MTV3: Kunnat vastustavat pakolaisten pakkosijoituksia

MTV3: Kunnat vastustavat pakolaisten pakkosijoituksia 12.11.2009
Kainuun Sanomat, pääkirjoitus: Rahalla ratkaistavissa
SPR: Pakolaiset tuovat kuntaan elinvoimaa 10.11.2009

Kunnat tyrmäävät maahanmuuttoministerin ehdotuksen, jonka mukaan kunnat velvoitettaisiin ottamaan kiintiöpakolaisia.

Sen sijaan kunnissa halutaan pakolaisten vastaanottamisesta pitempiaikainen korvaus, sillä kotoutuminen ja työ- tai opiskelupaikan löytyminen ei onnistu kolmessa vuodessa, mikä on nykyisellään korvausten raja.

Tällä hetkellä suuri joukko kiintiöpakolaisia odottaa sijoituspäätöksiä kunnista.

Esimerkiksi Pohjanmaan ruotsinkielisellä rannikolla on perinteisesti otettu mielellään vastaan kiintiöpakolaisia. Nyt ääni kellossa on muuttunut ja mielipiteet jakaantuvat.

Kaupungin johtoporras painii yhä paisuvien työttömyyslukujen kanssa, eikä innostu maahanmuuttoministerin ehdotuksesta, jonka mukaan kuntien olisi pakko ottaa vastaan pakolaisia.

- Jos se ei perustu vapaaehtoisuuteen, niin tässä tulee kyllä hyvin suuria käytännön ongelmia kotouttamisen kanssa. Monen ihmisen osalta kotouttaminen kestää huomattavasti enemmän kuin kolme vuotta, perustelee Pietarsaaren kaupunginjohtaja Mikael Jakobsson.

Poikkeuksiakin on, kuten serbivainojen vuoksi aikanaan pakolaiskiintiössä maahan tullut Gashin perhe.

- Jos yrittää, kyllä se onnistuu aina. Me olemme molemmat alkaneet yrittää, sanovat pietarsaarelaiset ravintoloitsijat Luljeth ja Aliriza Gashi.

Asenneilmasto pakolaisia kohtaan on koko maassa koventunut, ja taantuma on tuonut jo mukanaan runsaasti kielteisiä vastauksia kunnilta.

Pohjanmaan rannikolla uskotaan silti, että juuri maahanmuuttajien avulla selvitään tulevaisuuden työvoimapulasta, kun oma nuoriso valuu etelän kasvukeskuksiin.

Thors ei lupaile pitempää korvausta

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors ei lupaa kunnille turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta nykyistä pidempää korvausta. Thors korostaa, että erityisesti kiintiöpakolaisten vastaanottaminen on ulkopoliittinen velvollisuus.

- On epäuskottavaa, että toisaalta lupaamme YK:lle, että otamme kiintiöpakolaisia vastaan. Ja sitten emme pysty siihen, koska heille ei löydy kunnissa paikkaa, Thors sanoo.

- Tämä ei ole mikään uusi velvollisuus vaan on kyse siitä, että jos velvoitettaisiin kuntia ottamaan kiintiöpakolaisia vastaan, niin se olisi tasausasia, eikä todellakaan mikään uusi velvoite.

______________________________________________

Kainuun Sanomat, pääkirjoitus

Valtion ja kuntien kiistely kiintiöpakolaisten sijoittamisesta ratkeaa sillä, että valtio korvaa riittävästi ja tarpeeksi pitkän aikaa kunnille aiheutuvat lisämenot.

Maahanmuuto- ja Eurooppa-ministeri Astrid Thorsilta (r.) oli huonosti harkittu heitto, että kunnat voidaan pakottaa ottamaan vastaan kiintiöpakolaisia.

Ongelma on toki tuskastuttava. Noin 300 pakolaista on jumittunut vastaanottokeskuksiin, koska mikään kunta ei ota heitä vastaan. Lisäksi pakolaisleireillä maailmalla odottaa kolmisenkymmentä YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n myöntämän pakolaisaseman saanutta ihmistä, jotka on luvattu ottaa Suomeen.

Luvattu vastuu on kannettava, ja kuntia tarvitaan siihen mukaan. Niiden pakottaminen olisi kuitenkin lyhytnäköistä. Se kääntyisi ennen pitkää maahanmuuttajia vastaan, ja he ovat tähän sapelinkalisteluun syyttömiä.

Valtion pitää nyt aidosti kuunnella kuntia. Kysymys kun ei ole niiden halusta ottaa vastaan kiintiöpakolaisia, vaan kyvystä hoitaa vastaanotosta aiheutuvat velvoitteet. Jos raha ei riitä entistenkään palvelujen hyvin hoitamiseen eikä kunnissa ole riittävästi henkilökuntaa vastaamaan tulijoiden tarvitsemista palveluista, pitää neuvotella, miten puutteet yhteistyössä korjataan.

Pääosin se on tietysti puhetta rahasta, mutta myös siitä, mistä löytyy riittävästi osaavaa henkilökuntaa hoitamaan pakolaisten sijoittamisesta aiheutuvia lisätehtäviä.

Kajaani on yksi niistä kaupungeista, joiden ratkaisuista on ollut harmia valtion maahanmuuttoviranomaisille. Vuosi sitten kaupunki pudotti vuosittain vastaanotettavien kiintiöpakolaisten määrän sadasta viiteenkymmeneen. Talouskurimuksessa olevan kaupungin oli pakko nostaa kissa pöydälle ja ilmoittaa sisäministeriölle, että se on ainoa mahdollisuus, ellei valtio kompensoi maahanmuuttajalasten opetuksesta aiheutuvia lisämenoja paremmin.

Kysymys on useista sadoista tuhansista euroista vuodessa. Maahanmuuttajalasten – joita tulee ummikkoina myös yläluokille – opetuksessa tarvitaan monen kielen taitajia, useiden uskontojen opetusta, valmentavaa opetusta ja tukiopetusta. Kajaanin kouluissa on parhaillaankin opetusryhmiä, joiden pienentämiseen olisi paineita siksi, että niissä olevat maahanmuuttajalapset tarvitsevat keskimääräistä enemmän huomiota ja tukea.

Valtion ja kuntien kiistely kiintiöpakolaisten sijoittamisesta ratkeaa nopeimmin sillä, että valtio korvaa riittävästi ja tarpeeksi pitkän aikaa kunnille aiheutuvat lisämenot. Eikä vain niitä lisämenoja, jotka suoraan aiheutuvat pakolaisten sijoittamisesta. Suomeen tulee maahanmuuttajia ja heidän lapsiaan muitakin teitä. Koulutuskustannukset kasvavat sitäkin kautta.

Kaikkien laillisesti maahan tulleiden mahdollisimman nopea kotoutuminen on paras tapa välttää ongelmia, joiden kanssa monissa muissa Euroopan maissa – kuten Ruotsissa, Ranskassa tai Saksassa – kipuillaan.

Käytännön vastuu kotouttamisen vaatimista toimista kuuluu niille kunnille, joihin tulijat sijoittuvat tai sijoitetaan. Kustannuksiin on kuitenkin osallistuttava yhdessä, ja se tapahtuu valtion kukkaron kautta.