HS: Lapsipakolaisten kohtelussa on yhä puutteita

Helsingin Sanomat, Vieraskynä: Kirsi Hytinantti, Anna G. Mikkonen: Lapsipakolaisten kohtelussa on yhä puutteita 28.12.2009

Yksin saapuneet lapset ovat maahanmuuttajista kaikkein haavoittuvimpia.

Tänään, viattomien lasten päivänä, on aiheellista tarkastella turvapaikkaa hakevien, ilman huoltajaa Suomeen tulevien lasten tilannetta.

He ovat nykyajan sotalapsia, joiden kokemuksissa on paljon samaa kuin Suomesta sodan aikana sotalapsiksi lähetetyillä: ero perheestä, koti-ikävä, muut traumaattiset kokemukset sekä outo kieli- ja kulttuuriympäristö.

Maailmassa arvioidaan olevan yhdeksän miljoonaa lapsipakolaista, joista suurin osa jää kotimaansa naapurimaihin. Viime vuonna Suomeen tuli näitä lapsia noin 700 ja tänä vuonna noin 500.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa Suomea ja koskee kaikkia maassa asuvia lapsia. Mainittu sopimus sekä Suomen lapsi- ja ulkomaalaislainsäädäntö velvoittavat huolehtimaan lapsen edusta. Turvapaikka-asioissa lasten asioiden kiireellinen käsittely ei toteudu käytännössä, vaan käsittelyajat ovat edelleen selvästi yli vuoden pituisia.

Myönteisen oleskelulupapäätöksen saaneet lapset joutuvat odottamaan kuntaan muuttoa vastaanottokeskusten ryhmäkodeissa. Kunnilla ei ole halua tai kykyä vastaanottaa pakolaisia samaan tahtiin kuin nämä saavat oleskelulupia, vaikka valtio korvaa vastaanoton kuluja.

Yksin tulleita lapsia on julkisuudessa nimitetty ankkurilapsiksi. Tällä tarkoitetaan, että lapsi olisi lähetetty turvapaikanhakijaksi, jotta koko perhe voisi saapua maahan hänen perässään. Todellisuudessa perheenyhdistäminen kestää pitkään ja vain osalla lapsista on oikeus hakea sitä. Lisäksi monen lapsen isä on kuollut tai perhe on kadoksissa.

Yksin tulleet lapset ovat pakolaisten joukossa kaikkein haavoittuvimpia, koska heillä ei ole perhettä tukenaan. Perhe on keskeinen pakolaislapsia suojaava tekijä: lapsilla, jotka pääsevät nopeasti yhteen perheensä kanssa, on vähemmän psyykkisiä oireita kuin yksin olevilla.

Paraikaa on valmisteilla ulkomaalaislain muutos, jonka mukaan perheenyhdistämistä hakevan olisi oltava alaikäinen vielä päätöksen saadessaan. Tähän saakka on ratkaissut hakijan ikä hakemuksen vireillepanohetkellä.

On epäoikeudenmukaista, jos viranomaismenettelyn kesto vaikuttaa lapsen mahdollisuuteen elää perheensä kanssa. Lisäksi lainmuutoksen seurauksena saattaa olla, että turvapaikanhakijaksi lähetetään entistä nuorempia lapsia ja pakomatkasta tulee heille yhä vaarallisempi.

Suurin osa pakolaislapsista on kokenut väkivaltaa, ja he kohtaavat yhä useammin syrjintää ja muukalaisvihaa myös Suomessa. Turvapaikkaa hakevilla lapsilla on kuitenkin oikeus vain akuuttiin terveydenhoitoon. Muukalaisvihamielisyyden kasvuun ja traumaterapian tarpeeseen on puututtava pikaisesti.

Euroopan unionissa turvapaikkaa hakeva lapsi voidaan palauttaa turvapaikanhakijaksi siihen EU-maahan, jossa hänet on ensimmäiseksi rekisteröity turvapaikanhakijaksi.

Palauttaminen saattaa johtaa kohtuuttomuuteen, koska turvapaikanhakijoiden vastaanotto ja turvapaikkamenettely vaihtelevat EU-maissa suuresti. Esimerkiksi Kreikassa, Italiassa ja Maltalla turvapaikkapuhutteluja ja -päätöksiä ei tehdä asianmukaisella tavalla, lasten koulunkäynnistä ei huolehdita, tulkkeja ei käytetä riittävästi eikä oikeusapua tarjota.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tänäkin vuonna kymmenissä tapauksissa kieltänyt Suomea käännyttämästä turvapaikanhakijoita näihin maihin. Silti käännytyspäätöksiä Italiaan ja Maltalle tehdään jopa lapsille.

Ruotsissa ja Norjassa yksin tulleiden lasten vastaanotto on siirretty lastensuojelun alaisuuteen. Lastensuojelun asiantuntemuksen ja riippumattomuuden turvapaikkapolitiikan muutoksista on todettu edistävän lasten hyvinvointia. Suomellakin olisi varaa hoitaa pakolaislasten asiat hyvin ja joutuisasti – lapsen edun huomioiden ja lastensuojelun näkökulmasta.

Turvapaikkaa hakevien lasten vastaanotto Suomessa on kaikesta huolimatta kehittynyt viime vuosina paljon. Lapset majoitetaan ryhmäkoteihin ja heille määrätään edustaja, jonka tehtävä on huolehtia lapsen edun toteutumisesta.

Maahanmuuttovirasto ja ulkomaalaispoliisi, jotka vastaavat lasten turvapaikkatutkinnasta, ovat hakemusten määrän kasvettua saaneet lisäresursseja.

Koska turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut, Suomeen on myös perustettu uusia vastaanottokeskuksia ja ryhmäkoteja. Lasten kannalta olisi tärkeää, että ensimmäinen sijoituspaikka olisi pysyvä. Nyt siirrot alkuvaiheen ryhmäkodista toiseen vaikeuttavat lapsen kotoutumista, sillä siirron yhteydessä turvaverkosto – oma hoitaja, koulu ja ystävät – vaihtuu.

Jotta eri puolille maata sijoitettavat lapset saisivat samat lähtökohdat, kotouttamista tulee yhdenmukaistaa.

On välttämätöntä, että lapset ja nuoret pääsevät heti täysipäiväisesti kouluun tai kielikurssille ja että he voivat suorittaa peruskoulun ja muita opintoja. Oppilaitoksilla ja työpaikoilla on jo hyviä kokemuksia Suomessa aikuistuneista nuorista, joiden kotoutus on onnistunut.

Työperäistä ja humanitaarista maahanmuuttoa pidetään usein vastakkaisina ilmiöinä. Tämä ei ole järkevä lähestymistapa.

Pakolaislapsetkin tulisi nähdä tulevina opiskelijoina ja työntekijöinä, joiden sujuva kotouttaminen hyödyttää paitsi heitä itseään myös yhteiskuntaa.

Kirsi Hytinantti
Anna G. Mikkonen

Hytinantti on varatuomari joka on toiminut turvapaikkaa hakevien lasten lakimiehenä. Mikkonen on valtiotieteiden maisteri joka toimii yksin tulleiden lasten edustajana.