TS: Mikael Hiltunen: Uussuomalaisia autettava elämän alkuun

Turun Sanomat, mielipide: Mikael Hiltunen: Uussuomalaisia autettava elämän alkuun 13.12.2009
Turun Sanomat, mielipide: Jorma Miettinen: Suomalaiset lähtivät työn perään 16.12.2009

Perspektiiviä maahanmuuttokeskusteluun

Nälkä, vilu ja epätoivo, ne olivat tekijöitä, jotka ajoivat suomalaisia maailmalle 1800-luvun lopulla. Jurot suomalaiset asettuivat mm. Yhdysvaltoihin, vapauden luvattuun maahan, joka tarjosi paremman elämän edellytyksiä. Amerikkalaistuneet suomalaiset lähettivät rahalähetyksiä ja kirjeitä koti-Suomeen. Ikävä kalvoi varmasti monen mieltä ja kielenkin kanssa oli vaikeuksia, mutta oli vain pärjättävä.

Talvi- ja jatkosodan jälkeen suuri suru saatteli karjalaiset evakot vanhoilta kotiseuduiltaan sodan jaloista vieraaseen ympäristöön. Talvisodassa saavutettua yhtenäisyyttä koeteltiin; jotkut ottivat pakolaiset lämpimästi vastaan ja toiset haukkuivat ryssiksi. Vaikka puhuttiin samaa kieltä, oltiin samaa heimoa, asuttaminen ei aina sujunut täysin mutkattomasti.

1960- ja 1970-luvuilla suuri teollinen rakennemuutos lähti Suomessa vauhdilla käyntiin. Ihmisiä virtasi maalta kaupunkeihin ja pieniä tiloja lakkautettiin. Työtä ei kuitenkaan riittänyt kaikille. Pohjanlahden tuolla puolen houkutteli rikas Ruotsi, tuo ainainen kilpakumppani ja salainen ihailun kohde. Ruotsissa asuvat sukulaiset ja tuttavat kertoivat maan hyvistä työmahdollisuuksista ja anteliaasta sosiaaliturvasta. Taas suomalaiset lähtivät kotimaastaan valoisamman tulevaisuuden toivossa. Moni kotiutui Ruotsiin hyvin, jotkut eivät koskaan. Suomalaisia kohdeltiin Ruotsissa kauan kakkosluokan kansalaisina, pohjasakkana, jotka ryyppäsivät ja heiluivat puukon kanssa.

Vuonna 2009 talouskurimus vaivaa koko maailmaa. Köyhät maat, jotka jo ennestään olivat tiukoilla, kohtaavat nyt murskaavia haasteita. Sukulaisten ja tuttavien rahalähetykset ulkomailta pienevät, kuivuus vaivaa eikä ruokaa riitä kaikille. Köyhyys, epätoivo ja näköalattomuus valtaavat alaa. Vallanpitäjät, jotka eivät ajattele kansansa parasta, kohtaavat kasvavaa vastarintaa. Näistä oloista ihmiset pakenevat rikkaisiin länsimaihin - jopa syrjäiseen ja karuun Suomeen asti.

Maahanmuutto Suomeen lisääntyi vasta 1990-luvulta lähtien. On luonnollista, että monet kantasuomalaiset ovat vielä arkoja ja suhtautuvat epäluuloisesti ulkomaalaisiin, varsinkin tässä vaikeassa taloustilanteessa. Meillä on kuitenkin nyt mahdollisuus valita kehityksen suunta. Joko panostamme uussuomalaisten koulutukseen, työllistämiseen ja kotiuttamiseen suomalaiseen yhteiskuntaan, tai annamme heidän syrjäytyä. Suomella ei ole varaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon eikä se ole inhimillisesti oikein. Uussuomalaisia on autettava elämän alkuun ja kohdeltava heitä yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.

Turhan taivastelun voisi jättää vähemmälle suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa, on meitäkin autettu historian saatossa.

Mikael Hiltunen, kansanedustaja Antti Kalliomäen avustaja, Turku

____________________________________________________________

Turun Sanomat: Suomalaiset lähtivät työn perään

Mikael Hiltunen kirjoitti otsikolla Perspektiiviä maahanmuuttokeskusteluun (TS 13.12.). Kirjoittajalla ei näytä olevan kovin hääppöisiä tietoja kansamme liikkeistä ja tuntemuksista lähihistorian aikana. Vertailu suomalaisten ja tänne muuttavien pakolaisten kesken ei kertakaikkiaan ole vertailtavissa.

Suomalaiset lähtivät aikoinaan suureen Amerikan maahan uusien mahdollisuuksien perässä tekemään työtä ja hankkimaan kunnon toimeentulon, koska mahdollisuudet kotimaassa olivat heikot. Heitä varten ei ollut olemassa valmista sosiaaliturvaverkkoa joka olisi mahdollistanut lokoisat oltavat uudessa kotimaassa. Vaurastuttuaan he tietysti lähettivät osan palkastaan huonompiosaisille perheenjäsenilleen taikka sukulaisille. Rahaa ei siis lähetetty kertyneistä sosiaaliturvavaroista.

Karjalaiset muuttivat nykyisten rajojemme sisään silloisen Suomen rajojen sisältä eli Suomesta. Kukaan ei taatusti olisi halunnut lähteä kotiseudultaan vapaaehtoisesti. Mikäli muuttoa ei olisi tehty niin Neuvostoliitto olisi totaalisesti jyrännyt heidät suomalaiset. Suomea puhuvat ihmiset muuttivat siis kotimaansa sisällä uusiin oloihin.

1960- ja 1970-luvuilla maassa alkoivat uudet tuulet puhaltaa. Harvaan asutuilta alueilta piti muuttaa pois koska työpaikkoja ei ollut ja vähätkin lopetettiin taikka siirrettiin maan eteläisempiin osiin. Mikä neuvoksi! Ruotsissa oli toisin kuin Suomessa, pula työväestöstä ja varsinkin raskaamman teollisuuden, rakennusalan ja ravintolapalvelujen aloilla joten sinne siis. Sitä sosiaaliturvaa ei nyttenkään tarjottu maahan tulleille, jollei ollut asuntoa ja työpaikkaa.

Kovina työmiehinä ja naisina suomalaiset sopeutuivat ruotsalaiseen työelämään todella hyvin. Jopa niin hyvin, että jos työnhakijoina olivat suomalainen ja ruotsalainen, niin suomalainen sen paikan nappasi hyvällä työmoraalillaan. Tunnen hyvin joltisenkin joukon aikoinaan Ruotsiin muuttaneita, sekä myös sieltä palanneita joiden kertomukset poikkeavat kovastikin Hiltusen näkemyksistä.

Suomalaisten lähtiessä leveämpää leipää etsimään, ei matkan päällimmäisenä tarkoituksena varmastikaan ollut sosiaalietuuksien käyttäminen, koska esimerkiksi Yhdysvalloissa sellaisia ei ole olemassa Suomeen nähden vieläkään. Suomalaisia ei pahemmin kotoutettu, työ piti hakea itse ja kieliopinnot työn ohessa.

Halukkuus tehdä työtä, sekä oppia maan tavat ja kulttuuri sekä kieli, ovat olleet suomalaisille se ominaisuus josta meitä kunnioitetaan edelleen ympäri maailmaa.

Jorma Miettinen