Savon Sanomat: Kipuilua kulttuurien kuilulla

Savon Sanomat, kolumni: Sami Vainio: Kipuilua kulttuurien kuilulla 16.12.2009

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kommentoi viikonloppuna Ylen Ykkösaamussa arkaa aihetta. Huoli islamin ja erityisesti radikaalin islamismin leviämisestä on putkahdellut pitkin syksyä julkiseen keskusteluun. Räsäsen avaus ei synnyttänyt samanlaista kohua kuin professori Timo Vihavaisen Länsimaiden tuho -kirja alkusyksystä - kristilliskonservatiivin näkemys asiasta ei yllättänyt ketään.

Räsäsen mukaan radikaalin islamin lieveilmiöille ei saa olla sinisilmäinen. Hän korosti uskonnonvapautta yhteiskuntamme perusarvona. Islam-enemmistöisissä maissa sen tila on heikko - islamista pois kääntyminen on tunnetusti kiellettyä.

On ironista, että uskonnonvapautta korostaa sellaisen puolueen puheenjohtaja, jolle Raamattu merkitsee poliittista auktoriteettia ja ohjenuoraa yhteiskunnan rakentamiselle.

Räsäsen motiivit eivät kuitenkaan vaikuta argumentin pätevyyteen. Hän jakaa huolen monien sekulaarihumanistien kanssa. Esimerkiksi naisen asemaan tai lasten ympärileikkaukseen liittyvät arvot ovat jyrkässä ristiriidassa humanistisen, yksilöä kunnioittavan perinteemme kanssa.

Kulttuuristen erojen korostamisessa on vaaransa. Puhetapamme saattaa lietsoa konfliktia. Kahdella suurella uskonnolla on historiallisesti paljon yhteistä, kuten islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila on korostanut.

Kristinusko ja islam jakavat yhteisen monoteistisen lähtökohdan. Toinen länsimaisen kulttuurin peruspilari, kreikkalainen filosofia, on välittynyt meille suurelta osin keskiaikaisen arabialaisen kulttuurin kautta.

Keskiajalta lähtien nämä juutalaisperäiset kulttuurit ovat kuitenkin erkaantuneet henkisesti kauas toisistaan. Merkittävin tekijä on maallistuminen - laajassa mitassa vain länsimaille ominainen ilmiö, joka saa Räsäsessä yllättävän puolustajan.

Islamin historiasta puuttuu sekularisoitumisen kausi, joka länsimaissa käynnistyi 1700-luvun valistusaatteista ja synnytti modernin tieteen, nykyisen elämänmuotomme perustan.

Länsimaissa kohtalaisesti siedetty uskontokritiikki on islamissa käytännössä tuntematon käsite, ja äänekkäät toisinajattelijat, kuten hollantilainen Ayaan Hirsi Ali, elävät tappouhan alla.

Hirsi Alin mukaan islamilaiset yhteiskunnat painivat samojen ongelmien kanssa kuin kristinusko ennen valistusta. Myös meille itsestään selvät humanistiset periaatteet, kuten uskonnon- ja ilmaisunvapaus, ovat myöhäistä perua - uskontokriittisen valistuksen "tuontitavaraa".

Timo Vihavaisen Länsimaiden tuho kuuluu samaan seuraan sivilisaatioiden törmäyksestä kirjoittaneen Samuel Huntingtonin teoksen kanssa: juuri kukaan innokkaista kommentaattoreista ei ole lukenut kirjaa.

Vihavaisen laajakaarisen vertauksen mukaan islam ja islamismi ovat asettuneet länsimaisen kulttuurin sisään samaan tapaan kuin kristillinen alkukirkko Rooman valtakuntaan - ja tämän historiallisen kehityksen seuraukset tunnemme hyvin.

Pääviesti oli, että länsimaat ovat maallistumisen mukana menettäneet myös valistuksen totuuden, hyvyyden ja kauneuden. Arvotyhjiötä tulevat täyttämään elinvoimaisemmat, syvästi uskonnolliset kulttuurit. Valistus kantoi ideoissaan mukanaan sekä länsimaiden nousun että tuhon siemenet.

Kirjan vastaanotto osoitti jälleen suomalaisen keskustelukulttuurin tason. Moraalinen paniikki on yleisin reaktio vakaviin yhteiskunnallisiin ja eettisiin kysymyksiin.

Vakaumusten rauhanomaisen rinnakkaiseloon tarvitaan keskinäistä kunnioitusta, joka ei vesitä todellisia erimielisyyksiä. Islam ei kuitenkaan ole monoliitti, vaan pinnan alla on myös vapaamielisiä virtauksia.

Sen sijaan poliittisen korrektiuden motivoima vaikeneminen pelaa populismin pussiin. Jos monikulttuurisen yhteiskunnan ongelmista puhuvat ajetaan marginaaliin, he päätyvät Jussi Halla-Ahon kaltaisten provokaattorien syliin.

Kirjoittaja on ajankohtaistoimituksen esimies