Iltalehti: Viharikollisuus nousee

Iltalehti, pääkirjoitus: Viharikollisuus nousee 15.12.2009

Savon Sanomat, pääkirjoitus: Vähemmistöjen asema on tukala

Rasistisia piirteitä sisältävät rikostapaukset on otettava vakavasti.

Selvitys niin sanotusta viharikollisuudesta osoittaa ilmiön lähes kaksinkertaistuneen Suomessa 2007-08. Se on keskittynyt selkeästi Helsingin seudulle jossa myös kasvu on selkeintä. Ruotsiin verrattuna olemme kehityksessä selvästi jäljessä, mutta suunta on sama, ellei vastalääkettä keksitä.

Viharikokset kumpuavat ennakkoluuloista tai vihamielisyydestä uhrin edustamaa viiteryhmää kohtaan. Teon motiivina voivat olla uhrin rotu, uskonnollinen vakaumus, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuminen tai vammaisuus. Teot kohdistetaan yksilön kautta laajempaan ryhmään.

Lainsäädäntömme ei tunne rikosnimikkeitä rasistinen rikos tai viharikos. Laissa olevan koventamisperusteen mukaan rikoksesta voidaan kuitenkin langettaa ankarampi rangaistus, jos teolla on ollut rasistinen motiivi. Herkimmin näiden rikosten uhriksi joutuvat ns. näkyvät vähemmistöt, jotka selvimmin eroavat valtaväestöstä ulkoisten piirteidensä tai kielensä puolesta. Yleisin rikosnimike on ollut pahoinpitely ja tekijät tyypillisimmin 15-24-vuotiaita.

Kun selvityksen mukaan Suomessa epäillään 859 rasistista tai viharikosepäilyä vuonna 2008, saman vuonna Ruotsissa sellaisiksi luokiteltiin lähes kuusi tuhatta, valtaosin rasistista rikosepäilyä. Se on Ruotsin suurempi maahanmuuttajaväestö huomioon ottaen tuplasti meitä enemmän. Ruotsin mallin mukaan meilläkin on syytä siirtyä systemaattisempaan viharikosten tilastointiin. Näin saadaan luotettavampaa tietoa etnisten ja rasististen jännitteiden muutoksista.

Erilaisiin vähemmistöihin kohdistuvan rikollisuuden eräänlainen peilikuva on se, että oikeusjärjestelmä ja virkakunta alkavat katsoa läpi sormien tai "ymmärtää" esimerkiksi etnisten vähemmistöjen erityispiirteitä, vaikka ne selvästi rikkoisivat lakejamme. Jos vähemmistön meille vieraat kulttuuriset perimätavat ovat vastoin lakejamme, niitä ei pidä hyväksyä suvaitsevaisuuden tai monikulttuurisen rinnakkaiselon ilmentyminä. Samojen oikeuksien ja velvollisuuksien on koskettava yhtäläisesti kaikkia maassa asuvia.

______________________________________________________

Savon Sanomat: Vähemmistöjen asema on tukala

Maanantaina julkistettu poliisiammattikorkeakoulun vuosiselvitys viharikoksista hätkähdyttää. Poliisin tietoon tuli 859 rasistista tai muuta viharikosepäilyä viime vuonna. Luku on huomattavasti korkeampi kuin aiemmin. Todellinen luku on paljon synkempi. Huolestuttava piirre on, että internetin myötä verkossa tapahtuva viharikollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti.

Viharikoksilla tarkoitetaan tekoja, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin edustamaa viiteryhmää kohtaan. Yleisiä viharikoksia ovat pahoinpitelyt ja kunnianloukkaukset.

Viharikoksen uhreiksi joutuvat usein etniset ja kansalliset vähemmistöt. EU:n perusoikeusvirasto selvitti syrjinnän ja rasismin esiintymistä mm. Suomessa viime vuonna. Sen mukaan Suomessa asuvat somalit joutuivat viharikosten kohteiksi selvästi muita yleisemmin. Vuoden 2008 lopussa Suomessa asui 143 000 ulkomaalaista, mikä on noin kolme prosenttia väestöstä. Eniten heistä oli venäläisiä (27 000), somalien määrä oli noin 5 000.

Yksi merkittävä syy vihanpitoon on uskonto. Ongelmia on tullut ilmi valtauskontojemme ulkopuolella. Suomessa oli vuonna 2006 noin 40 000 muslimia, ja nyt enemmän. Suomessa on tahoja, jotka suhtautuvat muslimeihin kriittisesti, jopa väkivaltaisesti. Muslimius näyttää jäsentävän etenkin somalien, kurdien ja arabien julkista identiteettiä.

Uskonto on ollut syy jopa sotiin kautta aikojen. Ei siis ihme, että uskonto voi herättää voimakkaita tuntoja Pohjolan perukoillakin. Suomea on pidetty suvaitsevana maana, mutta viimeaikaisten selvitysten valossa syrjintä ja häirintä on kasvanut. Yhteiskunnan olisikin puututtava ilmiöön päättäväisesti.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamasta väkivallasta ja syrjinnästä on tehty Suomessa vain vähän tutkimuksia. Vielä 2000-luvun alkuvuosina valtaosa homoseksuaaleista salasi suuntautumisensa ympäristöltään. Suomessakin seksuaalivähemmistöt ovat tulleet aivan viime vuosina rohkeammin julkisuuteen, joka on hyvä asia.

Vammaiset joutuvat valitettavan monta kertaa syrjinnän, nimittelyn tai häirinnän kohteiksi. Nämä ovat useimmiten täysin puolustuskyvyttömiä, ellei heillä ole tukenaan läheisiä tai ystäviä. Viharikoksista esimerkkejä ovat huolehtimatta jättäminen, apuvälineiden käytön estäminen, seksuaalinen väkivalta, nimittely ja halveksunta.

Viharikoksista henkinen väkivalta on julmaa. Rikosten uhrit joutuvat kestämään syrjintää ja kiusaamista jopa useita vuosia.

Karmeinta on, että väkivallan tekijä voi olla joskus oma puoliso tai muu läheinen.

On tärkeää, että Suomessa on useista muista maista poiketen ryhdytty systemaattisesti tilastoimaan viharikoksia. On hyvä, että esimerkiksi tuoreen viharikosselvityksen myötä näitä asioita nostetaan julkisuuteen. Silloin epäkohtiin on mahdollista puuttua.