Kaleva: Kahden kotimaan kansalainen

Kaleva: Kahden kotimaan kansalainen 27.12.2009

Yksinhuoltaja Shukri Aliyow, 34, on nykyään oululainen. Juuri laitoshoitajaksi valmistunut äiti asuu Oulussa 8-, 12, 13- ja 14-vuotiaiden poikiensa kanssa.

Somalinainen puhuu äimistyttävän sujuvaa suomea. Kun Shukri Aliyow viisi ja puoli vuotta sitten pakeni Somaliasta sodan vuoksi, tilanne oli täysin toinen.

"En tiennyt Suomesta yhtään mitään. Tarkoitus oli lähteä Amerikkaan, mutta minut ohjattiin Suomeen."

Sukulaiset keräsivät matkarahaa, loput varoista saatiin auton myynnistä. Oli luovuttava kaikesta ja lähdettävä sodan jaloista kohti täysin tuntematonta.

Mukanaan Shukrilla oli 3-vuotias nuorin poikansa. Kolme vanhempaa poikaa jäivät Somaliaan sukulaisten luo.

Suomessa, Heikinharjun vastaanottokeskuksessa hän odotti oleskelulupaa 1,5 vuotta. Aika tuntui loputtoman pitkältä ja raskaalta.

Huoli Somaliaan jääneistä lapsista valvotti öisin, tulevaisuus oli hämärän peitossa. "En pystynyt osallistumaan edes suomen kielen kursseille, koska päivisin olin niin väsynyt."

Äiti ei voinut pitää yhteyttä Somaliaan jääneisiin lapsiinsa levottoman tilanteen vuoksi.

Kun oleskelulupa viimein tuli, haki Shukri heti perheenyhdistämisoikeutta. Hän joutui odottamaan vielä vuoden ennen kuin näki poikansa Suomessa. Prosessi oli tarkka ja tulijoilta otettiin muun muassa dna-testit sukulaisuuden varmistamiseksi.

Vuosi alkoi tuntua lyhyeltä odotusajalta kun toivoa oli näkyvissä.

"Monet joutuvat odottamaan paljon pidempään."

Kotona Shukri puhuu lapsilleen somalin kieltä, keskenään pojat puhuvat suomea. Jos äiti joskus puhuu puhelimessa suomea, pojat kiusoittelevat etteivät ymmärrä äidin puhetta.

Shukri muistaa vielä ajan, kun ei osannut suomea, ja ihmettelee itsekin, miten silloin pärjäsi.

"Jos ei osaa maan kieltä, elämä on vaikeaa. Tulkkiin ei voi ikuisesti turvautua. Entä jos tulee hätä ja tarvitsee soittaa lääkäriin? Tulkkia ei aina tavoita, sillä eihän hän sentään asu maahanmuuttajan kanssa!"

Somaliäidin pienin poika on nyt 8-vuotias ja asunut Suomessa suurimman osan elämästään. Kerran poika ilmoitti äidilleen, ettei halua palata enää kotiin Somaliaan. Syykin oli selvä: hän kertoi nähneensä tv:stä, miten "siellä tapetaan lampaatkin omin käsin savannilla".

Shukri selvensi lapselleen, että dokumentti oli tehty jostain toisesta Pohjois-Afrikan maasta, ei Somaliasta. Somaliassa asutaan samalla tavalla taloissa ja laitetaan ruokaa keittiöissä kuin Suomessakin.

"Kotimaani Somalia on minulle rakas ja haluaisin palata sinne joskus. Suomesta on kuitenkin tullut minulle toinen kotimaa, sillä täältä olen saanut hyvän elämän."

Suomessa Shukri voi olla haluamansa esimerkki lapsilleen. Sota katkaisi aikoinaan unelmat lukiosta ja jatkokoulutuksesta, mutta Suomessa Shukri on pystynyt hankkimaan itselleen ammatin.

Hän on perustanut 20:n muun somalinaisen kanssa UBAX ry:n, joka auttaa somalinaisia ja -lapsia kotiutumaan Ouluun. Shukri Aliyow haluaa auttaa ihmisiä, jotka ovat samassa avuttomassa tilanteessa kuin hän itse oli Suomeen saapuessaan.