Aikalainen: Pakolaispolitiikan suunta muuttuu

Aikalainen: Pakolaispolitiikan suunta muuttuu 12.11.2009

Suomesta puuttuu paluupolitiikka

Maahanmuuton kohdemaat luopuvat moniarvoisuuden korostuksesta

Moniarvoisuuden periaatteet näyttävät jäävän syrjään maahanmuutto- ja pakolaispolitiikassa. Kehitys on nähtävissä monissa maahanmuuton vanhoissa kohdemaissa kuten Ruotsissa, Hollannissa, Australiassa, Belgiassa, Tanskassa ja Saksassa.

Tampereen yliopiston koulutuspolitiikan ja monikulttuurisuuskasvatuksen professori Pirkko Pitkänen arvioi, että muutos ei välttämättä merkitse paluuta vanhaan.

– Helposti näyttäisi, että ollaan palaamassa kulttuuriseen sulauttamiseen, assimilaation tavoitteeseen. Tosiasia on, että ei näissäkään maissa olla palaamassa siihen. Jotkut tutkijat ovat käyttäneet siitä nimitystä uusassimilaatio eli tavallaan kuitenkin mennään eteenpäin.

Nykyistä vastaanottopolitiikkaa kohtaan esitettyä kritiikkiä Pitkänen pitää kiinnostavana. Arvostelua eivät ole esittäneet vain äärioikeistolaiset vaan myös jotkut alan tutkijat.

Ongelmia syntyy Pitkäsen mukaan silloin, kun laitetaan yhteen kaksi asiaa, hyvinvointiyhteiskunta ja moniarvoinen pluralistinen politiikka.

– Nämä kaksi asiaa yhdessä pistävät ilmeisesti sekä yhteiskunnat että osan valtaväestöstä liian suurten haasteiden eteen. Pelätään että hyvinvointivaltio mahdollistaa erilaiset hyväksikäytön muodot.

Suurempana ongelmana Pitkänen pitää sitä, että tilanne voi passivoida maahanmuuttajia. Ulkomaalaisista myös tehdään helposti syntipukkeja, kun he saapuvat Suomen kaltaiseen maahan, jossa erilaisuuden sietokyky on aika heikkoa.


Vihavainen toi jännitettä

Keskustelu vastaanottopolitiikan linjoista on Suomessa jäänyt toistaiseksi ohueksi. On puhuttu enemmän siitä, saako keskustella ja mitä saa sanoa.

Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen herätti huomiota kirjallaan Länsimaiden tuho, jossa hän väittää maahanmuuttoa tabuksi, josta ei saa puhua. Siitä vaietaan hänen mielestään kuin idänsuhteista Kekkosen aikana.

Monikulttuurisuus- ja maahanmuuttoasioita 15 vuotta tutkinut Pirkko Pitkänen pitää Vihavaisen kannanottoa yllättäen myönteisenä asiana.

– Voi olla, että Vihavainen ei ole hirveän syvällisesti perehtynyt eikä ole asiantuntija, mutta se oli alan tutkijalle sinänsä ihan tervetullut puheenvuoro.

Pitkänen sanoo itsekriittisesti, että tilanne voi sokeuttaa, jos on tekemisissä vain samoin ajattelevien kanssa.

– Tämä ei ole tutkimusalana niin neutraali kuin joku muu. Maahanmuuttajien puolustamisesta voi tulla tutkijalle elämäntehtävä. Se varmaan ärsyttää.

Pitkänen sai aiemmin Joensuussa työskennellessään useinkin törkypostia. Se tuntui vuosien myötä vähentyneen, kunnes Pitkänen löysi verkosta keskustelupalstan, jossa kommentoitiin hänen kirjoitustaan ja epäiltiin, että “on tainnut professorskalta jäädä lääkkeet ottamatta”.

– Se oli ihan terveellinen opetus. Olin kirjoittanut, että jos on samalla tavalla ajattelevia ihmisiä yhteisössä, niin ei ole jännitettä ja jännite vie kehitystä eteenpäin. Ei ole eteenpäinmenon kannalta hyvä, että ihmiset ovat samalla tavalla ajattelevia. Se oli varmaan liian vaikeasti sanottu ja käsittämätöntä.


Erilaisuuden sieto heikkoa

Suomalaisten asenteissa Pitkänen pitää ongelmana heikkoa ja vähäistä erilaisuuden sietokykyä.

– Ei ole totuttu erilaisuuteen. Vieraan pelko johtuu varmaan siitä, että luontevia kohtaamiskokemuksia arjessa ja työssä on niin vähän.

Ihonväri, vamma tai muu erilaisuus kiinnittävät aluksi huomiota, mutta niitä ei enää huomaa, kun asia arkipäiväistyy ja kanssakäynti jatkuu. Ihminen persoonana alkaa nousta esiin.

Pitkänen kiittelee Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitosta, jossa monikulttuurisuus on otettu hyvin huomioon. Tilanne ei ole yhtä hyvä kaikissa Suomen opettajankoulutuslaitoksissa.

Tilanne peruskouluissa vaihtelee. Pääkaupunkiseudulla opettajat kohtaavat monikulttuurisuuden ja oppivat työtä tekemällä. Itä- ja Pohjois-Suomessa opettaja ei usein kohtaa lainkaan ulkomaalaisia oppilaita.

– Toivon että kukaan ei valmistuisi opettajaksi ilman, että edes jollain tavalla saa valmiuksia kohdata ulkomaalaistaustaisia oppilaita. Jos ei ole mitään valmiuksia ja kielitaitokin on heikko, niin kyllähän se synnyttää torjuntaa.

Pitkänen muistaa tapauksen, jossa kouluun tuli ensimmäinen ulkomaalaistaustainen oppilas ja opettajat vetivät pitkää tikkua siitä, kuka joutuisi ottamaan oppilaan luokalleen.

– Vähäinenkin koulutus saattaa herättää mielenkiinnon ja muuttaa perusasennoitumista. Jos se on opettajalle vastentahtoinen tilanne, niin ei ennuste kovin hyvä ole.



Työnantajat eivät arvosta

Humanitaariset syyt ja perheyhteys ovat suurimmat taustatekijät Suomeen tulolle, mutta työn perässä muuttavien määrä kasvaa. Työperäisen maahanmuuton odotetaan paikkaavan lähivuosina syntyvää työvoimavajetta. Tällä hetkellä työnsaanti on kuitenkin ongelma.

– Työnantajat eivät arvosta tai tuntevat epäluuloja ulkomailla hankittuja tutkintoja kohtaan, Pitkänen kertoo.

Kielitaidon puute lisää ongelmia.

– Joskus vaaditaan siivoojiltakin melkein täydellistä suomea, ehkä ruotsinkin taitoa. Se menee ihan liiallisuuksiin.

Pitkänen johtaa Euroopan komission rahoittamaa Trans-net-tutkimushanketta, jossa tutkitaan ihmisten liikkumista kansallisten rajojen yli neljässä eri tapauksessa. Tutkimuspareina ovat Suomi ja Viro, Britannia ja Intia, Ranska ja Marokko sekä Saksa ja Turkki.

Pitkänen arvioi, että määrällisesti eniten koko maapallolla liikkuu terveydenhuollon henkilöstö. Seuraavina ovat it-ala ja koulutusala, jossa korkeakoulutus ja tutkijakoulutus ovat suuressa roolissa.

Pitkänen on jäsenenä EU-komission työryhmässä, joka laatii suosituksia Intian ja Euroopan välisen liikkuvuuden edistämiseksi. Pitkänen pitää Intia-yhteistyön näkymiä hyvinä myös Suomen ja Tampereen kannalta. Yhtenä tavoitteena on opiskelijaliikkuvuuden edistäminen. Työryhmän on määrä kokoontua ensi helmikuussa Tampereella.

Teksti Heikki Laurinolli

____________________________________________

Suomesta puuttuu turvapaikanhakijoiden systemaattinen paluupolitiikka. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet jäävät ilman tietoa paluun vaihtoehdoista.

– Minulle oli yllätys, että paluukysymys ei kuulu Suomessa kellekään, vaikka kielteisiä turvapaikkapäätöksiä annetaan hyvin paljon, sanoo tutkija Tiina Kanninen.

Paluupolitiikan puuttuminen tuli ilmi syksyllä käynnistyneestä Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkimushankkeesta, jossa vertaillaan pohjoismaisia paluukäytäntöjä. Lisäksi haastatellaan palautusuhan alla olevia tai palaamassa olevia alaikäisiä sekä nuoria miehiä, seksuaalivähemmistöjen edustajia ja yksinhuoltajanaisia.

Suomessa ei ole aiemmin juuri tutkittu paluupolitiikkaa tai paluun tukitoimia näin laajana kokonaisuutena. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe valmistuu joulukuussa 2010, jolloin julkaistaan selvitys pohjoismaisista käytännöistä. Haastattelututkimus ja suositukset paluun tukitoimiksi toteutetaan vuoden 2010 aikana.


Suomi jäljessä Pohjoismaista

Kanninen kertoo yllättyneensä jo tutkimuksen alussa siitä, miten Suomi on jäänyt paluupolitiikassaan jälkeen muista Pohjoismaista.

– Oli suorastaan sokeeraavaa havaita, että Ruotsissa on kokonaisvaltainen hallituksen esitys tästä asiasta jo vuodelta 1997 eli 12 vuotta sitten, kun Suomessa vasta nyt aletaan miettiä näitä asioita.

Kanninen harmittelee, että Suomessa kyllä seurataan pohjoismaista keskustelua ja tiukennetaan omia järjestelmiä, jos muut Pohjoismaat laittavat porttejaan kiinni. Toisinpäin ei mallia ilmeisesti oteta yhtä herkästi.

Suomessa maahanmuuttovirasto tekee turvapaikkapäätökset, mutta ei vastaa siitä, mitä turvapaikanhakijalle sen jälkeen tapahtuu. Ulkomaalaispoliisi panee toimeen päätökset, mutta paluupolitiikka ei ole heidänkään vastuualueettaan. Vastaanottokeskusten sosiaalityöntekijät keskittyvät turvapaikan saaneiden sopeuttamiseen.

– Kokonaislähestysmistapaa tähän kysymykseen ei ole. Se tuntuu olevan säkästä kiinni, millaisen kohtelun kielteisen päätöksen saanut hakija saa, Kanninen ihmettelee.


Dublin-tapaukset epäinhimillisiä

Turvapaikkahakemusten määrä on kovassa kasvussa. Tänä vuonna ennakoidaan jopa 6000 hakemuksen määrää, kun viime vuoden huippuluku oli noin 4000.

Tänä vuonna on syyskuun loppuun mennessä tehty noin 3000 turvapaikkapäätöstä, joista 60 prosenttia on kielteisiä. Näistä 64 prosenttia on ns. Dublin-päätöksiä, joissa hakija palautetaan siihen EU-maahan, josta hän on ensimmäistä kertaa hakenut turvapaikkaa.

Kanninen pitää Dublin-palautuksia ongelmallisina ihmisoikeuksien kannalta, koska monissa Etelä-Euroopan maissa turvapaikanhakijoiden kohtelu on hyvin epäinhimillistä.

– He eivät saa oikeudenmukaista käsittelyä, ei ole tulkkeja ja vastanottokeskukset ovat niin täynnä, että asutaan kadulla. Keskuksissa on lisäksi paljon väkivaltaa, Kanninen luettelee.

Dublinin sopimuksen mukaan turvapaikanhakijoita tulisi kohdella yhtäläisesti kaikissa EU-maissa. Suomessa on paljon Dublin-tapauksia, koska tänne tullaan usein muiden EU-maiden kautta.

Kanninen pitää ongelmana sitä, että Euroopan unionin paluurahaston rahoittamien tutkimushankkeiden kohdemaita ovat EU:n ulkopuoliset niin sanotut kolmannet maat kuten Afganistan ja Irak.

– Jos paluun tukitoimia kehitetään, niin kannattaisi siivota myös oma hiekkalaatikko, että se paluu EU:n sisällä olisi turvallista ja ihmisoikeuksien mukaista.

Yksin tulleita alaikäisiä palautetaan Suomesta harvoin EU:n ulkopuolelle. Heidän määränsä on kovassa kasvussa, tänä vuonna heitä tuli 448. Eniten alaikäisiä tulijoita on Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Turvapaikanhakijoista vain noin neljännes on vuosittain naisia.

Turvapaikanhakijat ja turvapaikkapäätökset 2005–2009
Vuosi Hakijat Myönteiset päätökset Kielteiset päätökset Rauenneet
2005    3574        597                                    2472                          370
2006    2324        618                                    1481                          287
2007    1505        860                                      961                          135
2008    4035        785                                    1011                          199
2009    4279        935                                    1807                          257

(Vuoden 2009 luvuissa 30.9. mennessä tehdyt turvapaikkapäätökset)

Lähde: Maahanmuuttovirasto

Teksti Heikki Laurinolli