Helsingin Sanomat: Metsälä-ilmiö leviää Helsingissä 1.5.2011
Helsinkiläisvanhemmat teeskentelevät vaikka asumuseroa, jotta lapsi ei joudu lähikouluun, jossa on paljon maahanmuuttajia.
Pasi ja Merja muuttivat juuri asumuseroon. "Se oli parasta, mitä tässä tilanteessa saattoi tehdä", Pasi sanoo.
Kotinsa avarassa olohuoneessa istuva perheenisä ei näytä eron murtamalta. Eikä hän olekaan, sillä pariskunta on eronnut vain paperilla. Pasi ja perheen nuorempi lapsi muuttivat kirjoille sukulaisten luokse, mutta oikeasti perhe asuu edelleen yhdessä.
Paperiero piti tehdä, jotta syksyllä koulunsa aloittava lapsi ei joutuisi alueen lähikouluun.
"Emme jättäneet mitään sattuman varaan."
[...]
Siksi hämmästyin, kun kuulin Metsälä-ilmiöstä. Kun puhuin asiasta metsäläläisten kanssa, syyt alkoivat tarkentua.
Maunulan ja Metsälän rajalla kulkee näkymätön muuri. Maunulan asukkaiden keskitulo on 22400 euroa vuodessa, kun metsäläläiset tienaavat 37000 euroa.
Maunulassa asuu paljon vähävaraisia eläkeläisiä, ja asunnoista puolet on sosiaalisin perustein rakennettuja aravavuokra-asuntoja, kun Metsälässä niitä on alle kymmenesosa asuntokannasta. Ja sitten se arka asia: Maunulan asukkaista joka kymmenes asukas puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Tuhannen asukkaan Metsälässä muunkielisiä henkilöitä asuu 43. Se porukka mahtuisi melkein yhteen HSL:n bussiin.
[...]
"Varmasti me kaikki haluamme elää monikulttuurisessa ja suvaitsevaisessa ympäristössä, mutta fakta on, että jos on paljon lapsia, jotka eivät osaa suomen kieltä, opettajan aika menee heihin", kahden lapsen äiti sanoo.
Hän ei tunne yhtään lasta Maunulan koulusta, mutta "on kuullut juttuja".
Jutut leviävät äitien päiväkahveilla, mutta vain harva viitsii selvittää, onko mielikuvissa totuuspohjaa. Ja näin alkaa joukkopako.
Pasillakin on käsitys Maunulan ala-asteesta. "Siellä normaalista oppimisesta ei tule mitään. On paljon lapsia, jotka eivät kuuluisi ekalle luokalle kouluun. Kun kyse on omasta lapsesta, sitä on aika tarkkana."
Maahanmuuttajalasten määrä arveluttaa häntä. "On helvetin vaikea opettaa, jos jengi ei osaa lainkaan kieltä. Siellä ne huutavat kulttuurintuskissaan."
Pasikaan ei tunne yhtään Maunulan oppilasta tai oppilaan vanhempaa. "Mulla ei ole ensi käden tietoa, mutta olen kuullut juttuja parin tuttavan kautta."
Käydäänpä tutustumassa tähän kouluun.
[...]
Koulu saa vuosittain 49000 euroa "positiivisen diskriminaation" määrärahaa. Rahat myönnetään vanhempien koulutustason ja tulojen sekä oppilaiden maahanmuuttajataustaisuuden perusteella. Maunulassa rahat on käytetty muun muassa kahden koulunkäyntiavustajan palkkaamiseen ja erilaisuudesta kertovien tapahtumien järjestämiseen.
Entä nämä metsäläläisten pelot?
Lamminpään mukaan ekaluokkalaisten opetus räätälöidään valmiuksien mukaan. Eikä lasten vaativuus riipu etnisestä taustasta. "Kaikki lapset vaativat nykyään enemmän oppilashuoltoa", Lamminpää sanoo
[...]
Metsälä-ilmiö leviää pääkaupunkiseudulla. Keskiluokkaiset vanhemmat pelkäävät, etteivät heidän lapsensa saa kunnon opetusta, jos koulussa on paljon maahanmuuttajia.
Ja mitä siitä seuraa? Koulut eriytyvät entisestään. Koulushoppailijat äänestävät autoillaan ja kuskaavat lapsensa vaikka toiselle puolelle kaupunkia, ettei oma kullannuppu joutuisi liian kirjavaan ympäristöön.
Vanhemmat kysyvät asunnonvälittäjältä avajaisiksi, millainen on alueen lähikoulu.
Helsingissä noin kolmannes lapsista aloittaa koulun jossain muualla kuin omassa lähikoulussa. Koulut eriytyvät varsinkin Itä-Helsingissä, missä maahanmuuttajien osuus on joillain alueilla huomattavasti korkeampi kuin vaikkapa Maunulassa.
Maahanmuuttajat ovat jakautuneet epätasaisesti eri puolille kaupunkia. Merkittävä osa on päätynyt alueille, joissa on aravavuokra-asuntoja. Niillä alueilla asuu jo ennestään runsaasti pienituloisia kantasuomalaisia.
Koulushoppailu on ilmiö, josta viranomaisetkaan eivät mielellään puhu. Useampi tätä kirjoitusta varten haastateltu toivoo, ettei koko ilmiöstä kirjoitettaisi mitään. He pelkäävät, että julkisuus vain voimistaa ilmiötä.
[...]
Helsingin koulujen eriytymistä tutkinut Venla Bernelius sanoo, ettei koulun valikointi hyödytä yksittäistä oppilasta: "Suomessa tehdyt tutkimukset eivät tue sitä oletusta, että lähikoulu olisi huono koulu. Koulujen erot Helsingissäkin palautuvat oppilaiden taustaan."
Eniten oppimiseen vaikuttaa vanhempien koulutus ja oppilaan oma motivaatio.
"Jos vanhemmat alkavat shoppailla kouluja mielikuvien perusteella, eriytyminen voimistuu ja ongelma voi räjähtää käsiin."
Berneliuksesta heikompien alueiden kouluja pitäisi tehdä houkuttelevammiksi erityispanostuksilla. Helsingin kaupunki on jo yrittänyt hillitä koulujen eriytymistä positiivisen diskriminaation kaltaisilla keinoilla, mutta siitä huolimatta eriytyminen on voimistunut.
[...]
Mitä ilmiölle pitäisi tehdä? Vanhemmat haluavat lastensa parasta, mutta jos he shoppailevat kouluja mielikuvien perusteella, moni lähikoulu näivettyy eikä monikulttuurisesta rinnakkainelosta tule mitään.
Jos me vanhemmat istutamme ennakkoluulomme lapsiimme, Helsingistä tulee vastenmielinen kaupunki.
[...]
___________________________________
Uusi Suomi: HS: ”Valkoisten pako” alkoi Suomessa
Suomessa on käynnistynyt ilmiö nimeltä ”valkoisten pako”: pääkaupunkiseudun kantaväestö on alkanut muuttaa pois alueilta, joilla asuu paljon maahanmuuttajia.
Asia käy ilmi tutkija Katja Vilkaman valmisteilla olevasta väitöskirjasta. Pääkaupunkiseudulla on Vilkaman mukaan kymmeniä maahanmuuttajakeskittymiä, Helsingin Sanomat kertoo. Keskittymiä on muodostunut muun muassa Espoon Suvelaan, Vantaan Länsimäkeen sekä Helsingin Kallahteen.
Kaupunkimaantieteen tutkija Verna Bernelius sanoo, että Suomessa käynnistynyt prosessi on paljon pidemmällä muualla Euroopassa. Berneliuksen mukaan kehitykseen pitäisi puuttua nyt, ennen kuin on liian myöhäistä. Berneliuksen mukaan ilmiössä on kyse asuinalueiden kurjistumisesta.
- Kyse ei siis ole vain etnisestä eriytymisestä. Eriytyneissä lähiöissä asuvat sekä huono-osaisimmat suomalaiset että huono-osaisimmat maahanmuuttajat, hän sanoo Helsingin Sanomille.
___________________________________
Uusi Suomi: ”Valkoisten pako” Helsingissä: Tätä perheet pelkäävät
Koulut ovat kenties ratkaisevin solmukohta pääkaupunkiseudun asuinalueiden eriytymisessä, joka on johtanut niin sanotun ”valkoisen paon” alkamiseen myös Suomessa.
Kun kantaväestö muuttaa pois alueilta, joilla asuu paljon maahanmuuttajia, ovat ensimmäiset lähtijät usein lapsiperheitä ja muuton syy huoli opetuksen tasosta lähikoulussa, jossa maahanmuuttajalasten osuus on suuri.
Pahimmillaan ”ghettoutumiseen” johtava kierre on valmis, sillä koulujen eriarvoistuminen linkittyy suoraan asuinalueiden yleiseen eriytymiseen. Koulujen rooli valkoisen paon ilmiössä on ”pahimmillaan todella suuri”, sanoo kaupunkimaantieteen tutkija Venla Bernelius Helsingin yliopistosta Uudelle Suomelle.
–Ja lapsiperheiden muuttopäätöksissä koulujen rooli on iso, hän sanoo.
"Rahaa"
Bernelius on tutkinut pääkaupunkiseudun alueellisen eriytymisen ja koulujen eriytymisen välistä suhdetta muun muassa väitöskirjassaan ja parhaillaan MetrOP-hankkeessa.
Hänen mukaansa kouluissa tiedetään kyllä, miten tilannetta voitaisiin parantaa: rahalla. Sillä saisi lisää opettajia, jotta ongelmakoulujen oppimis- ja käytösongelmiin ehdittäisiin puuttua. Lisärahan avulla voitaisiin myös panostaa houkutteleviin erityispainotuksiin opetuksessa.
–Tämä on resursseista kiinni, ja raha olisi ihan toimiva konsti. Investointi myös kannattaisi, sillä meillä on edessä valtavia ongelmia, jos tämä tilanne pääsee todella räjähtämään, sanoo Bernelius.
Pääkaupunkiseudun kouluille jaetaan ns. positiivisen diskriminaation määrärahaa sosiaalisten ongelmien kasautumisen ehkäisemiseksi. Summa oli vuonna 2010 yhteensä noin 1,7 miljoonaa euroa, ja yhden koulun saama keskimääräinen tuki on ollut 50 000 euron kieppeillä.
–Se on suhteellisen pieni raha. Eihän sillä palkkaa edes yhtä kokopäiväistä opettajaa, sanoo Bernelius.
Helsingin kaupunginvaltuutetut pyrkivät lisäämään määrärahaa vuodelle 2011, mutta heikkoon taloustilanteeseen vedonnut opetuslautakunta piti nykyistä määrää riittävänä.
"Huono-osaisuuden kasautuminen näkyy maahanmuuton myötä"
Venla Bernelius korostaa, että vanhempien huoli lasten saaman opetuksen tasosta on osittain turha. Koulujen oppimistulosten erot ovat todistetusti kasvaneet, mutta oppimistuloksia ei selitä ensisijaisesti koulun antaman opetuksen taso vaan oppilaiden oma sosiaalinen tausta. Suomessa ”hyvät” ja ”huonot” opettajat eivät ainakaan toistaiseksi valikoidu ”hyviin” ja ”huonoihin” kouluihin, kuten maailmalla.
–Oppimistulokset heikkenevät juuri siksi, että hyväosainen kantaväestö muuttaa pois alueelta, sanoo Bernelius.
–Toistaiseksi ei voida osoittaa, että mikään pääkaupunkiseudun koulu olisi ”haitaksi” oppilaalle.
Bernelius ymmärtää kuitenkin kehityksen: vanhemmat tekevät ratkaisuja, joiden ajattelevat olevan lapsilleen parhaita.
Bernelius uskoo lisääntyneen maahanmuuton kiihdyttävän alueiden eriytymistä lähinnä siksi, että huono-osaisuuden kasaantumisesta on tullut näkyvää.
–Ei lähiöissä ole esimerkiksi aiempaa turvattomampaa, mutta huono-osaisuuden kasaantuminen näkyy ”näkyvien” maahanmuuttajien myötä, hän sanoo.
Kouluissa, toisin kuin lähiöiden kaduilla, ongelmat sen sijaan ovat todellisia. Opettajalehden helmikuisessa kyselyssä 41 prosenttia opettajista kannatti kouluihin kiintiötä maahanmuuttajille, koska näiden suuri osuus vaikeuttaa opettamista.
–Koulujen osalta muutos on selvä. Maahanmuutto asettaa kouluille suuria haasteita etenkin pääkaupunkiseudulla, sanoo Bernelius.
Toisaalta koulujen eriytyminen on vain osa kierrettä, joka alkaa asuinalueiden yleisestä jakautumisesta hyväosaisten ja huono-osaisten alueisiin. Tähän on johtanut maahanmuuton lisäksi yleinen tuloerojen kasvu, joka ajaa samaan vuokralähiöön sekä huono-osaiset maahanmuuttajat että huono-osaiset kantasuomalaiset.
"Valkoiseen pakoon" puututtava nyt
Esimerkiksi Espoon Suvelassa vieraskielisten osuus on kasvanut 7,6 prosentista 20,7 prosenttiin vuosina 2000–2009, kertoi Helsingin Sanomat tänään. Tutkijoiden mukaan kehitykseen on pakko Helsingin seudulla puuttua nyt; kun vieraskielisiä on vaikkapa Tukholman Tensta-lähiön tavoin 70 prosenttia alueen väestöstä, on tilannetta mahdoton muuttaa.
Toisaalta pääkaupunkiseudunkin kehityksen kääntäminen on hankalaa. Pelkän asuntopolitiikan keinoin, hallinnollisesti pakottamalla, ei ihmisiä nykymaailmassa pystytä ohjailemaan.
–Jos eriytyminen pääsee liian pitkälle, keskiluokka saattaa muuttaa muualle, vaikka alueelle rakennettaisiin hienompia taloja, sanoo Bernelius esimerkiksi.
Silti tasapainoisiin asuinalueisiin pitäisi pyrkiä. Esimerkkinä uusista, innovatiivisista alueista Bernelius mainitsee Viikin ja Arabianrannan, vaikka mainitut eivät varsinaisia vähäosaisten alueita olekaan.
–Ne pystyvät omilla eko- ja taidekaupunginosien maineillaan houkuttelemaan asukkaita eri tuloluokista, Bernelius sanoo.
Kekseliäitä asuntopoliittisia keinoja tarvitaan, jotta kurssi saadaan käännettyä. Valmiita keinoja ei ole sen enempää Suomessa kuin maailmallakaan.
–Jos osaisin ne luetella, olisin miljonääri, sanoo Bernelius.
Aiheesta kirjoittaa myös lakimes Husein Muhammed blogissaan täällä.