Uusi Suomi/Akuliina Saarikoski: Minareetit soimaan

Uusi Suomi/Akuliina Saarikoski: Minareetit soimaan 18.3.2010

Suomalaisten rasistien kauhukuva on nähdä, kuinka kaupungin siluettiin nousevat minareetit. Jättikokoiset ostoskaupungit tai taivaanrannan yllä häämöttävät McDonaldsin ja Mersun mainokset taas eivät ole näitä Suomen poikia koskaan häirinneet.

Islamofobia, eli islamin vastustaminen tai sen pelko, on eurooppalaisen syrjinnän uusimpia muotoja. Se, että sitä esiintyy myös Suomessa on ilmeistä. Hommafoorumin parhaat palat aiheesta löytyvät osoitteesta hommawatch.org.

Islamista on tullut uusi yhteinen vihollinen. Tätä uhkaa torjumaan tarjotaan kilpaa kansallisvaltion rajojen tiivistämistä, poliisioperaatioiden buustausta kaupungeissa ja viime kädessä (pyhää) sotaa."

Kysymys siitä, onko islamia vastustettava vai ei, on liian yksinkertaistava ansaitakseen vastauksen. Sen sijaan on keskeistä pohtia, keitä tämän ideologian leviäminen potkii päähän.

Mutta selvitetään ensin mistä puhumme. Keitä ”kriitikoiden” vastustamat muslimit ovat? Siihen on vaikea vastata sillä "heidän" ja "meidän" välillä ei ole mitään selvää rajaa. Muslimi ei ole välttämättä arabi, suurin osa maailman muslimeista ei ole kotoisin Lähi-idästä ja edelleen: islamiin voi kääntyä kuka vain.

Islamofobia ei itse asiassa olekaan uskonnon kritisoimista. Islamofoobikoille riittää, että ihminen täyttää etäisesti muslimin "tunnusmerkit". Parta, huivi ja vääränvärinen iho riittävät. Islaminvastaisuus toimii lyömäaseena kaikkia maahanmuuttajia vastaan.

Uskonnon vastustamisesta tai kannattamisesta onkin mielekästä puhua ainoastaan, jos keskustelemme uskonnoista instituutioina. Uskonnoille kun on tyypillistä institutionalisoitua, laittaa pari ukkoa huipulle pönöttämään, haalia valtaa ja sitten käyttää sitä väärin.
Suomessa taas ainoat julkisesti väkivallalla - ja jopa etnisellä puhdistuksella - uhkailleet tulevat ”maahanmuuttokriitikoiden” omista leireistä.

Tämä pitää paikkansa myös kotosuomalaisessa luterilaisessa kirkossa, jossa piispat vihkivät mieluummin poliisilaitoksia kuin homoliittoja.

Miksi muuten naisten ja homojenkin oikeuksista kiinnostuneet ”maahanmuuttokriitikot” eivät ole yhtä kiihkeästi vastustamassa luterilaisia "naispappeuskriitikoita"? Miksi he eivät päivittele blogeissaan paavin viimeisimpiä älyttömyyksiä? Siksikö, että nämä ei-islamilaisina tekoina ovat lähempänä "meidän arvojamme"?

Espoossa ollaan nyt sulkemassa Keski-Espoon koulua, jossa on paljon maahanmuuttajalapsia. "Piilorasismia" sanoo Huvudstadsbladetin haastattelema vanhempi. Espoossa valtuusto on myös päättänyt, että kouluissa ei saa olla enemmän kuin 15 prosenttia maahanmuuttajataustaisia lapsia.

Jutun kuvassa viisi koululaistyttöä poseeraa ylpeästi. Yhdellä heistä on huivi. Bingo. Huivi on symboli, joka ei tee kenestäkään muslimia, mutta kyllä altistaa käyttäjänsä vihan kohteeksi.

Islamofobiassa pelkoa käytetään mobilisoimaan vihaa. Ja miksi? Jotta vihanlietsojat saisivat pitää omistusoikeutensa "isänmaahan", sen taloudellisiin etuihin ja etniseen identiteettiin, eli "suomalaisuuteen". Muslimista on tullut käsite, joka tarkoittaa mielivaltaisesti kaikkea ei-arjalaista.

Euroopan neuvosto järjesti jo vuonna 2004 Budapestissä Islamofobia ja sen vaikutukset nuoriin -konferenssin. Yksi esiin nousseista suurista kysymyksistä oli, että muslimeja pelätään kaikissa Euroopan maissa.

Suomessa taas ainoat julkisesti väkivallalla - ja jopa etnisellä puhdistuksella - uhkailleet tulevat ”maahanmuuttokriitikoiden” omista leireistä. Siinä meille oikeaa pelättävää.

Teen ennustuksen. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Islamofobinen keskustelu kiihtyy. Ehkä jopa Seta osallistuu siihen siirtyen homonationalistiselle puolelle, maahanmuuttajia vastaan. Tämä kehitys on toteutunut jo joissain EU-maissa. Toivon, että se on Suomen osalta dystopia, josta ei koskaan tule todellisuutta.

Toisaalta, jos ”kriitikoiden” medianäkyvyys jatkuu yhtenä perussuomalaisten laivaristeilynä, ei syytä huoleen ole. He tekevät sen itse.