Yle: Poliisille ilmoitettujen viharikosten määrä nousi – yli puolet sanallisia loukkauksia, uhkauksia ja häirintää

Yle: Poliisille ilmoitettujen viharikosten määrä nousi – yli puolet sanallisia loukkauksia, uhkauksia ja häirintää 26.11.2018
Helsingin Sanomat: Viharikokset lisääntyivät Turun terrori-iskun jälkeen – Katso, paljonko tapauksia tuli ilmi kotikunnassasi viime vuonna

Poliisitiedote: Viharikollisuuden määrä tasoittunut vuoden 2015 kasvupiikin jälkeen
POLAMK: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2017 (pdf)

Kasvua selittää osin se, että poliisi käyttää entistä enemmän aikaa netin viharikollisuuden tutkintaan. Enemmistö viharikoksista jää kuitenkin pimentoon.

Vuoden 2017 aikana poliisille tehtiin yhteensä 1 165 rikosilmoitusta epäillyistä viharikoksista. Se on 8 prosentin kasvu edellisvuoteen, todetaan poliisiammattikorkeakoulun tuoreessa viharikosraportissa.

Yleisin motiivi on uhrin etniseen tai kansalliseen taustaan perustuva ennakkoluulo tai vihamielisyys. Näiden osuus rikosilmoituksista oli vuonna 2017 lähes 70 prosenttia. Näistä tapauksista 75 prosenttia oli sellaisia, että rikoksesta epäilty kuuluu kantaväestöön ja uhri johonkin vähemmistöryhmään. Kahdeksassa prosentissa tapauksista rasismi kohdistui yhdestä vähemmistöryhmästä toiseen.

Lue suomalaisen viharikollisuuden laadusta tarkemmin täältä.

20 prosenttia ilmoitetuista rikosilmoituksista liittyi uskontoon tai vakaumukseen. Näissä rikoksissa yleisimmin kohteena olivat islaminuskoiset.

Uskontoon tai etnisyyteen perustuva viharikollisuus kulkee käsi kädessä, sanoo poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenita Rauta.

– Olen nähnyt paljon rikosilmoituksia, joissa solvataan henkilöä sekä hänen ihonvärinsä että uskontonsa vuoksi.

Suurin osa ilmoitetusta rikosilmoituksista koskee sanallista uhkailua, häirintää tai loukkauksia. Niiden osuus on noussut jopa 50 prosenttia edellisvuodesta. Seuraavaksi yleisin rikoksen tyyppi on pahoinpitely, joita oli ilmoituksista 28 prosenttia.

Vihamotiivilla perusteltuja henkirikoksia oli rikosilmoitusten joukossa kolme, joista kaksi liittyi Turun puukotusiskuun.

Kunniaväkivaltatapauksia oli vuonna 2017 kuusi. Niissä tyypillisesti vanhemmat ovat pahoinpidelleet tai uhkailleet lastansa sen vuoksi, että tämä on seurustellut oman kulttuurinsa ulkopuolisen kanssa, tai vaihtanut uskontoa.

Luvuista on hankala vetää johtopäätöksiä viharikollisuuden todellisesta määrästä.

Viharikollisuuden määrää nostaa jo pelkästään se, että poliisi panostaa niiden tutkintaan aiempaa enemmän. Vihaisen nettikirjoittelun lisääntymisen vuoksi poliisi perusti vuonna 2017 erillisen netin vihapuheiden torjuntaan keskittyvän poliisiryhmän.

Kuten kaikissa rikostyypeissä, mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä enemmän rikoksia löytyy.

– Poliisilla on resursseja tutkia niitä, mikä näkyy rikosilmoitusten määrissä, Rauta sanoo.

Toisaalta herkkyys ilmoittaa rikoksista saattaa kasvaa yhteiskunnallisen keskustelun myötä. "Ihmiset ovat tietoisempia oikeuksistaan, viharikoksista käsitteenä ja myös näin ollen ilmoittavat viharikoksista entistä yleisemmin poliisille", raportissa todetaan.

Suurin osa viharikollisuudesta ei kuitenkaan päädy poliisin tietoon. Oikeusministeriö julkaisi vuonna 2016 aiheesta selvityksen, jonka mukaan 21 prosenttia häirintää tai vihapuhetta vuoden aikana kokeneista ilmoitti siitä jollekin taholle. Ilmoituskynnykseen voivat vaikuttaa viharikoksen uhrin häpeä, epätietoisuus omista oikeuksista, tai epäluottamus poliisiin.

Noin puolet tutkituista rikoksista etenee syyttäjälle
1.1.2017 – 30.6.2017 välisenä aikana tehdyistä rikosilmoituksista 600 esitutkinta oli saatettu päätökseen. Niistä 292 eteni syyttäjälle syyteharkintaa varten.

Asiaa ei lähetetä syyttäjälle, jos esitutkinnassa on käynyt ilmi, ettei tapaus täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä, tai jos ketään ei voida panna syytteeseen tai muuta vaadetta esittää. Näin tehdään esimerkiksi silloin kun epäilty on alle 15–vuotias, asianomistajalla ei ole asiassa vaatimuksia, tai jos syyteoikeus on vanhentunut.

____________________

Helsingin Sanomat: Viharikokset lisääntyivät Turun terrori-iskun jälkeen – Katso, paljonko tapauksia tuli ilmi kotikunnassasi viime vuonna

POLIISIN tietoon tulleet viharikokset lisääntyivät viime vuonna kahdeksalla prosentilla. Erityisen paljon niitä tapahtui Turun terrori-iskun jälkeen.

Yleisimpiä viharikoksia olivat viime vuonna sanalliset uhkaukset, loukkaukset ja häirinnät, käy ilmi Poliisiammatti­korkeakoulun (Polamk) tuoreesta viharikosraportista.

Seuraavaksi yleisimpiä olivat pahoinpitelyt ja muut väkivaltaisuudet.

VIHARIKOKSELLA tarkoitetaan sellaista rikosta, jonka taustalla vaikuttaa tekijän ennakkoluulot tai vihamielisyys esimerkiksi uhrin etnistä taustaa, uskontoa tai seksuaalista suuntautumista kohtaan.

Poliisi kirjasi viime vuonna kaikkiaan 1 165 rikosilmoitusta epäillyistä viharikoksista. Määrä on toiseksi suurin kaksi vuosikymmentä jatkuneen seurannan aikana.

Viimevuotista enemmän viharikoksia on tullut poliisin tietoon vain vuonna 2015, jolloin Suomeen saapui yli 32 000 turvapaikanhakijaa.

”Vuoden 2015 piikin jälkeen viharikosilmoitusten määrä on hieman vähentynyt ja tasaantunut mutta samalla jäänyt aikaisempaa korkeammalle tasolle”, sanoo Polamkin tutkija Jenita Rauta.

Yksittäisistä kuukausista eniten ilmoituksia kirjattiin viime vuonna elo- ja syyskuussa. Se selittyy Jenita Raudan mukaan ainakin osittain Turun puukotusiskulla.

Marokkolaismies surmasi kaksi ihmistä ja aiheutti vammoja kahdeksalle muulle Turun keskustassa 18. elokuuta.

Turun isku luokiteltiin itsessään Poliisiammattikorkeakoulun raportissa useiksi viharikoksiksi, mutta iskun jälkeen lisääntyivät tutkija Raudan mukaan myös ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuneet viharikokset.

Lisäksi häirinnän kohteeksi joutuivat iskun jälkeen myös muutamat suomalaistoimittajat.

Suurista kaupungeista Helsingissä kirjattiin viime vuonna eniten viharikoksia paitsi lukumääräisesti myös asukaslukuun suhteutettuna. Asukasmäärä huomioiden Turun tilanne oli hyvin lähellä Helsinkiä.

PUOLET kaikista viime vuonna kirjatuista viharikoksista oli sanallisia loukkauksia, uhkauksia ja häirintää. Kolmannes tapauksista oli pahoinpitelyitä ja muita väkivaltaisuuksia.

Sanallisia loukkauksia, uhkauksia ja häirintää koskevien rikosilmoitusten määrä kasvoi 42 prosenttia edellisestä vuodesta. Tutkija Raudan mukaan kasvu johtuu suurelta osin siitä, että Helsingin poliisin vihapuhetutkintaryhmä aloitti toimintansa viime vuonna ja kirjasi runsaasti ilmoituksia.

Rikosilmoitusten määrästä ei siis voi päätellä, että vihapuhe olisi todellisuudessa lisääntynyt viime vuonna lähes puolella.

Rikosilmoitukset eivät kerro suoraan rikollisuuden yleisyydestä, sillä vain osa tapauksista tulee poliisin tietoon. Lisäksi poliisin resurssit ja rikosten kirjaamiskäytäntö vaikuttavat siihen, miten paljon viharikoksia kirjataan.

Jenita Rauta kuitenkin uskoo, että tilastot kuvaavat varsin luotettavasti sitä, mihin suuntaan viharikollisuus kehittyy Suomessa.

VIIME vuonna kirjatuista viharikoksista 70 prosenttia oli sellaisia, joiden taustalla vaikutti tekijän ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin etnistä tai kansallista taustaa kohtaan.

Useimmiten rikoksesta epäillyt olivat tällaisissa viharikoksissa kantaväestön edustajia. Yleisin rikosnimike oli pahoinpitely ja rikospaikka julkinen ulkoilmapaikka.

Uhrin uskonnolliseen taustaan perustuvien viharikosten osuus oli 20 prosenttia. Niiden määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna yli puolella.

Uskontoon tai vakaumukseen liittyvissä viharikoksissa uhreiksi joutuivat useimmiten islaminuskoiset. Valtaosa rikoksista tapahtui netissä.

Uhrin vammaisuuteen perustuvien viharikosten osuus oli viisi prosenttia ja seksuaaliseen suuntautumiseen neljä prosenttia. Lisäksi poliisin tietoon tuli joitakin viharikoksia, jotka liittyivät uhrin sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun.