Yle: Maahanmuuttajat kyllästyivät pikkukunnan huonoihin bussiyhteyksiin – runsaan vuoden asumisen jälkeen lähes kaikki ovat muuttaneet pois

Yle: Maahanmuuttajat kyllästyivät pikkukunnan huonoihin bussiyhteyksiin – runsaan vuoden asumisen jälkeen lähes kaikki ovat muuttaneet pois 26.11.2018
MTV: Yle: Pieni eteläkarjalaiskunta ei saanut pidettyä haluttuja pakolaisia – aikuiset halusivat muualle

Pieni Rautjärven kunta teki kaikkensa, että maahanmuuttajat viihtyisivät kunnassa. Silti melkein kaikki muuttivat pois runsaan vuoden asumisen jälkeen.

Kaksi vuotta sitten Etelä-Karjalassa Rautjärvellä valmistauduttiin ottamaan vastaan uusia kuntalaisia. Tulossa oli neljäkymmentä myönteisen turvapaikkapäätöksen saanutta ulkomaalaista.

Tulijoista puolet oli eritrealaisia, puolet syyrialaisia.

Runsaan vuoden oleskelun jälkeen Rautjärvelle asettuneista eritrealaisista ja syyrialaisista suurin osa muutti pois.

– Meillä oli monta syytä lähteä Rautjärveltä, kertoo Syyriasta paenneen Asad Alkhatebin perheen isä Hassan uudelta kotipaikkakunnaltaan Espoosta. Yle vieraili perheen luona Rautjärvellä kesällä 2017.

Parikymmentä lasta

Turvapaikan saaneiden perheiden asuttaminen Rautjärven kuntakeskukseen Simpeleelle oli alun perin kunnanjohtaja Harri Anttilan idea. Valtuusto hyväksyi ohjelman, jonka avulla tulijoita tuettiin kotoutumisessa.

Ennen uusien asukkaiden tuloa kunnan päättäjien puheissa eli toivo, että maahanmuuttajaperheistä olisi hyötyä vanhusvoittoisen pitäjän ikärakenteelle. Noin 3 400 asukkaan Rautjärvellä vauvoja syntyy nykyään hyvin vähän.

Turvapaikan saaneiden perheiden mukana Simpeleelle muutti kertaheitolla parikymmentä lasta. Heistä noin puolet oli alle kouluikäisiä.

Päivähoitoikäisiä maahanmuuttajalapsia varten kuntaan perustettiin oma varhaiskasvatusryhmä. Vauvapulaa valittavassa kunnassa se oli merkittävä tapaus.

Kaikille tulijoille oli palvelut valmiina. Pienimmät lapset toivotettiin tervetulleeksi päiväkotiin, kouluikäisiä odotti oma opettaja maahanmuuttajille tarkoitetulla valmistavalla luokalla ja aikuiset kävivät kotoutumiskoulutuksessa kunnan keskustassa.

– He olivat hyvin tyytyväisiä varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen täällä. Monia harmitti se, että lapset eivät voineet jäädä. Aikuiset kuitenkin kaipasivat jotain muuta, kuin mitä Rautjärvellä oli tarjota heille, sanoo kunnan hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorela.

Monet kuntalaiset lähtivät innostuneesti mukaan neuvomaan ja opastamaan tulijoita paikkakunnan arkeen totuttelussa. Yksi aktiivisimmista vapaaehtoisporukoista oli Suomen Punaisen Ristin ystäväryhmät.

Ihanteellinen lapsille, tylsä aikuisille

Asad Alkhatebin nelilapsinen perhe asui Rautjärvellä reilun vuoden keväästä 2017 kesään 2018. Heille vaikeinta Rautjärvellä asumisessa olivat huonot julkiset kulkuyhteydet.

Alkuun lasten ja aikuisten kieli- ja kotoutumisopinnot järjestyivät Rautjärvellä, mutta aikuisten jatko-opintoja oli tarjolla vain noin 40 kilometrin päässä Imatralla. Sinne kulki yksi linja-auto aamulla ja toinen iltapäivällä takaisin päin.

Asad Alkhateb Hassanin kaksi vanhinta tytärtä kävivät lukion kansainvälistä IB-linjaa Imatralla.

– Heidän piti lähteä Rautjärveltä aikaisin aamulla ja iltapäivällä heidän täytyi odottaa Imatralla bussia takaisin usein kaksikin tuntia, isä Hassan harmittelee.

Ratkaiseva käänne aikuisten arjessa

Aikuisillekin kotoutumisopintojen jatkaminen olisi myös tarkoittanut päivittäistä reissaamista Imatralle. Se oli ratkaiseva muutos opiskelujärjestelyissä, sillä alkukuukausien kurssit Saimaan ammattiopisto Sampo oli organisoinut paikan päälle Rautjärvelle.

Alun jälkeen tulijoiden joukko jakautui osaamisensa perusteella pienempiin ryhmiin, eikä opetusta voinut enää toteuttaa Rautjärvellä.

– On opiskelijan oman edun mukaista, että hän saa opiskella taitojensa mukaisella tasolla. Rautjärven maahanmuuttajien taso oli todella vaihteleva. Osalla heistä oli akateeminen koulutus ja osalla ei ollut lainkaan kokemusta koulusta lähtömaassaan, kertoo koulutuspäällikkö Aulikki Kuittinen Saimaan ammattiopisto Samposta.

Rautjärven kunnassakin huomattiin, että kulkeminen Imatralle kävi osalle maahanmuuttajista ylipääsemättömäksi.

– Matka Imatralle kestää vain sen neljäkymmentä minuuttia. Mutta kun sitten piti hakea lapset hoidosta ja muut arjen pyörittämiset, niin osalle tuntui liian raskaalta se vaihtoehto, että olisi jatkanut koulutusta Imatralla, kertoo hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorela.

Arabian kielen taito heikkeni

Oli muitakin opiskeluongelmia. Asad Alkhateb Hassanin nuorin tytär oli yhdeksänvuotias paikkakunnalle muuttaessaan. Perhe oli lähtenyt pakomatkalle Syyriasta vuosia aiemmin. Lapsen kotikieli arabia oli heikompi kuin isommilla sisaruksilla.

– Espoossa pystymme järjestämään paremmin arabian opetusta Fatimalle, isä Hassan kertoo.

Hän on tyytyväinen myös siihen, että Espoosta on löytynyt Rautjärveä enemmän ihmisiä, joiden kanssa perhe voi puhua ja opiskella suomen kieltä.

Muutkin Rautjärveltä pois lähteneet eritrealaiset ja syyrialaiset kertovat etsineensä ympärilleen isompaa samaan kulttuuriin kuuluvien yhteisöä. Kunnan hyvinvointisihteeri arvelee, että yksi maahanmuuttajien pikaiseen poismuuttoon vaikuttanut tekijä oli tulijoiden jakautuminen kahteen erikieliseen ja -kulttuuriseen ryhmään.

– Jos olisimme saaneet tänne neljäkymmentä samasta taustasta tulevaa turvapaikan saanutta henkilöä, he olisivat ehkä keskenään pystyneet paremmin muodostamaan yhteisön ja toimimaan tukiverkkona toisilleen.

Joku tulijoista voisi viihtyäkin

Rautjärven kunnassa oli tehty jonkin verran suunnitelmia, miten voitaisiin edistää turvapaikan saaneiden työllistymistä kunnassa. Paikalliset yrittäjät ja maahanmuuttajat tapasivat toisiaan ja mahdollisia työpaikkoja etsittiin.

Mitään konkreettista ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua, ennen kuin uudet kuntalaiset olivatkin jo lähteneet.

Asad Alkhateb Hassan työskenteli kotimaassaan kuvataiteilijana ja opettajana. Hän kertoo, että työllistymismahdollisuudet Rautjärvellä olivat olemattomat, nyt Espoossa vaihtoehtoja on enemmän.

Rautjärven hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorelan mukaan kunnassa ollaan valmiita ottamaan turvapaikan saaneita vastaan tulevaisuudessakin.

– Sekä monet kuntalaiset että kunnan työntekijät ovat oppineet uutta monikulttuurisuudesta ja siihen liittyvistä teemoista.

Rautjärven kokemuksen perusteella ei hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorelan mukaan voi päätellä, että turvapaikan saaneet olisi pikkukunnan sijaan parasta ohjata asumaan suurempiin kaupunkeihin. Vuorela arvelee, että vieraasta kulttuurista saattaa tulla heitäkin, joille suomalainen pikkukunta osoittautuu juuri oikeaksi asuinpaikaksi.

– He ovat ihan samalla tavalla yksilöitä, kuin mitä me suomalaiset olemme jokainen. En lähtisi sanomaan, että kukaan turvapaikan saanut henkilö ei voisi viihtyä täällä. Vielä pitäisi vain saada toimivammaksi koulutus- ja työelämämahdollisuudet.