Demari: SDP:n Razmyar pöyristyi perussuomalaisille ja haastaa Jussi Halla-ahon: ”Täynnä asiavirheitä”

Demari: SDP:n Razmyar pöyristyi perussuomalaisille ja haastaa Jussi Halla-ahon: ”Täynnä asiavirheitä” 11.2.2015
Nasima Razmyar: Perussuomalaisten ohjelma täynnä ristiriitoja – Suomi tarvitsee Oivan vaalimanifestin (blogi)
Nasima Razmyar: Oiva vaalimanifesti – maahanmuuttomyönteinen ohjelma (blogi)
Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2015 (pdf)

SDP:n helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Nasima Razmyar tyrmää perussuomalaisten Maahanmuuttopoliittisen ohjelman. Razmyar kirjoittaa Iltalehden blogissaan, että ohjelma on täynnä asiavirheitä ja osin ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa.

– Perustuslakiristiriita on esimerkiksi ohjelman kohdassa, jossa esitetään maahanmuuttajien pakkosijoittamista mahdollisimman halvalla eri puolille Suomea toimeentulotuen ja asumistuen menettämisen uhalla. Tällaisia huutolaislakeja oli voimassa Suomessa vielä 1900-luvun alussa, mutta niistä luovuttiin, koska ne koettiin ihmisarvoa alentaviksi. Kyse oli käännetystä orjakaupasta. Köyhällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua vähiten maksavan rengiksi. Tätä perussuomalaiset haluavat nyt työttömille maahanmuuttajille.

Razmyar huomauttaa myös ohjelman outouksista.

– Kohdassa Suomalaisen koulutusjärjestelmän palveltava Suomea ja suomalaisia todetaan näin:

”Suomen maksuton korkeakoulutus on suomalaisten rahoittama, eikä siihen siksi voi olla subjektiivista oikeutta muilla kuin suomalaisilla. Maksuttomasti opiskelevat ulkomaalaiset syövät oppilaitosten resursseja, vievät opiskelijapaikkoja, eivätkä käytännössä edes jää valmistumisensa jälkeen Suomeen töihin, koska englanninkielinen opetus ei edellytä heiltä suomen kielen opiskelua.”

– Tämän jälkeen heti seuraavassa kohdassa Ei positiivista syrjintää rekrytoinnissa todetaankin näin:

”Yhteiskunnan on tarjottava kaikille samat kouluttautumismahdollisuudet, mutta niiden hyödyntäminen on lähtökohtaisesti yksilön omalla vastuulla.”

Razmyar ihmettelee, kumpaa perussuomalaiset oikein haluavat: muuttaa maahanmuuttajien opiskelun maksulliseksi vai tarjota kaikille samat, eli tässä tapauksessa maksuttomat, kouluttautumismahdollisuudet?

– Vaikea sanoa, sillä edellä mainitut kohdat kumoavat toisensa täydellisesti.

Razmyar paljastaa myös, että hän julkistaa oman maahanmuuttopoliittisen ohjelman: Oivan vaalimanifestin.

– Ohjelma täydentyy vielä, mutta on jo toteuttamiskelpoinen ja uudistukset voitaisiin panna toimeen lähes sellaisenaan.

Perussuomalaiset Jussi Halla-ahon johdolla julkaisivat viime vaalien alla Nuivan vaalimanifestin.

_____________________________________

Nasima Razmyar: Perussuomalaisten ohjelma täynnä ristiriitoja – Suomi tarvitsee Oivan vaalimanifestin (blogi)

Perussuomalaiset julkaisivat viime viikolla Maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jonka pitäisi sisältönsä puolesta herättää enemmän keskustelua kuin siitä on tähän asti käyty. Ensinnäkin ohjelma on täynnä asiavirheitä ja toiseksi ohjelma on osin ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Perustuslakinäkökulmaan kiinnitti huomiota myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd.), jonka mukaan ohjelma loukkaa ihmisten vapaata liikkuvuutta maassa sekä yhdenvertaisuutta. Molemmat ovat perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia.

Perustuslakiristiriita on esimerkiksi ohjelman kohdassa, jossa esitetään maahanmuuttajien pakkosijoittamista mahdollisimman halvalla eri puolille Suomea toimeentulotuen ja asumistuen menettämisen uhalla. Tällaisia huutolaislakeja oli voimassa Suomessa vielä 1900-luvun alussa, mutta niistä luovuttiin, koska ne koettiin ihmisarvoa alentaviksi. Kyse oli käännetystä orjakaupasta. Köyhällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua vähiten maksavan rengiksi. Tätä perussuomalaiset haluavat nyt työttömille maahanmuuttajille.

Kyse ei ole ainoastaan maahanmuuttajien oikeuksista. Perustuslain muutokset koskettavat kaikkia kansalaisia. Luopuisitko sinä perusoikeuksistasi vain saadaksesi tiukemman maahanmuuttopolitiikan? Minä en ainakaan luopuisi. Ilman muutoksia perustuslakiin perussuomalaisten ohjelma on toteuttamiskelvoton. Vapaasta liikkuvuudesta ja yhdenvertaisuudesta on luovuttava, jos nämä ihmisarvoa loukkaavat kiristykset halutaan toteuttaa.

Perustuslaillisten ongelmien lisäksi perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelma on täynnä suoranaisia ristiriitoja ja virheitä. Kohdassa Suomalaisen koulutusjärjestelmän palveltava Suomea ja suomalaisia todetaan näin:

”Suomen maksuton korkeakoulutus on suomalaisten rahoittama, eikä siihen siksi voi olla subjektiivista oikeutta muilla kuin suomalaisilla. Maksuttomasti opiskelevat ulkomaalaiset syövät oppilaitosten resursseja, vievät opiskelijapaikkoja, eivätkä käytännössä edes jää valmistumisensa jälkeen Suomeen töihin, koska englanninkielinen opetus ei edellytä heiltä suomen kielen opiskelua.”

Tämän jälkeen heti seuraavassa kohdassa Ei positiivista syrjintää rekrytoinnissa todetaankin näin:

”Yhteiskunnan on tarjottava kaikille samat kouluttautumismahdollisuudet, mutta niiden hyödyntäminen on lähtökohtaisesti yksilön omalla vastuulla.”

Kumpaa perussuomalaiset oikein haluavat: Muuttaa maahanmuuttajien opiskelun maksulliseksi vai tarjota kaikille samat, eli tässä tapauksessa maksuttomat, kouluttautumismahdollisuudet? Vaikea sanoa, sillä edellä mainitut kohdat kumoavat toisensa täydellisesti.

Perussuomalaiset eivät halua nähdä tai käsitellä maahanmuuttoa kokonaisuutena, mutta toisaalta, maahanmuuttopolitiikassa on heidän mukaansa otettava tavoitteeksi nettomaahanmuuton laskeminen 1990-luvun tasolle. Hetkinen. Maahanmuuton määrän laskeminen on siis tavoite itsessään, eikä merkitystä ole sillä, mistä maahanmuuttajat ovat kotoisin tai mihin heidän maahanmuuttonsa perustuu. Kaikki maahanmuuttajat ovat siis edelleen samaa harmaata massaa.

Ohjelman mukaan kehitysavusta voidaan kokonaan luopua, sillä ”Afrikka ei voi jatkuvasti olla eurooppalaisen veronmaksajan letkuruokinnassa”. Väite letkuruokinnasta ei pidä paikkaansa. Veronkierron muodossa eurooppalaiset yritykset vievät Afrikasta paljon enemmän rahaa kuin sinne annetaan kehitysapuna. Lisäksi eurooppalaiset yritykset raahaavat elektroniikkajätettään afrikkalaisiin maihin pilkkahintaan. Kehitysapu on vähintä, mitä Länsimaat voivat tehdä paikatessaan suuryritysten heikkoa yhteiskuntavastuuta.

Ohjelmassa halutaan myös luoda järjestelmä toisen luokan kansalaisista, joiden ”kansalaisuus voitaisiin tietyissä olosuhteissa peruuttaa”. Sosiaaliturvajärjestelmää olisi lisäksi kehitettävä siten, että tulonsiirrot tilastoitaisiin kansallisuusryhmien (lue: etnisyyden) perusteella. Tällä perussuomalaiset haluavat tyydyttää selittämättömän tarpeensa tietää, kuinka paljon maahanmuuttajien lastenvaunut maksavat.

Tässä tiivistys siitä, mitä perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma pitää sisällään. Sen sisältö tai sen julkaiseminen ei tullut yllätyksenä. Julkaisivathan perussuomalaiset viime vaaleissa Jussi Halla-ahon johdolla ”Nuivan vaalimanifestin”, jonka sisältö on suurin piirtein sama kuin tämän ohjelman. Tosin Nuiva manifesti oli paljon suorempi.

Puolueet tuntuvat nyt välttelevän maahanmuuttokeskustelua, sillä ne pelkäävät keskustelun ruokkivan Perussuomalaisten kannatusta. Minä en jaksa uskoa tätä. Maahanmuutosta voi ja pitää käydä keskustelua. On erittäin valitettavaa, jos maahanmuuttomyönteiset kannanotot jäävät sanomatta vain siksi, että yhden puolueen ja sen pienen mutta äänekkään segmentin öykkäreiden annetaan dominoida koko pelikenttää.

Suomi tarvitsee nyt rohkeutta. Siksi olen päättänyt julkistaa oman maahanmuuttopoliittisen ohjelmani – Oivan vaalimanifestin. Ohjelma täydentyy vielä, mutta on jo toteuttamiskelpoinen ja uudistukset voitaisiin panna toimeen lähes sellaisenaan. Ohjelman valmistelussa olen saanut taustatukea muun muassa Suomen Pakolaisavulta, joka on auttanut tilastojen ja faktojen kanssa sekä muilta järjestöiltä.

Lue tästä Oiva vaalimanifesti!

________________________________________

Nasima Razmyar: Oiva vaalimanifesti – maahanmuuttomyönteinen ohjelma (blogi)

1. Perheet kuuluvat yhteen – turvapaikkamenettelyn uudistaminen

Jokaisella on oikeus perheeseen ja perhe-elämän suoja on kansainvälisessä oikeudessa vahva. Suomessa laillisesti oleskelevien maahanmuuttajien mahdollisuudet uudelleen yhdistää perheensä ovat kuitenkin vaikeutuneet. Syynä tähän ovat lakimuutokset ja hallinnollisten menettelyjen muutokset.

Vuoden 2012 alusta voimaan tulleen muutoksen mukaan ei ole enää ollut mahdollista, että Suomessa asuva perheenkokoaja jättää hakemuksen toisessa maassa olevien perheenjäsentensä puolesta. Sen sijaan hakijoiden on itse jätettävä hakemuksensa Suomen edustustoon ulkomailla.

Hakemuksen jättämisen tiellä on monia vaikeuksia. Jos Suomella ei ole hakijan kotimaassa edustustoa, on hakijan pystyttävä matkustamaan rajan yli sellaiseen maahan, josta edustusto löytyy. Hakijalta vaaditaan laillista oleskelua hakemuksen jättömaassa, mikä on usein konfliktialueilta tulevilla mahdotonta. Jos laillinen oleskelu onkin mahdollista, sen aika on usein niin rajattu, että hakija joutuu matkustamaan hakemuksensa jättämistä, haastatteluja ja DNA-testejä varten useita kertoja.

Matkustamiseen liityy merkittäviä kustannuksia, eikä samaan aikaan toteutettu Suomen edustustoverkon karsiminen ole ainakaan helpottanut hakijan asemaa. Kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden perhesidehakemusten määrä onkin romahtanut.

Vaikka hakemuksen saisikin tehtyä, se kohtaa usein tylyn lopun. Vuonna 2013 kansainvälistä suojelua saaneiden perheenjäsenten hakemuksista vain 34 prosenttia johti oleskeluluvan myöntämiseen. Tiukempi politiikka on osunut varsinkin ilman huoltajaa tulleisiin lapsiin. Viime vuonna vain yksi 157 päätöksestä oli myönteinen.

Vuonna 2010 päätettiin, että hakijan on oltava alaikäinen sinä päivänä, kun päätös hänen perheside-hakemuksestaan tehdään. Hakemus- ja käsittelyprosessin pitkittyminen on johtanut siihen, että monet ilman huoltajaansa maahan tulleet eivät yksinkertaisesti ehdi saada päätöstä, ennen kuin täyttävät 18 vuotta. Kiristyneet säädökset ja niiden tulkinnat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa lain ja sen käytännön toimeenpanon välillä on ristiriita.

Jokaisella vastaanoton piirissä olevalla lapsella tulee olla oikeus käydä koulua ja tämän oikeuden on myös toteuduttava käytännössä. Kaikkien kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden on saatava asiassaan oikeudenmukaiden menettely, johon kuuluu oikeusapu ja tarvittava tulkkaus- ja käännösapu.

Vapaaehtoisen paluun on oltava aidosti vapaaehdoista
Suomi on sitounut ehdottomaan palautuskieltoon. Se tarkoittaa, ettei ketään voida palauttaa alueelle, jossa hänen ihmisoikeutensa tai jopa henkensä ovat vakavassa vaarassa. Eurooppalaisen Dublin-päätöksen mukaan turvapaikkahakemukset tulee käsitellä siinä maassa, johon turvapaikanhakija on ensimmäisenä saapunut. Suomen on lopetettava Dublin-palautukset maihin, joissa turvapaikkajärjestelmä ei vastaa kansainvälisiä sopimuksia. Palautuksia ei tule myöskään tehdä erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tapauksessa.

Vapaaehtoisen paluun menetelmästä on saatu hyviä kokemuksia. Turvapaikkahakemusprosessinsa keskeyttäneet tai kielteisen päätöksen saaneet ovat palanneet lähtömaahansa omaehtoisesti, eikä poliisisaattuetta ole tarvittu. Aidosta vapaaehtoisuudesta on kuitenkin pidettävä kiinni. Joissain tapauksissa kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut ei voi palata lähtömaahansa, koska hän olisi vaarassa tai koska lähtömaa ei suostu ottamaan häntä takaisin. Tällaisissa tapauksissa henkilölle on tähän saakka annettu väliaikainen oleskelulupa Suomeen, kunnes olosuhteet muuttuvat.
Jos vapaaehtoista palautusta ryhdytään käyttämään tällaisten henkilöiden palauttamiseksi kotimaihinsa ja heiltä evätään väliaikainen oleskelulupa, virallistetaan heidän juuttumisensa tietynlaiseen limbotilaan. Heillä ei ole lupaa olla Suomessa, muttei myöskään mahdollisuutta palata lähtömaahansa. Lainsäädäntöä ei tule muuttaa suuntaan, joka pakottaisi turvapaikanhakijat joko palaamaan “vapaaehtoisesti” pahimmassa tapauksessa hengenvaaralliseen lähtömaahansa tai piiloutumaan ja jäämään Suomeen paperittomina siirtolaisina.

Perheenkokoamisen byrokratiaa on karsittava.
Perheenyhdistämishakemukset on voitava panna vireille Suomessa. Tarvittavat sormenjäljet on otettava haastattelun yhteydessä, jotta erillistä matkaa ei tarvita. Yhteistyötä muiden maiden edustustojen kanssa hakemusten vastaanotossa on lisättävä. Hakemusten käsittelymaksujen tulee yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti olla yhdenmukaiset ja kohtuulliset.

Päätöksentekoa ja menettelyitä on kehitettävä.
Jokainen hakemus on käsiteltävä yksilöllisesti ja hakijan olosuhteet huomioiden. Edustustojen työntekijöiden neuvontaa ja koulutusta on tehostettava ja mahdollisuus sähköiseen asiointiin tuotava viipymättä myös perhesidehakemusten tekijöiden saataville.

Selkeitä ohjeita tarvitaan.
Hakijoille on järjestettävä selkeää ohjeistusta hakumenettelyä varten ja ohjeiden on oltava helposti saatavilla pakolaisten käyttämillä pääkielillä. Prosesseihin osallistuvien viranomaisten on osattava huomioda eri kieliä puhuvien ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten tilanteita ja tarpeita.

2. Koulutus ja työ avaimet onnistuvaan kotoutumiseen

Kotoutumisen ydin on työ. Työpaikka auttaa maahanmuuttanutta tulemaan osaksi uutta yhteiskuntaansa. Työpaikan lisäksi tarvitaan myös kontaktia muihin ihmisiin, sekä mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan toimintaan ja vaikuttaa omaan elämäänsä. Viranomaisten lisäksi tässä äärimmäisen tärkeä rooli on kansalaisyhteiskunnan toimijoilla, kuten kansalaisjärjestöillä, maahanmuuttajajärjestöillä ja vapaaehtoisstoiminnalla.

Maahan muuttaneet ihmiset ovat yksilöitä, kuten kaikki muutkin ihmiset ja jokaisen on tärkeää päästä koulutustaan vastaavaan työhön tai opiskelemaan sellaista alaa, jolle hän soveltuu ja jonka kokee omakseen. Missään tapauksessa Suomeen ei saa päästää syntymään kahden kastin työmarkkinoita, joissa maahanmuuttajat ohjataan vaivihkaa vain suorittavien, pienipalkkaisten töiden pariin. Itsensä työllistäminen yrittäjänä on hyvä vaihtoehto maahanmuttajillekin, mutta yrittäjäksi ryhtymisen ainoa syy ei saa olla se, että muuta pääsyä työmarkkinoille ei ole.

Suomalaisen kansantalouden on pystyttävä nykyistä paremmin hyödyntämään maahantulijoiden ulkomailla hankkima koulutus, työkokemus ja osaaminen. Keinoja tähän olisivat täydennyskoulutus, oppisopimuskoulutus ja aiemmin hankitun osaamisen todistaminen näyttökokeella. Tästä hyötyisivät sekä maahanmuuttajat itse, mutta myös Suomen talous ja työmarkkinat.

Kielikoulutuksessa on huomioitava jokaisen yksilön osaamistaso, kielitaito ja oppimiskyky. Ketään ei saa päästää väliinputoajaksi. Esimerkiksi kotiäidit jäävät ilman koulutusoikeutta kotoutumisajanjaksonsa päätyttyä. Tällaiset epäkohdat on korjattava ja maahanmuuttajille tehtävä tarvittaessa pitkän tähtäimen henkilökohtaiset opetussuunnitelmat.

Kahden kastin työmarkkinat eivät kuulu Suomeen.
Maahanmuuttajia ei pidä ohjata pienipalkka-aloille heidän koulutustaustastaan, lahjakkuuksistaan ja osaamisestaan riippumatta. Ennen Suomeen tuloa hankittua osaamista on hyödynnettävä työelämässä tehokkaammin.

Maahanmuuttajien on päästävä heille soveltuville aloille.
Maahanmuuttajille on tarvittaessa tarjottava yksilöllistä opinto-ohjausta ja laadittava yhteistyössä pitkän tähtäimen henkilökohtainen opintosuunnitelma.

Kielikoulutuksessa on otettava huomioon yksilöliset erot.
Luku- ja kirjoitustaidottomia ja akateemisesti koulutettuja maahanmuuttajia ei ole mielekästä laittaa samoille kursseille. Osaamis- ja oppimiserot on huomioitava opiskelussa.

3. Pakolaisten päästävä Suomeen turvallisesti ja laillisesti

Kiintiöpakolaisjärjestelmän ulkopuolella Suomeen pyrkivälle pakolaiselle ei juuri ole turvallisia saapumisreittejä. Suomi on EU:n mukana sulkenut rajansa pakolaisilta ja turvapaikanhakijoilta, eivätkä he voi edes tulla laillisesti alueelle jättämään turvapaikkahakemustaan. Ainoa reitti on ihmissalakuljettajan reitti.

Jotta hädässä oleville ihmisille tarjotaan nopea, laillinen ja turvallinen keino päästä pois konfliktialueilta, on Suomen ryhdyttävä myöntämään humanitaarisia viisumeja. Laillisen maahantulotavan avaaminen vähentää ihmissalakuljetusta ja pienentää riskiä joutua ihmissalakuljettajien uhriksi. Humanitaarinen viisumi on alueellisesti ja ajallisesti rajattu ja sen tarkoitus on, että henkilö pääsee Suomeen jossa hän voi tehdä turvapaikkahakemuksen.

Suomen kiintiöpakolaisten määrää nostetaan 750:sta 1050:en vuodessa. Suunta on oikea, mutta määrä tulisi nostaa 2000:en kuten Ruotsissa. Kuntapaikkojen löytäminen kiintiöpakolaisille voi olla hankalaa. Vuonna 2014 kuntapaikkojen löytäminen syyrialaisille oli suhteellisen helppoa, mutta kongolaiset joutuvat yhä odottamaan kuntapaikkaansa pakolaisleireillä. Kuntien itsemääräämisoikeuden yhteensovittaminen sen kanssa, että kiintiöpakolaiset ohjattaisiin kuntiin kiireellisyysjärjestyksessä, on ongelmallista.

Suomen otettava käyttöön humanitaarinen viisumi.
Laillisen maahantulon reitti vähentää ihmissalakuljetusta ja tarjoaa turvallisen ja laillisen tavan hädän alaisille päästä pois konfliktialueilta.

Kiintiöpakolaisten määräksi 2000.
Kiintiöpakolaisten siirtymistä kuntiin täytyy tehostaa tarjoamalla kunnille rahoitusta vastaanottamisen helpottamiseksi ja päästämällä pakolaiset kuntapaikoille kiireellisyysjärjestyksessä.

4. Säilöönotto on väärä tapa

Kenenkään ei tule joutua putkaan siksi, että muualla ei ole tilaa. Silti suuri osa säilöönotetuista turvapaikanhakijoista sijoitetaan putkaan, koska he eivät mahdu säilöönottoyksikköön. Säilöönottoon ei liity rikosepäilyjä, vaan se on hallinnollinen toimenpide, jota tarvitaan esimerkiksi henkilöllisyyden selvittämiseen tai maasta poistamiseen.

Säilöönotto on turha vapaudenmenetys, jolla perusteettomasti leimataan maahanmuuttajia rikollisiksi, vaikka he eivät olisi syyllistyneet mihinkään laittomuuteen. Säilöönotolle on parempia vaihtoehtoja, kuten viikoittainen ilmoittautumisvelvollisuus. Näillä keinoilla on todettu olevan etuja sekä yksilön, että yhteiskunnan kannalta. Paitsi että ne kunnioittavat henkilön ihmisarvoa, ne ovat myös yhteiskunnalle säilöönottoa edullisempia. Vaihtoehtoisia keinoja käyttäneet henkilöt ovat lisäksi valinneet useammin vapaaehtoisen paluun ja vastustaneet palautuksia vähemmän, kuin säilöönotetut henkilöt.

Haavoittuvassa asemassa olevien säilöönotto on kiellettävä.
Lasten, lapsiperheiden, kidutettujen, vanhusten, odottavien äitien ja muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten säilöönotto on lopetettava kokonaan. Lasta on kohdeltava lapsena siihen asti, kunnes on todistettu hänen olevan täysi-ikäinen.

Säilöönoton vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä on laajennettava.
Turhille säilöönotoille olemassa olevia vaihtoehtoa on käytettävä laajamittaisemmin ja uusia keinoja samojen päämäärien saavuttamiseksi kehitettävä. Mikäli säilöönotto ulkomaalaislain nojalla on aivan välttämätön, ei säilöönotettuja tule sijoittaa poliisin putkaan, vaan erilliseen säilöönottoyksikköön.