Karjalainen: Viharikokset pitää ottaa tosissaan

Karjalainen, pääkirjoitus: Viharikokset pitää ottaa tosissaan 16.12.2009

Turun Sanomat, pääkirjoitus: Lainsäädännössä aukko

Etelä-Suomen Sanomat, pääkirjoitus: Turvalliseen Suomeen on vielä matkaa

Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Viharikoksiin pitää puuttua lujasti

Viharikos on terminä vielä varsin nuori – käytännössä se on tullut vasta 2000-luvulla suomen kieleen – mutta epätoivottavana käyttäytymismuotona se on ollut näkyvillä jo pitkään.

Viharikoksen pohjalla on ennakkoluulo erilaisuutta kohtaan. Teon motiivina on useimmiten ollut rikoksen kohteen etninen tausta, mutta yhtä lailla teon kohteeksi voi joutua kuka tahansa ”normaalista” poikkeava henkilö. Hän voi olla myös vammainen, hänen uskonnollinen näkemyksensä voi olla valtaväestöstä poikkeava tai sitten seksuaalinen suuntautuneisuus on muuta kuin miehen ja naisen välistä seksuaalisuutta.

Vaikka viharikos terminä jo tunnetaankin, niin Suomen laissa ei ole kuitenkaan nimikettä viharikos tai rasistinen rikos. Rasistinen motiivi voi siitä huolimatta olla tuomiossa rangaistuksen painoa lisäävä tekijä esimerkiksi pahoinpitelyissä. Illalla tai yöaikaan kadulla tapahtuva, ulkoisesti valtaväestöstä eroavaan ryhmään kuuluvan henkilön pahoinpitely on yleisimmin epäilty viharikostyyppi. Tällä perusteella tuomioita kovennetaan kuitenkin edelleen harvoin.

Maanantaina julkistetun, Suomen ensimmäisen viharikostutkimuksen mukaan viharikosten määrä on Suomessa voimakkaassa kasvussa. Vuodesta 2007 vuoteen 2008 viharikosten määrä kaksinkertaistui Helsingissä. Helsingissä tapahtuneen poikkeuksellisen nousupiikin yhdeksi syyksi arvioidaan syksyn 2008 kunnallisvaaleja, joiden kampanjoinnissa kuultiin myös voimakkaasti maahanmuuttajavastaisia mielipiteitä etenkin Helsingissä.

Niin viranomaisten kuin oikeuslaitoksenkin on korkea aika ottaa viharikokset vakavasti. Tällöin ei saa olla kysymys yksin rasistisista rikoksista, sillä jopa yksittäiset vammaiset ovat joutuneet vihanpidon kohteeksi.

Lainlaatijoidenkin on syytä tarttua tosissaan viharikoksen säätämiseen lailla rangaistavaksi, jolloin näiden tapausten lakaiseminen maton alle olisi nykyistä huomattavasti vaikeampaa. Asiaan on syytä puuttua pikaisesti, sillä maahanmuuton odotetaan kasvavan lähivuosina moninkertaisesti verrattuna aikaisempiin vuosiin.

Suomalaiseen oikeustajuun on edelleenkin voimakkaasti juurtunut ajatus lain tasavertaisuudesta. Olitpa herra tai narri, niin tuomion on samasta rikoksesta oltava kummallekin sama. Tämän lain edessä olevan tasavertaisuuden periaatteen pitää koskea myös eri etnisiä ryhmittymiä valtaväestöön verrattuna. Se, mikä on laissa kiellettyä suomalaiselle, ei voi olla sallittua myöskään Suomessa asuvalle vähemmistön edustajalle.

Suvaitsevaisuus on muuta kuin perinteisiin nojautuvaa laittomuuksien sallimista. Tämä on hyvä lakeja sovellettaessa ja laadittaessa muistaa.

_______________________________________________________


Turun Sanomat, pääkirjoitus: Lainsäädännössä aukko

Rasististen ja niin sanottujen viharikosten määrä on lisääntynyt Suomessa huolestuttavasti.

Poliisiammattikorkeakoulun työstämä selvitys on karua kertomaa teoista, joiden pontimena ovat viha tai ennakkoluulot uhrin edustamaa viiteryhmää kohtaan. Yleisimpiä viharikoksia ovat pahoinpitelyt ja kunnianloukkaukset, joiden syyksi riittää vammaisuus, uskonto, etninen tausta tai kuuluminen seksuaalivähemmistöön.

Poliisi kirjasi viime vuonna 859 viharikosepäilyä, mikä on selvästi edellisvuotta enemmän. Osaltaan kasvua selittää uudistunut tilastointi. Rasistisesta rikollisuudesta on koottu numeerista tietoa vuodesta 1997 lähtien. Nyt tilastointi on laajennettu koskemaan myös muita viharikoksia.

Todellisuudessa läheskään kaikki tapaukset eivät tule viranomaisten tietoon. Pahimpia katvealueita ovat internetin yhteisöpalvelut, joissa viharikollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Nettiin on ilmaantunut vihapuheryhmiä, vihayhteisöjä ja muita järjestäytyneitä porukoita, jotka nimettömyyden suojassa suoltavat rasistisia solvauksia.

Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen on syystä huolissaan verkkomediasta, jossa anonymiteetti ”luo oudon läheisyyden tunteen ja synnyttää itseään vahvistavia ryhmiä hyvässä ja pahassa” (ITviikko 14.12.).

Viharikollisuudessa on kysymys yhteiskunnassa salakavalasti leviävästä käyttäytymisestä, johon lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset, mutta myös lainsäätäjä ovat heränneet kovin myöhään.

Parantamisen varaa on varmaan poliisin taidoissa tunnistaa viharikoksia ja hankkia esitutkinnassa niistä näyttöä. Oikeudessa vihamielisyyttä tai rasismia otetaan puolestaan harvoin huomioon tuomion koventamisperusteena, vaikka laki antaisi siihen mahdollisuudet.

Parhaiten oikeusvaltio viestisi suhtautumistaan viharikoksiin määrittelemällä ne rikoslaissa selkeästi omaksi lajikseen.

__________________________________________________

Etelä-Suomen Sanomat, pääkirjoitus: Turvalliseen Suomeen on vielä matkaa

Suomi on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015, hallitus linjasi sisäisen turvallisuuden ohjelmassa tavoitteeksi. Suomi vuonna 2009: syyskuun loppuun mennessä poliisin tietoon oli tullut kaikkiaan 329 000 rikosta. Ei ihme, että tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten turvallisuudentunne on heikentynyt kolme viime vuoden aikana.

Kansainvälisissä kyselyissä ja tutkimuksissa Suomi on saanut rumiakin sijoituksia. Muutama vuosi sitten Suomessa laskettiin olevan eniten väkivaltarikoksia läntisessä Euroopassa. Viimekesäisessä Eurostatin vertailussa väkivaltarikosten määrässä asukasta kohden laskien Suomi oli viides.

Vavahduttavan pahoja lukuja kävi ilmi myös maanantaina julkistetusta tutkimuksesta, jonka mukaan viharikosten määrä Suomessa on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut.

Viharikoksilla tarkoitetaan rikoksia, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin edustamaa ryhmää kohtaan, esimerkiksi kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai seksuaalista suuntautuneisuutta kohtaan. Viime vuonna Suomessa tilastoitiin 859 epäiltyä rasistista tai muuta viharikosta. Yleisimmin sytykkeen rikokseen oli antanut uhrin kansallinen tausta.

Euroopan unionin perusoikeusviraston kyselytutkimuksen mukaan miltei joka toinen somali Suomessa on kokenut syrjintää. Kolme neljästä kertoi kokeneensa väkivaltaa tai uhkailua. Tämä on huippuluku Euroopan vähemmistöistä.

Suomen äkkijyrkästi nousseita viharikosten lukuja selittävät osin parempi tilastointi, vaikka likikään kaikki tapahtumat eivät yllä tilastoihin. Luvuista on luettavissa myös kaksi samanaikaista ilmiötä, talousvaikeudet ja turvapaikanhakijoiden määrä suuri kasvu.

Lukuisat rasistiset rikokset ovat vuosia sitten herättäneet isoja otsikoita ja pohdinta keinoista niiden estämiseksi. Silti kyseessä on jo ilmiö, eivät satunnaiset skinien räyhätapahtumat. Määrän kasvu kertoo myös, että yhteiskunta ei ole pystynyt tekemään riittävästi asiassa.

Kun väkivalta on maassa lisääntynyt, on kansalaisten turvallisuus vähentynyt, osoittaa poliisin valtakunnallinen turvallisuustutkimus. Tutkimuksesta paistaa kansalaisten huoli työttömyydestä, syrjäytymisestä ja rikollisuudesta, jotka kaikki lisäsivät turvattomuuden tunnetta.

Erot ovat isot maan eri puolilla. Kainuulaista maaseutukunnan asukasta ei arveluta kävellä kuntataajamassa illalla, mutta pääkaupunkiseudulla joka toinen nainen liikkuu illalla keskustassa sydän syrjällään.

Kansalaisten ykkösviesti turvallisuuden parantamiseksi oli kirkas: lisätään nuorisotoimintaa ja harrastusmahdollisuuksia sekä tiivistetään koulun ja vanhempien yhteistyötä. Valvonnan ja kontrollin lisääminen tulee vasta näiden jälkeen.

Kansa on puhunut, ja viisaasti.
__________________________________________

Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Viharikoksiin pitää puuttua lujasti

Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen on oikeassa vaatiessaan viharikosten säätämistä lailla rangaistavaksi. Nykyinen Suomen laki ei tunne nimikkeitä rasistinen rikos tai viharikos.

Viharikoksia ovat rikokset, joiden motiivina on uhrin etninen tai kansallinen alkuperä, uskonto, sukupuoli, sukupuolinen suuntautuneisuus tai vammaisuus. Suomessa viharikosten määrä on kasvussa.

Yleisin viharikos on pahoinpitely ja uhrit ovat jo ulkoisesti näkyvään vähemmistöön kuuluvia. Helsingissä rasistiset rikokset ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2007. Euroopan unionin kyselytutkimuksen mukaan Suomen somaliyhteisö kokee uhkailua, väkivaltaa tai vakavaa häirintää enemmän kuin mikään muu vähemmistö Euroopassa.

Raja, jolloin vihasta tulee väkivaltaa, on hiuksenhieno. Varsinkin internet on helpottanut vihaamista suunnattomasti. Se tarjoaa kaikille ennen eristyksissä eläneille kieroutuneille samoinajattelijoille helpon komentokanavan: halvan aseen, jolla tavoittaa maailmanlaajuisesti miljoonia kontakteja.

Nettimaailman nimettömyys voi ruokkia rajattoman sanomisenvapauden harhaa. Normaali lainsäädäntö on silti voimassa myös verkossa. Toivottavasti ensi vuonna käyttöön otettava tietokoneiden Red Button -järjestelmä, jolla poliisille voi vihjata epäilyttävistä sisällöistä, vaikeuttaa vihanlietsontaa netissä.