Yle: Irakilaisten joukossa leviää kertomus hyvien ihmisten maasta – Amerikkalaisille työskennellyt tulkkikin hakee turvaa Suomesta 16.9.2015
Irakilaiset turvapaikanhakijat kertovat uudestaan ja uudestaan tarinaa hyvien ihmisten maasta, jossa irakilaiset hyväksytään turvapaikanhakijoina. Kukaan ei oikein näytä muistavan, mistä tarina on alunperin lähtenyt liikkeelle, mutta kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että hyvien ihmisten maa on Suomi.
Hamad al-Wadan työskenteli Yhdysvaltain armeijan tulkkina eteläisessä Irakissa. Amerikkalaiset lähtivät ja al-Wadan yritti jatkaa elämäänsä. Nyt hän seisoo Luulajan linja-autoasemalla Pohjois-Ruotsissa ja odottaa bussia, joka vie hänet Suomen rajalle.
Monien muiden irakilaisten lailla hän haluaa hakea turvapaikkaa Suomesta.
– Minä pyydän, että meitä kohdeltaisiin ihmisinä. Toivon, että Suomi hyväksyisi minut.
Al-Wadan uskoo, että amerikkalaiset olisivat antaneet hänelle turvapaikan, mutta hän ei halua Yhdysvaltoihin. Irakiin ei voi jäädä, koska amerikkalaisille työskennelleitä on surmattu.
"Naapurit pitävät minua petturina"
– Kun amerikkalaiset olivat Irakissa, yritin auttaa mutta nyt naapurit pitävät minua petturina. Pakenin ensin pieneen kylään, jossa kyläläiset suojelivat minua, mutta sitten päätin, että minun on pakko jatkaa matkaa ulkomaille, Al-Wadan kertoo.
– Vaimoni ja lapseni ovat piilossa muualla ja olemme voineet tavata vain silloin tällöin.
Al-Wadan on sunnimuslimi, ja hän sanoo olevansa vaarassa sekä uskonnollisen vähemmistön jäsenenä että entisenä amerikkalaisjoukkojen työntekijänä.
– Haluan, että lapsillani olisi parempi tulevaisuus. Minulla on kolme lasta, vanhin on 10-vuotias, al-Wadan selittää selkeällä englannilla, jossa on lievä amerikkalainen korostus.
Luulajan kautta satoja irakilaisia päivässä
Luulajan linja-autoasemalla vapaaehtoiset jakavat ruokaa ja vettä. Alkumatkalla useimmat tulijat ovat joutuneet turvautumaan ihmissalakuljettajien "apuun". Viisihenkinen perhe kertoo maksaneensa noin 10 000 euroa päästäkseen Kreikkaan.
Mutta täällä ei ihmissalakuljettajia tarvita, matka Suomeen maksaa bussilipun verran. Vapaaehtoistyöntekijät auttavat lippurahoilla, jos rahat ovat loppumassa.
Joka päivä satoja irakilaisia kulkee linja-autoaseman kautta matkalla Suomeen. Hamad al-Wadan yrittää patistaa busseja odottavia maanmiehiään siivoamaan roskia linja-autoaseman laitureilta.
Ruotsissa ihmiset ovat todella ystävällisiä, he kunnioittavat meitä – tuntuu kun olisin uudestisyntynyt, al-Wadan selittää, mutta lisää, että hän haluaa Suomeen.
Al-Wadan kehuu vuolaasti Suomea ja suomalaisia, mutta useimpien Luulajan kautta matkaavien irakilaisten mielenkiinto Suomeen selittyy muilla asioilla kuin suomalaisten hyvyydellä.
– Uskon, että Suomi on paras paikka irakilaisille. Tiedämme että irakilaisten on vaikea saada oleskelulupaa Ruotsista. Syyrialaisille se on mahdollista, mutta meille ei. Siksi olen menossa Suomeen, Bagdadista tullut nuori insinööri Ahmad al-Šukur sanoo.
Tapaan hänet Luulajan pienellä rautatieasemalla, jonne monet Suomeen pyrkivät saapuvat etelästä tulevilla junilla. Al-Šukur sanoo tulleensa "suoraan" Bagdadista. Matka kesti 18 päivää.
Myös Ahmad al-Šukurilla on mielikuva Suomesta hyvien ihmisten maana. Monet irakilaiset uskovat, että Suomesta saa turvapaikan helpommin ja nopeammin kuin Ruotsista tai Saksasta. Tiedot kuulostavat lähinnä huhuilta ja useimmat kertovat kuulleensa asiasta tutuilta, jotka tuntevat jo Suomessa asuvia irakilaisia.
Mikä houkuttelee Suomeen?
Kysymys siitä, ovatko irakilaiset tulossa Suomeen sosiaaliturvan ja avustusten toivossa herättää lähinnä hämmennystä irakilaisten parissa.
– Irak on sinänsä rikas maa. Ei ole kyse taloudesta, tässä on kyse ihmisoikeuksista ja vapaudesta. Siksi haluan Suomeen, en taloudellisista syistä, Ahmad al-Šukur sanoo.
Al-Šukur on monen muun irakilaisen lailla menettänyt uskonsa siihen, että olot Irakissa rauhoittuisivat lähiaikoina.
– Toivon, että minut hyväksytään Suomessa ja saan kansalaisuuden. Pitää sopeutua uuteen paikkaan ja löytää töitä. Toivon, että voin perustaa perheen Suomeen. Tiedän, että siellä on kylmä, mutta siihenkin voi tottua, Ahmad al-Šukur miettii ennen kuin nousee päivän viimeiseen bussiin kohti Torniota.
Myös Yhdysvaltain armeijalle tulkannut Hamad al-Wadan nousee samaan bussiin. Hän kyselee minulta, miten pääsee Vaasaan, onko se etelään vai pohjoiseen Torniosta. Kysyn, onko hänellä Vaasassa tuttuja.
– En tunne siellä ketään, mutta olen tutkinut asioita etukäteen ja Vaasa vaikuttaa hyvältä paikalta minulle ja perheelleni.
Bussi täyttyy nopeasti. Hamad al-Wadan, Ahmad al-Šukur ja viisikymmentä muuta irakilaista lähtevät matkaan kohti hyvien ihmisten maata.