Yle: Monikulttuuriset "Virtaset" byrokraatin päänvaiva

Yle Uutiset: Monikulttuuriset "Virtaset" byrokraatin päänvaiva 27.7.2012

Maahanmuuttajien pitkät nimirimpsut isännimineen ja klaaninimineen yritetään sopeuttaa yhteiseloon suomalaisten nimien kanssa. Virheiltä vältyttäisiin jo pelkästään lisäämällä sarakkeita viranomaisten lomakkeisiin. Yhä useampi suomalainen taas haluaa muuttaa sukunimensä muunkieliseksi.

Maahanmuuttajaperheiden nimien kirjo tuo paineita muuttaa lakia sukunimien kirjaamisesta ja vaihtamisesta. Lakimuutos karsisi ulkomaisten nimien vaihtokierrettä, virhetulkintoja sekä byrokratiaa.

Nyt virheitä sikiää muun muassa joidenkin kulttuurien patronyymeista eli isän- sekä klaaninimistä. Sekavimmillaan nykyinen sukunimikäytäntö johtaa siihen, että tyttö kantaa miehistä etunimeä.

Tyttö nimeltä Hassan

Pakollinen sukunimi tuli Suomessa lakiin varsin myöhään - vasta vuonna 1921. Hankaluuksia lainsäädäntöömme aiheuttaa maahanmuuttajille, joilla ei suomalaisittain ole sukunimeä. Nimen kirjaaminen on ongelma myös nimeen kuuluvien isännimien kohdalla. Suomen väestötietojärjestelmä kirjaa usein pitkästäkin nimirimpsusta viimeisen nimen sukunimeksi.

Kotimaisten kielten keskuksen erikoistutkija Sirkka Paikkala kertoo, että meillä on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana muuttanut paljon väestöä esimerkiksi Somaliasta.

- Heillä on monesti etunimi, isän ja isoisän nimi ja vielä vaikkapa klaaninimi. Järjestelmään tytöillekin siis tulee näitä miesten nimiä toiseksi ja kolmanneksi nimeksi. Eli tytön nimi saattaa lopulta olla Fatima Mohammed Ahmed.

Väestörekisterin nimipalvelusta selviää, että Suomessa on profeetta Muhammedin kaimoina nimimuunnoksineen toista tuhatta tyttöä. Feminiinejä Hassaneitakin lähes 400.

- Pulmia sikiää myös, kun monissa tiedotustilanteissa täytyisi tietää, mikä nimistä on sukunimi. Nimien aakkostus on sukunimettömillä myös pulmallista.

Lomakkeisiin omat sarakkeet vanhempain- ja välinimille

Suomessa muiden maiden nimeämiskulttuuria tunnetaan vielä vähän - toisin kuin esimerkiksi Ranskassa. Väistämätöntä ja lisääntyvää monikulttuurista rinnakkaiseloa voisi helpottaa rekisterien omat kentät väli- ja vanhempainnimille. Näin vältettäisiin virheiltä ja byrokratialta.

- Venäläisistä maahanmuuttajista monesti esimerkiksi naiset haluavat kulttuurinsa mukaisen feminiini-tunnuksen nimeensä. Esimerkiksi nainen nimeltä Stepanov haluaa muuttaa nimensä Stepanovaksi, Kotimaisten kielten keskuksen erikoistutkija Sirkka Paikkala sanoo.

Paikkalan mukaan pienikin muutos on tehtävä raskaasti oikeusministeriön nimilautakunnan kautta.

- Rutiininomaisia juttuja voisi ehkä siirtää maistraattien ratkaistavaksi.

Myös isännimen eli patronyymin muuttamisen työläyttä olisi hyvä helpottaa.

- Isähän vaihtuu joka sukupolvessa ja isoisä myös. Nyt tällainen muutos on tehtävä raskaan kaavan mukaan: nimenmuutosteitse. Kyllä se niinkin hoituu, mutta se on byrokraattinen tie.

Muodikkuus ei riitä syyksi sukunimen vaihtoon

Nimikulttuurissa näkyvät myös muodit ja yhteiskunnan murrokset. Kotimaisissa sukunimissä kansainvälistyminen näkyy siten, että yhä useampi hakee maistraatilta ja oikeusministeriön nimilautakunnalta sukunimekseen muun kuin suomen tai ruotsinkielistä sukunimeä. Syy saattaa olla vaikkapa muuttaminen Iso-Britanniaan.

Sirkka Paikkala kertoo, että suomen- tai ruotsinkielisen sukunimen muuttaminen esimerkiksi Stenbäckistä Stonebeckiksi on lain mukaan kotimaisen nimikäytännön vastaista. Muutto ulkomaille ei käy syyksi, eikä myöskään se, että on asunut ulkomailla.

Sukututkimuksen suosio saa monet haikailemaan vanhojen asiakirjojen nimiä itselleen.

- Esimerkiksi Hyvönen haluaisi nimen Hyfvöin, kuten se saattaa jossain kirkonkirjassa lukea. Vanhat kirjoitusasut eivät kuitenkaan ole alkuperäisiä nimiä. Kyseessä on virheellinen ja horjuvan kielen mukainen kirjaus, Paikkala toteaa.

Nimimuotivirtauksia on myös roolipeli eli larppaus- ja intiaaninimien haluaminen. ”Maanvaiva”, ”Peikko” tai ”Harmaavaris” eivät kuitenkaan solahda uusiksi sukunimiksi - vaikka rakenteeltaan suomen kielen mukaisia ovatkin.

- Ne voivat olla liikanimiä. Ja kukin voi käyttää peleissään niitä kuin huvittaa, mutta ne eivät kuulu meidän nimikäytäntöömme.