Iisalmen Sanomat: Ennakkoluuloista

Iisalmen Sanomat: Ennakkoluuloista 16.7.2012

Rasisti, maahanmuuttokriitikko, suvaitsevaisuus ja syrjintä ovat sanoja, jotka ovat nykyaikana vähän jokaisen huulilla.

Kukaan ei yleensä myönnä suoraan olevansa rasisti, mutta moni kyllä kertoo olevansa esimerkiksi maahanmuuttokriittinen. Kuinkakohan monta kertaa on itsekin ollut mukana keskustelussa jossa joku aloittaa oman kommenttinsa sanoilla; en ole rasisti mutta…

Asia on sikälikin ajankohtainen, sillä Iisalmi, Lapinlahti ja Sonkajärvi ainakin aikovat ottaa vastaan kiintiöpakolaisia. Viimeistään nyt onkin ajateltava omaa suhtautumistaan ulkomaalaisia kohtaan. Ennakkoluuloja esiintyy kaikkialla ja aina ei kyse ole edes maahanmuuttajista.

Maahanmuuttajien lisäksi oman osansa saavat eriväriset syntyperäiset suomalaiset, sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen edustajat ja toisinaan myös kehitysvammaiset. Lisäksi maahanmuuttajat niputetaan helposti puheessa yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi, vaikka se koostuu pakolaisten lisäksi myös esimerkiksi työperäisestä muutosta.

Ainoa yhteinen nimittäjä syrjimiselle näyttääkin olevan erilaisuus. Syrjimistä tapahtuu joka päivä, kaikkialla. Suomi ei ole tässä asiassa mitenkään erityisen puhtoinen ja tasa-arvoinen maa. Niin kauan kuin aikuiset arvostelevat ihmisiä näiden ulkonäön, rodun, uskonnon tai seksuaalisuuden perusteella on täysin turha odottaa, että lapset lopettaisivat toistensa kiusaamisen tai oudoksunnan.

Sitä mitä isot edellä, sen tekevät pienet perässä.

Ensiaskel rasismin ja syrjinnän poistamiseen olisi myöntää ja kohdata omat syrjivät asenteensa. Miksi joku ihmisryhmä aiheuttaa minussa tämän tunteen? Miksi vaihdan kadunpuolta nähdessäni joukon romaneja? Mitä minä pelkään?

Syrjintä ja pelko liittyvät kiinteästi yhteen. Erilaisuuden pelko on luonnollinen tila, sillä ihmiskunnan syntyaikoina se liittyi vahvasti selviytymiseen. Nykypäivänä tuo pelko on jokseenkin tarpeetonta ja siksi olisikin hyvä miettiä aina sitä, miksi jotakin asiaa pelkää. Yleensä ihmisten pelko häviää viimeistään siinä vaiheessa, kun he joutuvat kohtamaan tuon erilaisuuden silmästä silmään.

Mitä tapahtuu, kun oma lapsi kertookin olevansa homoseksuaali? Mitä tapahtuu, jos oma lapsi tuo kotiin ulkomaalaisen puolison? Lakkaako sitä rakastamasta lastaan?

Monesti kuulee myös puheita siitä, että suvaitsee ihmisen, mutta ei tämän tekoja. Samaa kommenttia on käytetty niin maahanmuuttajista kuin seksuaalivähemmistöistäkin puhuttaessa. Maahanmuuttajat ovat ihan ookoo niin kauan kuin he käyvät töissä ja maksavat veroja ja ovat muutenkin niin kuin me muut.

Syrjivää käytöstä oikeutetaan milloin Raamatulla, milloin luonnollisuudella, milloin sillä, että Suomi kuuluu suomalaisille. Matkustaessaan ulkomaille suomalainen kuitenkin itse haluaa pysyä suomalaisena. Kaipaamme ruisleipää ja omaa kulttuuriamme. Ulkomailla suomalainenkin on ulkomaalainen.

Sitä paitsi, kuinka usein kadulla huutelijat tulevat kysyneeksi ulkomaalaistaustaiselta mieheltä tämän elämästä ja työpaikasta. Ihmiset tekevät tulkintansa monesti jo pelkän ulkonäön perusteella.

Seuraavan kerran, kun keskusteleekin aiheesta, kannattaa aloittaa oma puheenvuoronsa sanoen, myönnän, että minulla on ennakkoluuloja kyseistä ihmisryhmää kohtaan… Tällä tavoin keskustelusta saattaa tulla hedelmällisempi ja sitä saattaa jopa kasvaa ihmisenä. Kannattaa kokeilla, ei siinä mitään ainakaan häviä.

Katja Juntunen