Kirkko & Kaupunki: Islamisaatio

Kirkko & Kaupunki: Islamisaatio 9.2.2015

Suomalaisessakin kielenkäytössä on alettu käyttää synkin äänenpainoin sanaa islamisaatio. Sillä kai tarkoitetaan jotakin sen suuntaista ilmiötä, että islam saa täällä yhä suuremman sijan, ellei suorastaan ala määrätä jollakin tapaa elämämme tahtia. Tätä pidetään kovin kielteisenä tai peräti vaarallisena kehityskulkuna, joka uhkaa omaa kulttuuriamme ja elämänmenoamme.

Puhe islamisaatiosta liittyy erityisesti niihin piireihin, jotka kutsuvat itseään hienostelevasti maahanmuuttokriittisiksi. Maahanmuutto ei toki saa olla tabu, johon ei voi koskea. Valitettavan usein tässä ”kritiikissä” kuitenkin lähestytään rasistisia sävyjä, kun leimataan joitakin ihmisryhmiä esimerkiksi korostamalla heihin liittyviä ongelmia ja yleistämällä yksilöiden tekoja koko ryhmää koskeviksi.

Maahanmuutto on tullut jäädäkseen. Se on kansainvälistyvän maailman meno, jonka ratasta ei voida kääntää takaisin, vaikka tahdottaisiinkin. Hyvin monet, muun muassa elinkeinoelämän edustajat, sanovat, että maahanmuutto on jopa välttämättömyys, jos aiomme saada tulevaisuudessa riittävästi työvoimaa pitämään hyvinvointivaltiota pystyssä.

Tänne tulijat ovat taustoiltaan hyvin erilaisia sekä muuttosyidensä että etnisen ja uskonnollisen taustansa puolesta. Suurin osa muuttajista on kristittyjä, mutta osa myös muslimeja. Islaminuskoisten määrää ei kukaan tarkalleen tiedä, koska he eivät kaikki rekisteröidy seurakuntiinsa. Heitä arvellaan olevan 40 000 – 50 000.

Myös islam on tullut tänne jäädäkseen. Muslimit ovat pieni, mutta pysyvä ja kasvava vähemmistö. Tietenkin on voitava arvostella myös heidän piirissään olevia epäterveitä ilmiöitä aivan kuten muitakin yhteiskunnassa olevia epäkohtia. Ellemme niin tee, voimme ehkä hyvällä syylläkin ruveta puhumaan islamisaatiosta. Mutta hyvinvointiamme ja rauhallista elämänmenoa ei edistä se, että leimaamme heidät epäilyttäviksi ja huonoiksi ihmisiksi.

Sitä paremmin yhteiselomme sujuu, mitä enemmän myös muslimit voivat tuntea itsensä tasa-arvoisiksi ja arvostetuiksi kansalaisiksi. Tätä voidaan tukea muun muassa siten, että heidän lapsensa saavat kouluissamme korkeatasoista oman uskontonsa opetusta, aivan kuten meidän muidenkin lapset.

Seppo Simola, päätoimittaja