YLE: Monikulttuurisuus nostaa päätään suomalaisessa kirjallisuudessa

YLE Tampere: Monikulttuurisuus nostaa päätään suomalaisessa kirjallisuudessa 5.11.2010

Suomessa on muutamia maahanmuuttajataustaisia kirjoittajia, jotka kirjoittavat omasta kulttuuristaan. Vielä tuntemattomia kirjallisia nimiä Suomen vähemmistöistä löytyy kuitenkin runsaasti.

Alexis Kouros, Roman Schatz ja Sofi Oksanen ovat esimerkkejä tunnetuista suomalaiskirjailijoista, joilla on juuret ainakin osittain Suomen ulkopuolella. Vähemmistöt ja monikulttuurisuus kirjallisuudessa ei kuitenkaan ole vielä kovin yleistä suomalaisessa kirjallisuudessa.

Eila Rantonen on koonnut yleisjohdatuksen kansallisten ja etnisten vähemmistöjen kirjallisuuden keskeisiin teemoihin. ”Vähemmistöt ja monikulttuurisuus kirjallisuudessa” kertoo vähemmistöjen kamppailusta ja elämästä kulttuurien välissä.

Vaikka vähemmistökirjailijoiden taustat ovat moninaiset, löytyy myös yhdistäviä tekijöitä.

- Asema vähemmistönä suomalaisyhteiskunnassa yhdistää, Eila Rantonen sanoo.

Myös vakiintuneet suomalaisnimet ovat tarttuneet vähemmistöaiheisiin.

- Vasta nyt on tullut jonkinnäköinen buumi, että valtaväestön kirjailijat ovat tarttuneet aiheeseen. On hieno asia, että näitä asioita käsitellään, mutta enemmistöt jyräävät.

Hyvin näkyvästi esille ovat päässeet esimerkiksi Anja Kaurasen tai Leena Lehtolaisen kirjat, joissa he kuvaavat maahanmuuttajanaisia teoksissaan. Tutkija Eila Rantonen toivoisi suomalaiseen vähemmistökirjallisuuteen monipuolisia näkökulmia.

- Näkisin tärkeänä, että myös maahanmuuttajien oma ääni kuuluisi. Molemminpuolinen käsittely on tärkeää, mutta vielä pitää nostaa maahanmuuttajakirjailijoita.

Vähemmistökirjallisuutta Suomessa jo yli sata vuotta

Maahanmuuttajakirjoittajat jäävät usein välimaastoon ja siksi vaille huomiota. Esimerkiksi ruotsinsuomalaiset kirjailijat jäävät pimentoon Ruotsissa, koska kirjoittavat suomeksi. Eikä heille anneta Suomessakaan kirjallisessa julkisuudessa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Sama ilmiö näkyy Suomessa. Esimerkiksi saamelaista tai romanikirjallisuutta on käännetty hyvin vähän suomeksi. Rantonen ihmettelee miksi tärkeä kirjallisuus on jäänyt vähälle huomiolle.

- Sadan vuoden aikana saamenkielisiä kirjoja on käännetty vain noin 10 suomeksi, Rantonen huomauttaa.

Suomalainen yhteiskunta peilautuu usein maahanmuuttajakirjailijoiden kautta. Tämä on ärsyttänyt esimerkiksi kirjailija Umayya Abu-Hannaa, Rantonen muistelee.

- Liian usein maahanmuuttajakirjailijat toimivat peilinä suomalaisille, sen sijaan että heidän tuomansa tieto otettaisiin hyötykäyttöön.

Vähemmistön leima on haitta ja hyöty

Länsi-Euroopassa ja esimerkiksi Iso-Britanniassa on trendikästä olla maahanmuuttajakirjailija. Taustat nostetaan näkyvästikin esiin ja vähemmistöön kuulumisesta tehdään brändi. Kaikki eivät kuitenkaan halua leimautua.

- Monet pelkäävät, että he ghettoutuvat jonkun asian edustajaksi. Välillä on hyvä kertoa taustansa, toisinaan sillä ei ole merkitystä, Rantonen sanoo.

- Suomessa esimerkiksi Sofi Oksanen ei ole peitellyt ollenkaan virolaista taustaansa.

Maahanmuuttajakirjailija-termi on Rantosen mielestä joskus hankala.

Rantonen ottaa vielä esimerkiksi saksalaislähtöinen Roman Schatzin, joka on joskus haastattelussa sanonut, ettei hän halua olla malliapina.

- Ei nostettaisi vain maahanmuuttajakirjailijana. Joskus termiä voidaan käyttää, toisinaan ei.

Maahanmuuttajien kotoutuminen on kahdensuuntaista. Kantaväestön on hyvä ymmärtää tänne tulevien taustoista ja kulttuureista, jotta yhteiselo olisi sujuvaa. Vähemmistökirjallisuus toimii siis myös siltana kahden kulttuurin välillä.