HS: Oikeusministeriö palkkasi viestintäasiantuntijan ”sokkorekrytoinnilla” – Tuntui, että hakijoille annettiin samat mahdollisuudet, kertoo työhön valittu

Helsingin Sanoamt: Oikeusministeriö palkkasi viestintäasiantuntijan ”sokkorekrytoinnilla” – Tuntui, että hakijoille annettiin samat mahdollisuudet, kertoo työhön valittu 30.11.2018

Viime keväänä oikeusministeriön viestintäjohtaja Kati Pärnänen sai idean.

Hän halusi testata itseään uutta työntekijää palkatessa.

Miten suhtautuisin, jos en tietäisi työnhakijan sukupuolta, ikää eikä nimeä? Näin Pärnänen asiaa pohti.

OIKEUSMINISTERIÖN viestintätiimin virkamies oli jäämässä sopivasti eläkkeelle ja hänen tilalleen alettiin hakea uutta työntekijää. Ministeriön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteena oli monimuotoisuuden lisääminen. Yhtenä keinona oli nostettu esiin anonyymi rekrytointi.

Anonyymin rekrytoinnin idea on, ettei työntekijän nimellä, sukupuolella tai iällä ei olisi mitään roolia siinä, kutsutaanko hänet haastatteluun vai ei. Ainoastaan pätevyys painaisi.

Pärnänen halusi tietää kaiken muun lisäksi, kuinka paljon hänellä itsellään olisi tiedostamattomia ennakkoasenteita.

”Mietin, havainnoinko jotain eri tavoin, jos en tiedä esimerkiksi hakijan sukupuolta ja ikää”, Pärnänen kertoo.

VIESTINTÄASIANTUNTIJAN PAIKKA pantiin hakuun toukokuussa. Jo hakuilmoituksessa mainittiin, että hakuprosessissa testataan anonyymiä rekrytointia. Tässä haussa se tarkoitti, että työnhakijan nimi, ikä ja sukupuoli salataan haun ensimmäisessä vaiheessa.

”Osa hakijoista soitti, että pitääkö asia jotenkin ottaa huomioon hakemusta tehdessä”, Pärnänen kertoo.

Ei pitänyt.

Hakurumba toteutettiin niin, että ministeriön henkilöstöhallinnossa kaikki reilut sata hakemusta käsiteltiin sillä tavalla, etteivät Pärnänen ja hänen valintaan osallistunut kollegansa tienneet, ketkä kuusi he kutsuivat haastatteluun.

”Nimi- ynnä muut tiedot peitettiin käsin, joten se vei jonkin verran aikaa”, Pärnänen sanoo.

ANONYYMIA REKRYTOINTIA on Suomessa käytetty vähän. Helsingin kaupungilla on tehty joitakin vastaavanlaisia sokkohakuja ja Espoon kaupungilla on myös ollut samantapainen kokeilu. Tapauksia on kuitenkin niin vähän, ettei tutkimuksia aiheesta oikein ole.

Kuuluisimpia sokkorekrytointeja maailmalta sinfoniaorkesterin uusien soittajien valintatilanne, joka toteutettiin niin, ettei valitsija nähnyt pyrkijää vaan kuuli vain soiton verhon takaa. Sen todettiin lisäävän ainakin naissoittajien määrää sinfoniaorkestereissa.

”MITÄ korkeammalla hierarkiassa ollaan, sitä isompi merkitys sukupuolella on rekrytoinnissa”, sanoo tutkijatohtori Tuija Koivunen Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksesta.

Suo­mes­sa am­ma­tit o­vat myös poik­keuk­sel­li­sen su­ku­puo­lit­tu­nei­ta. E­rot­tau­tu­mi­nen mies­ten- ja nais­ten am­mat­tei­hin alkaa meillä Koivusen mukaan jo koulumaailmasta.

”Osittain se on varmasti tiedostamatonta ja joillain aloilla jako on tasoittunut vuosikymmenten aikana”, Koivunen sanoo.

NAISENEMMISTÖISISTÄ aloista mikään ei kuitenkaan ole muuttunut miesvaltaiseksi, mutta jotkut aiemmin miesenemmistöiset alat ovat muuttuneet naisvaltaisiksi. Isoimpina esimerkkeinä ovat lääkärit ja opettajat, joiden joukossa on jo selvästi enemmän naisia kuin miehiä.

Yksi tuore esimerkki epätasa-arvosta on Työnimi-kampanja, jossa tunnetut suomalaiset hakivat työtä romaninimillä ja omilla ansioluetteloilla heikoin tuloksin. HS:kin kirjoitti kampanjasta lokakuussa. Tarkoitus oli herättää keskustelua siitä, miten kaikki eivät ole työnhakutilanteessa samalla viivalla.

Auttaako sokkorekrytointi lisäämään tasa-arvoa työnhaussa?

”Varmasti se ratkaisee joitain ongelmia, mutta ei toimi ihan kaikissa tehtävissä”, Koivunen sanoo.

Hän on itse tutkinut muun muassa pörssiyhtiöiden korkeimpien johtajien palkkaamista. Siellä jo hakijajoukko on niin rajattu, ettei anonymiteetti toimi.

”Niissä tilanteissa tasa-arvon toteutumisen varmistaminen on paljolti kiinni myös rekrytointikonsulteista eli head huntereista, jotka ehdottavat johtajaehdokkaita pörssiyhtiöiden hallituksille”, Koivunen kertoo.

Miltä anonyymi rekrytointi tuntui työnhakijasta?

OIKEUSMINISTERIÖN sokkohaussa tehtävään valittiin syyskuussa aloittanut viestintäasiantuntija Johanna Askolin-af Ursin.

”Tasapuolisuus on nykypäivää ja fiksua”, Askolin-af Ursin sanoo.

Hän kertoo täyttäneensä tehtävää hakiessaan täsmälleen saman sähköisen hakulomakkeen kuin aiemmin valtiolle hakiessaan.

Silti se, ettei valinnasta päättänyt tiennyt hakijan nimeä, ikää ja sukupuolta ennen haastattelukierrosta, kertoo Askolin-af Ursinin mielestä työnantajan arvoista. Kaikille hakijoille annettiin yhdenvertaiset mahdollisuudet.

ASKOLIN-AF URSIN työskenteli aiemmin Asianajajaliitossa ja hänet valittiin nykyiseen tehtäväänsä muun muassa siksi, että hän oli työskennellyt juristien kanssa ja osasi selventää lakitekstien kiemuroita suomeksi.

”Olen 43-vuotias nainen, jolla ei ole erilaiseen taustaan viittaavaa nimeä, joten minun kohdallani ainoa syrjimisen syy työnhaussa voisi ehkä olla kaksi pientä lasta”, Askolin-af Ursin sanoo.

Silti hänestä tuntuu hyvältä, että valinta tehtävään on tehty yksinomaan ammatillisin perustein.

VALINNAN TEHNYT Kati Pärnänen oli haastatteluun tulevien nimien paljastuessa yllättynyt, ettei joukossa ollut yhtään miestä. Sukupuolta hän lakkasi hyvin pian ajattelemasta, vaikka myöntää että aluksi mietti sitäkin hakemuksia lukiessa.

”Ikää pystyi arvioimaan työkokemuksen perusteella jonkin verran, mutta en sitä muuten ajatellut. Haastatteluvaiheessa oli hyvin eri ikäisiä hakijoita”, Pärnänen sanoo.

Tavallisessa rekrytointiprosessissa kuva hakijasta oli erilainen, kun se muodostuu myös nyt poistetuista tiedoista. Pärnäsen mukana ihmiset kertovat helposti epäsuorasti sukupuolensa: he esimerkiksi kuvailevat olevansa vapaa-ajallaan aktiivisia ”futisisiä”.

Tällaiset viittaukset oli myös peitetty tässä sokkorekrytoinnissa.

”Huomasin kyllä nyt keskittyväni enemmän osaamiseen, kun pääsin alun ihmettelyvaiheesta yli”, Pärnänen sanoo.

TÄMÄ rekrytointiprosessi herätti Kati Pärnäsen viimeistään huomaamaan, ettei sukupuolella ja iällä todellakaan ole merkitystä työntekijän osaamisen kannalta. Seuraavaan kertaan jäi kuitenkin opittavaa.

Työnhakijoita voisi Pärnäsen mielestä hakuilmoituksessa jo ohjata tarkemmin siihen, etteivät he lähetä kuviaan tai sosiaalisen median yhteystietoja anonyymeihin rekrytointihakuihin.

Työelämän tasa-arvo ei kuitenkaan sokkorekrytoinnilla ratkea. Paljon muutakin tarvitaan. Kaikissa hakuprosesseissa anonyymiys ei toimikaan. Oikeusministeriössä on myös kokeiltu muun muassa tuetun työn mallia ja palkattu kehitysvammainen työntekijä.