HS: Suomi on hyväksymässä YK:n siirtolaisuus­sopimuksen, joka perus­suomalaisten Huhtasaaren mukaan sitoo Suomen kädet – Tosiasiassa kyseessä on löyhä sopimus, joka ei sido ketään

Helsingin Sanomat: Suomi on hyväksymässä YK:n siirtolaisuus­sopimuksen, joka perus­suomalaisten Huhtasaaren mukaan sitoo Suomen kädet – Tosiasiassa kyseessä on löyhä sopimus, joka ei sido ketään 13.11.2018

HS vastaa keskeisiin kysymyksiin siirtolaisuussopimuksesta, jonka Yhdysvallat, Australia ja joukko Euroopan maita ovat jo valmiiksi lytänneet.

TEKEILLÄ oleva YK:n siirtolaisuussopimus Global Compact for Migration (GCM) on ajautunut viime kuukausina eri maiden oikeistopopulistien hampaisiin.

Maailman johtajien on määrä hyväksyä sopimus YK:n siirtolaisuuskokouksessa Marokon Marrakechissa 10.–11. joulukuuta ja sen jälkeen YK:n yleiskokouksen äänestyksessä. Marokossa Suomea edustaa presidentti Sauli Niinistö.

Yhdysvallat, Australia ja Euroopan maista Itävalta, Kroatia, Puola ja Unkari ovat puhuneet jättäytymisestä sopimuksen ulkopuolelle. Tšekkikin on pohtinut asiaa ääneen. Kaikki nämä maat ovat viime vuosina suhtautuneet hyvin tiukasti maahanmuuttoon. Suomessa perussuomalaiset on arvostellut sopimusta.

HS vastaa keskeisiin kysymyksiin sopimuksesta:

Mikä ihme on GCM?

YK:n siirtolaisuussopimusta (GCM) on sanottu ensimmäiseksi maailmanlaajuiseksi yleistason sopimukseksi, joka linjaa periaatteet menettelyyn siirtolaisuusasioissa. Se ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova. Se ohjaa valtioiden politiikkaa tiettyyn suuntaan, mutta periaatteet ovat melko suurpiirteisiä eikä niistä luistamisesta seuraa sanktioita.

YK:n jäsenmaiden heinäkuussa luonnosteleman tekstin mukaan sopimus ”tunnustaa, että mikään valtio ei voi huolehtia siirtolaisuudesta yksin, ja huomioi valtioiden itsemääräämisoikeuden ja kansainvälisen lain velvoitteet”. Sen mukaan sopimusta tarvitaan ”tehostamaan siirtolaisuuden kokonaishyötyjä ja puuttumaan siirtolaisuuden riskeihin ja haasteisiin sekä yksilöille että yhteisöille lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaissa”.

Sopimus listaa 23 ”tavoitetta kohti turvallista, järjestäytynyttä ja säännönmukaista siirtolaisuutta”.

Kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen Turun yliopistosta kertoo, että pehmeä sopimusmalli on seurausta juuri siitä, että oikeudellisesti sitovaa kansainvälistä sopimusta ei ole ollut toivoa saada aikaan. Ratkaisemattomien siirtolaiskriisien takia kansainvälinen yhteisö on kuitenkin halunnut saada aikaan edes jonkinlaista koordinaatiota.

Korhonen kuvailee tekstiä julistuksen ja sopimuksen väliseksi sitoumukseksi, astetta löyhemmäksi kuin esimerkiksi vuonna 2015 solmittu Pariisin ilmastosopimus. Hänen mukaansa kyse on pehmeän vallan käytöstä, joka toivottavasti johtaa valtioiden itsesääntelyyn.

”Tilanne on ollut suorastaan kaoottinen, koska ei ole päästy minkäänlaiseen sopimukseen yhteisistä mekanismeista. Suurimpien pakolaisleirien pyörittäminen ja pakolaisvirrat ovat jääneet kehitysmaiden kontolle. Niillä ei ole resursseja saada siirtolaisuutta hallintaan”, Korhonen sanoo.

”Rikkaammilla mailla on paremmat rajakontrollit. Taakanjako on ollut epäoikeudenmukaista, eivätkä pelkät fyysiset esteet auta pidemmän päälle. Ne ikään kuin muodostavat ongelmapesäkkeitä, joiden puhkeaminen aiheuttaa pitkällä tähtäimellä konflikteja.”

Miksi oikeistopopulistit vastustavat sopimusta ja onko arvostelussa perää?

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari väitti viime torstaina eduskunnan kyselytunnilla, että sopimuksen ”on tarkoitus tehdä laittomasta siirtolaisuudesta laillista, ja Suomen ja kaikkien muiden sopimusmaiden käsiä halutaan sitoa niin, ettei kiristyksiä voisi enää tehdä”.

Samansuuntaisesti sopimusta ovat arvostelleet muiden maiden kansalliskonservatiiviset poliitikot.

”Se on populistista liioittelua”, Korhonen toteaa.

”Valtioiden suvereeniutta ei anneta pois, vaan yhdessä sitoudutaan hoitamaan asia parhaalla mahdollisella tavalla – ei kuitenkaan niin vahvasti sitouduta, että joku tulisi ulkopuolelta määräämään sanktioita. Sitten mahdollisesti keskustellaan, miksi ei ole kyetty noudattamaan sitoumuksia.”

Ulkoministeriön johtava asiantuntija Renne Klinge arvioi uutistoimisto STT:lle, että meneillään on Euroopan-laajuinen valeuutiskampanja.

”Asiakirjaa ymmärretään tahallaan väärin ja siitä levitetään tarkoituksellisesti väärää tietoa.”

Onko sopimuksessa kyse enemmän siirtolaisten oikeuksista vai valtioiden mahdollisuuksista hallita siirtolaisuutta?

Sopimus korostaa ihmisoikeuksia, ihmishenkien pelastamista, peruspalvelujen tarjoamista siirtolaisille sekä siirtolaisten vangitsemisen välttämistä. Samalla se painottaa muun muassa tarvetta todentaa kaikkien siirtolaisten henkilöys, kansainvälisen yhteistyön tarvetta ihmissalakuljetusta vastaan ja siirtolaisuuden mahdollistamista nimenomaan säädeltyjä väyliä pitkin hallitsemattomien ja luvattomien reittien sijaan.

”Ei tässä tarjota mitään uutta ihmisoikeusasiakirjaa, josta yksittäinen siirtolainen saisi kättä pidempää omien oikeuksiensa ajamiseen. Enemmän tämä painottuu valtioiden käytettävissä oleviin keinoihin”, Korhonen tiivistää.

Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) mukaan Suomi toivoo sopimuksesta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten sujuvampaa palauttamista lähtömaihinsa.

Mitä Suomelle tapahtuu, jos se allekirjoittaa sopimuksen?

Ei paljon mitään. Suomi sitoutuu noudattamaan siirtolaisten kohtelussa ja siirtolaisuuteen liittyvässä yhteistyössä melko yleistasoisia periaatteita, joita kenenkään on sellaisenaan vaikea vastustaa. Siitä huolimatta sitoumuksista luistaminen ei johda sanktioihin.

Sitovuudeltaan yhtä löperöjä YK-sopimuksia on tehty muissakin aihepiireissä. Joidenkin näkemysten mukaan ne ovat muuttaneet valtioiden toimintaa hyvään suuntaan tekemällä huolet aiempaa tunnustetummiksi.

”Siirtolaisuusasiassa voi ottaa hyvin kyynisenkin kannan. Lähiajan ratkaisuja ei ole näkyvissä, ja populistinen politiikka on tällä hetkellä vahvoilla”, Korhonen sanoo.

Mitä merkitsee, jos useampi valtio jää sopimuksen ulkopuolelle?

Korhonen ei pidä yllättävänä, että toistaiseksi sopimusta on hylkäämässä vain maita, joiden hallitukset tunnetaan maahanmuuttovastaisesta politiikastaan. Hän vertaa tilannetta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ilmoitukseen vetäytyä Pariisin ilmastosopimuksesta.

”Siitä huolimatta muiden on tärkeää pitää painetta yllä ja päättää, mitkä ovat ne yhteiset periaatteet, joista edes enemmistö maailman valtioista voi tässä vaiheessa sopia.”