SVT: Äärioikeisto ottanut perussuomalaiset äänitorvekseen

SVT: Äärioikeisto ottanut perussuomalaiset äänitorvekseen 1.11.2012
Verkkouutiset: "Vasemmisto on lopettanut luokasta puhumisen"
Libero: Ei vain pelkkiä natseja
City: Suomalaisen rasismin ilmenemismuotoja
Ny Tid: Fascisterna knyckte vänsterns verktyg 5.11.2012

Vasemmistotutkijat löytävät puolueesta natsihenkeä

Perussuomalaiset ovat osa suomalaista äärioikeistolaista perinnettä, todetaan tänään ilmestyvässä kirjassa. Kirjan kirjoittaneiden vasemmistoaktivistien mukaan puolue on pitkälti omaksunut natsihenkisen Suomen Sisu -järjestön tavoitteita.

Perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini painottaa, että perussuomalainen puolue ei hyväksy rasismia, mutta samaan aikaan riveistä huudellaan neekeriukkoja.

Tänään julkaistussa kirjassa "Äärioikeisto Suomessa" kolme vasemmistoaktivistia ja tutkijaa osoittaa suoria yhteyksiä perussuomalaisten ja 1990-luvun alussa aktivoituneiden rasististen, äärioikeistolaisten liikkeiden välillä.

- Tästä ryhmästä kasvoi toimijoita, jotka sittemmin olivat perustajajäseniä Suomen Sisussa ja jotka ovat muodostaneet oman maahanmuuttokritiikkinsä myös perussuomalaisten politiikkaan, vasemmistolainen kirjan kirjoittaja Dan Koivulaakso perustelee.

- Sisulaiset ja perussuomalaiset ovat pystyneet popularisoimaan tietyt käsitteet, kuten maahanmuuttokritiikki. Tällöin myös kokoomuksesta ja demareista sanotaan, että pitää pystyä puhumaan maahanmuutosta kriittisesti. On ammennettu näiden toimijoiden lähtökohtia keskusteluun, vasemmistopoliitikko ja kirjan kirjoittaja Li Andersson huomauttaa.

Sisulaisten määrä pimennossa

Kirjoittajien mukaan Suomen Sisun väki on määrätietoisesti hakeutunut perussuomalaisten riveihin. Heidän määräänsä puolueessa on mahdoton arvioida. Tärkeämpää onkin ollut heidän vaikutusvaltansa.

- He ovat onnistuneet nousemaan kansallismielisten markkinajohtajaksi ja politisoimaan maahanmuuttokeskustelun, joka vastaa heidän omia lähtökohtiaan ja tarkoittaa sitä, että maahanmuutto on lopetettava käytännössä, vasemmistopoliitikko Dan Koivulaakso tiivistää.

_________________________________

Verkkouutiset: "Vasemmisto on lopettanut luokasta puhumisen"

Vasemmiston keskittyminen epämääräisiin teemoihin on uutuuskirjan mielestä johtanut siihen, että perussuomalaiset hengenheimolaisineen ovat syrjäyttäneet sen eliitin kritisoijana.

- Vasemmistolla oli aikaisemmin selvä konfliktilinja, joka oli luokka. Vasemmisto on jossain vaiheessa nähdäkseni lopettanut luokasta puhumisen ja siirtynyt paljon epämääräisempiin asioihin, sanoi Mikael Brunila torstaina Äärioikeisto Suomessa -kirjan julkistamistilaisuudessa.

Kirjan ovat kirjoittaneet vasemmistonuorten puheenjohtaja, Turun kunnallisvaalien ääniharava Li Andersson, järjestön entinen puheenjohtaja Dan Koivulaakso ja vapaa toimittaja Mikael Brunila.

Brunilan mukaan nykyään Hommafoorumissa vaikuttavat perussuomalaiset onnistuivat aikaisemmin rakentamaan maahanmuutosta keskeisen konfliktin. Tässä he käyttivät hyväkseen aikaisemmin Helsingin Sanomien keskustelupalstaa ja kytkivät jokaisen yhteiskunnallisen aiheen osaksi maahanmuuttoa.

Li Andersonin huomauttaa, että perussuomalaiset ovat ottaneet käyttöönsä vasemmiston vanhoja teemoja kuten vastakkainasettelun.

- Vasemmisto ei ehkä nykyään tuo näitä teemoja esille yhtä vahvasti varsinkaan eurooppalaisella tasolla. (Perussuomalaisten) viholliskuvat ovat olleet selkeästi määriteltävissä ja ollaan puhuttu eliitistä sekä maahanmuuttajista.

Vasemmistolainen talouspolitiikka ja yhteiskunnalliset teemat perustuvat Anderssonin mukaan laajempiin asioihin.

- (Perussuomalaisten) viholliskuvat ovat olleet helpommin lähestyttäviä.
_________________________________

Libero: Ei vain pelkkiä natseja

Miksi äärioikeistosta pitää kirjoittaa, Li Andersson ja Dan Koivulaakso?

”Me koettiin, että kukaan ei ole tarkastellut eri liikkeitä ja niiden yhteyksiä toisiinsa,” Li Andersson kuvailee kirjaidean syntyä. Perussuomalaisten ja maahanmuuttokritiikin nousun lisäksi kirjoittajat halusivat piirtää kokonaiskuvaa äärioikeistosta poliittisena liikkeenä.

”Jos ei ymmärrä, mitä ne edustavat, ei voi käydä poliittista kamppailua niiden kanssa,” Dan Koivulaakso lisää. Hänen mielestään aihe on erityisen ajankohtainen, sillä hän uskoo perussuomalaisten lisäävän valtaansa kunnallisvaaleissa. Heidän mukanaan myös ääriainesten toimintatila kasvaa.

Koska keskustelun äärioikeistolaisuudesta tai fasismista on voinut pitkään väistää kieltämällä olevansa rasisti, tarvitaan Anderssonin mielestä analyysiä siitä, mitä kaikkea äärioikeisto on ja millaisia poliittisia tavoitteita ja strategioita sillä on.

Kirjassa äärioikeistoa kuvaillaan kahden päähaaran kautta. Perinteisen uusnatsismin rinnalla on islamofobinen ja monikulttuurisuuskriittinen liike, joka saattaa suhtautua esimerkiksi Israeliin tai seksuaalivähemmistöihin korostetun myönteisesti. Tähän siipeen kuuluvat suosiotaan kasvattaneet populistipuolueet.

Suuntaukset eivät ole toisistaan täysin erillisiä. Populistisen oikeiston riveissä on natsitaustaisia toimijoita. Lisäksi Koivulaakson mukaan pitkään aikaan ensimmäinen uusnatsien väkivaltainen katuryhmä perustettiin samoihin aikoihin, kun maahanmuuttokriittisyys alkoi vahvistua poliittisessa keskustelussa.

Maahanmuuttopuheiden koventuminen ei ole sattumaa. Andersson kertoo kirjoittajien haastatelleen kirjaa varten kansallismielisen Suomen Sisun perustajiin kuuluvaa Teemu Lahtista, joka valotti järjestön strategiaa: Se halusi koota yhteen maahanmuuton vastustajat ja kohota heidän edustajakseen myös ulkopuolisten silmissä. Ennen kaikkea Suomen Sisun tavoitteena oli tehdä maahanmuutosta julkinen keskustelunaihe ja luoda kuva sitä vastustavasta yleisestä mielipiteestä. Keinoina käytettiin ahkeraa nettikirjoittelua ja -kommentointia sekä Perussuomalaisissa vaikuttamista.

Eikö natseista ja äärioikeistosta puhuminen anna marginaalisille ryhmille turhaa huomiota – tai tee niistä jopa merkittävämpiä ryhmiä kuin ne oikeasti ovat ja siten vahvista niitä?

”Eivät ne siitä vahvistu, kun analysoidaan, miten ne ovat äärioikeistolaisia. Esimerkiksi islamofobinen puhe on pitkään ollut määritelmien ulkopuolella,” Andersson vastaa.

”Me esitetään asiat niin kuin he itse ne esittävät. Tuskin se, että analysoidaan heidän omaa suhtautumistaan liikkeen historiaan, johtaa niiden kannatuksen nousuun,” Koivulaakso jatkaa.

Äärioikeistolaisten liikkeiden marginaalisuudesta Koivulaakso toteaa, ettei yhteiskunnassa esiintyvä rasismi ole vain jotain yleistä vihapuhetta. Kirjan tarkoituksena on helpottaa äärioikeistosta, rasismista ja muista ilmiöistä keskustelemista.

Li Andersson on Vasemmistonuorten puheenjohtaja, Dan Koivulaakso entinen sellainen. Kirjan kirjoittajiin kuuluu myös Mikael Brunila.

__________________________________

City: Suomalaisen rasismin ilmenemismuotoja

Rasismista on hankala kirjoittaa juttua. Varsinkin sellaisesta rasismista, joka hiipii pikku hiljaa syvemmälle yhteiskunnan rakenteisiin. Toimittajan on vaikea olla objektiivinen, jos se tarkoittaa sitä, että rasistiset mielipiteet tulee hyväksyä vakavastiotettavina yhteiskunnallisina argumentteina.

Vielä 1990-luvulla näkyvin suomalainen rasismi oli rehtiä touhua. Se oli nuorten reppanoiden pakomatka pilottitakkien, väkivallan ja skiniksi ajeltujen päiden maailmaan. Uusnatsiporukat ottivat ja antoivat turpaan, ja monelle skinille luettiin pitkiä tuomioita kiljunhöyryisten iltojen jälkimainingeissa. Pelkästä kiljunhöyrystä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä vuosien varrelle mahtui useita sovittuja joukkotappeluita ja -hyökkäyksiä, joiden uhreiksi joutuivat muun muassa somalit ja heidän suomenkieliset ystävänsä. Turpaanottaminen ja linnatuomioiden saaminen alkaa jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyttää, joten täytyy keksiä jotain muuta.

Tänä päivänä rasismi ei ole enää vaarallisten näköisten katupoikien yksinoikeus. Suomalainen yhteiskunta on avannut ovensa rakenteelliselle rasismille ja päästänyt sen livahtamaan valtuustoihin ja muihin päättäviin elimiin. Se on järjestötason rasismia, joka on järjestäytynyttä ja joka käyttää maahanmuuttokritiikkiä keihäänkärkenään.

"Äärioikeisto on löyhä yläkäsite, jota on syytä pilkkoa. Se jakautuu oikeistopopulistiseen puoleen ja järjestäytyneisiin fasistisiin ryhmiin. Vielä 1990-luvulla skinien alakulttuuri oli keskiössä. Nyt keskiössä ovat järjestäytyneemmät uusnatsiryhmät, kuten Suomen Vastarintaliike, jotka käyttävät alakulttuuria rekrytoinnissaan", Dan Koivulaakso, yksi Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajista selittää.

"Oikeistopopulistisia ja rasistisia ryhmiä ei erota politiikan sisältö, vaan toimintatavat. Toiset toimivat parlamentaarisesti ja toiset ovat valmiita käyttämään väkivaltaa."

Kumpi ilmiö on vaarallisempi: radikaalit, mutta marginaaliset ryhmät vai osaksi päivän politiikkaa tunkeutunut oikeistopopulismi?

"Radikaalien ryhmien toiminta ei ole marginaalista niille, joihin se kohdistuu", Koivulaakso huomauttaa.

"Poliittisesti vaarallisempia ovat kuitenkin radikaalioikeistolaiset populistit. Siinä on kaksoisdynamiikka: politiikassa menestyneet luovat tilaa radikaaleille mielipiteille."

Koivulaakso sanoo, että kehitys on vaikuttanut koko poliittiseen kenttään. Esimerkkinä edelliset eduskuntavaalit, joissa isoimmat puolueet antoivat populistisia lausuntoja persujen vanavedessä.

Koivulaakson, Li Anderssonin ja Mikael Brunilan Äärioikeisto Suomessa -kirja kartoittaa ja dokumentoi eurooppalaisen äärioikeiston kehittymistä ja ilmenemismuotoja. Kyseessä on tietokirja, jossa käsitellään lähes 700 lähdeviitteen kautta historiallisia tapahtumia, äärioikeistolaisia kirjoituksia, viranomaisraportteja sekä yhteiskunnallista ja mediatutkimusta.

Nälkälakkogrillausta

Tällä viikolla median seulan läpäisi pari surullista tapausta: rasistinen videonpätkä nälkälakossa olevan afgaaniturvapaikanhakijan edessä grillaavista kaveruksista sekä rasistisia mielipiteitään jakeleva, Kemissä suurimman äänimäärän kuntavaaleissa saanut perussuomalaisten Harri Tauriainen.

Dan Koivulaakso kertoo, millaisia ajatuksia tapaukset hänessä herättivät.

"Nälkälakko-video on kiinnostava tapaus. Videolla näkyy törkeää rasismia, mutta on täysin toinen asia onko se peruste vaatia ennakkosensuuria, kuten jotkut ovat tehneet. Minun mielestäni ei."

"Video on kuvottava. Samantyylisiä tempauksia tekevät uusfasistiset ryhmät Euroopassa. Sianlihaoperaatiot ja tietoinen provokaatio ovat esimerkiksi Ranskassa yleinen toimintatapa. Tuskin tämä tyyppi on osa sellaista, mutta toimintatapa on haettu suoraan sieltä. Samantyyppistä ideaa on viljelty aiemmin myös Hommafoorumilla. Se kuvastaa hyvin eurooppalaisuutta äärioikeistolaisessa viitekehyksessä."

Osana Doxwise-projektia julkaistu ja jälkikäteen alkuperäisiltä alustoiltaan sensuroitu Tervetuloa Suomeen -video herätti nopeasti median huomion. Videota puolustettiin muun muassa sillä, että se kuvastaa suomalaista arkitodellisuutta ja tuo nuorten parissa vallitsevia asenteita näkyväksi.

"En usko, että tarvitaan räikeän rasistista tekoa kertomaan meille, että tällaista on olemassa Suomessa", Koivulaakso pohtii.

Iltalehdelle videon rasistisuuden tuomitseminen osoittautui mahdottomaksi. Projektia hoitanut tuotantoyhtiö riensi selittämään asiaa hyväkseen, ja IL tyytyi kysymään otsikossaan, onko video rasistinen vai antirasistinen? Napafilmsin tuottaja Liisa Juntunen sanoi Iltalehdelle, ettei "videossa missään nimessä ihannoida rasismia".

"Ei heillä ole mitään muuta mahdollisuutta vastata kysymykseen. Iltapäivälehdistössä oli myös aivan käsittämätöntä höpöhöpöä rahan syytämisestä tällaiseen. Ei tässä mikään salaliitto ole taustalla, vaan yksittäiset ihmiset. Synopsis tässä videossa oli varmaan, että kaverit menevät grillaamaan. Siihen on tuotantoyhtiön vaikea puuttua etukäteen", Koivulaakso sanoo.

Tauriainen ja natsitunnukset

Perussuomalaisten Harri Tauriainen nousi otsikoihin kerättyään suurimman äänimäärän Kemin kuntavaaleissa. Huomiota herättivät muun muassa Tauriaisen kotisivuillaan maahanmuuttajille jakamat ohjeet, joissa Tauriainen sanelee suomalaisen kulttuurin pelisääntöjä.

"Hänen kohdallaan ei ole kiinnostavinta nämä lausunnot, mitkä ovat vain hieman pidemmälle vietyjä ja rajummin muotoiltuja, mitä on kuultu paljon jo aiemminkin. Kiinnostavaa on se, että Tauriaisen kotisivuilta löytyi suoraan uusnatseihin viittavaa sisältöä, kuten kelttiristejä ja valkoisen vallan viestejä", Koivulaakso selvittää.

Tauriainen on nousseen kohun jälkimainingeissa muuttanut sivujaan ja kirjoittanut postauksen, jossa hän selittää provokaatiotaan ja kertoo saaneensa tappouhkauksia. Hän myös kieltää olevansa "natsipelle". Kuten Koivulaakso toteaa, useimmiten kaikista rasistisimpia tekoja tekevät ovat niitä, jotka myös kieltävät oman rasistisuutensa kaikista tiukimmin.

"Kyseessä on kuitenkin vain yksittäinen ehdokas, joka sai ison äänimäärän. Ei se mieltä ylentävää ole, että tässä puolueessa sallitaan tällaisia ihmisiä. (Timo) Soini tulisi pistää seinää vasten asiasta, sillä hän on toistuvasti kieltänyt puolueensa rasistisuuden."

Onko rasismiin mahdollista vaikuttaa ymmärtämällä taustalla olevia syitä?

"Tietysti taustalla olevia syitä pitää ymmärtää, mutta rasismia ei pidä koskaan ymmärtää. Se on ensisijaisesti rakenteellinen eikä yksilön ongelma", Koivulaakso summaa.

Li Andersson, Mikael Brunila & Dan Koivulaakso: Äärioikeisto Suomessa – Vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa (Into Kustannus).