinka onnellinen olisit asunnossasi yksin suomen kieltä pajattamassa?
Suomen kieli, vai pärjääkö englannilla?
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta suomen kieli pitää hallita. Etenkin työhön pääseminen edellyttää pakolaiselta suomen kielen taitoa.
- Tätä odotamme siis pakolaisilta. Kuitenkin meillä on esimerkiksi ulkomaalaisia, korkeasti koulutettuja asiantuntijoita monissa korkeakouluissa. Heiltä me emme odota hyvää suomenkielentaitoa ja silti moni heistä kotoutuu tänne ihan hyvin.
Moikkaaminen ei loukkaa
Jos haluaa auttaa naapurissa asuvaa pakolaista sopeutumaan maahamme, niin pelkkä ystävällinen tervehdys kohdatessa riittää. Tervehtiminen kertoo, että hän kuuluu tähän ympäristöön. Suomalaiset haluavat pitää usein oman reviirinsä ja miettivät, että minkä takia pitäisi aina "heippailla" ja "moikkailla". Pienellä päivittäisellä tervehtimisellä voi olla kuitenkin suuri merkitys. Vieraassa maassa asuvalle hyvin tärkeitä ovat arjessa tapahtuvat pienet eleet.