Turun Sanomat: Tutkijat: Terrori-iskusta hyötyy ehkä PS, häviäjiä punavihreät 16.2.2015
Terrorismista ei ole Pariisin iskujen jälkeenkään tullut Suomessa poliittista vaaliteemaa. Kukaan ei tiedä vielä, muuttaako Kööpenhaminan viikonloppu tilanteen.
Tutkijat pitävät suuria heilahduksia epätodennäköisinä.
– Tämä lisää tietoisuutta islamismin läsnäolosta totta kai, mutta tuskin vaikuttaa prosenttien kymmenyksiä enempää, arvioi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä.
– Kukaan ei PS:n mamu-kriittisiä lukuun ottamatta halua lähteä näille apajille kalastelemaan, koska pelko rasistiksi leimautumisesta on niin suuri, hän sanoo.
Puoluetutkija Rauli Mickelson Turun yliopistosta muistuttaa, että vaalit ovat yhä kaukana ja puheenaiheet vaihtuvat entistäkin nopeammin.
– Ehkä tämä maahanmuuttokriitikkoja hyödyttää, hän pohtii.
Vaikutusta saattaa kuitenkin olla myös toisin päin. Maahanmuuton kannattajat ja 75 000 maahanmuuttajataustaista äänestäjää voivat hänen mukaansa provosoitua äänestämään entistä vilkkaammin.
Nettohyöty on Mickelsonin arvion mukaan silti suurin Perussuomalaisilla.
Suhde maahanmuuttoon on aivan viime aikoina myös jakanut puoluetta, mutta samalla listalla pysyessään kilpailijat vain kirittävät toisiaan.
Samaa arvelee Jokisipilä.
– (Jussi) Halla-Aho on näistä varoitellut kymmenen vuoden ajan, eli sinne laariin sataa jos on sataakseen. Mamu-kriittisten sanastolla menettäjiä ovat suvaitsevaisto eli vihreät, Vasemmistoliitto ja Sdp:n punavihreä siipi, Jokisipilä veikkaa.
Erikoistutkija Mari K. Niemikin uskoo, että suurempia vaaliteemoja riittää kotimaassa. Hän katsoo, että Pohjolaan ulottunut kriisi on näytön paikka erityisesti pääministeri Alexander Stubbille.
– Hän on nyt valokeilassa ja pääsee näyttämään käytännössä, mitä osaa. On eri asia johtaa kuin kertoa, miten johtaisi, Niemi analysoi.
Antti Rinteellä on hänestä sen sijaan vaara jäädä hieman sivummalle.
Soinin tilanne on Niemen mukaan kaksijakoinen.
– Hänen puolueellaan on äänestäjiä, jotka toivovat vaaliteemaksi maahanmuuttoa ja sanovat, että näin siinä sitten käy. He haluavat panna kovan kovaa vastaan.
– Toisaalta meillä on paljon konsensushakuisia äänestäjiä, jotka toivovat johtajilta malttia ja viisautta, Niemi muistuttaa.
Sipilän hän ei usko sen paremmin hyötyvän kuin kärsivänkään tilanteesta.Vuoden 2001 WTC-iskujen jälkeen pääministeripuolue Sdp:n kannatus ponkaisi alle 22 prosentista noin 25 prosenttiin. Kansan tulkittiin tuolloin etsivän turvaa Paavo Lipposen isähahmosta.
Mickelson miettii, kuka isähahmo nyt voisi olla, mutta heti ei tule mieleen. Pääministeri Alexander Stubb on sisäpolitiikassa yhä kokematon ja Juha Sipilä vielä kokemattomampi.
– Aika kokematon on Antti Rinnekin, paitsi ay-politiikassa. Kai se kokenein sitten on Timo Soini, Rauli Mickelson tuumii.
Niemi sen sijaan katsoo kaikkien pääministerin haastajien täyttävän imagonsa puolesta kansallisen isähahmon mitat.
– Meillä on tämä vanha perinne, että keski-iän ylittäneet miehet nähdään vaikeina aikoina valtiomiesmäisempinä. Mitään takeitahan ei toki ole, että keski-ikäiset miehet hoitaisivat asioita paremmin kuin naiset, hän huomauttaa.
Jokisipilä epäilee WTC-efektiä kaikkein vahvimmin.
– Ei ole Mooseksen kaltaista nyt maisemissa. Keskusta voittaa joka tapauksessa, ja mamu-vastaisen isähahmon sijaan premier in spe Sipilä haluaa kunnostautua miehenä, joka palautti Suomen talouden kasvu-uralle. – Soini voi tästä jotain hyötyä, jos uskaltaa jotain sanoa, mutta luulen hänenkin katselevan enemmän Ateenaan kuin Köpikseen, Jokisipilä arvioi.