HS: Suomi pelkää ja kääntyy sisäänpäin

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Suomi pelkää ja kääntyy sisäänpäin 14.3.2010

Pääministeri, työministeri, valtiovarainministeri sekä kulttuuri- ja urheiluministeri ottivat keskiviikkona vastaan professori Pekka Himasen heidän toimeksiannostaan kirjoittaman selvityksen Kukoistuksen käsikirjoitus (WSOY). Tavoitteena oli etsiä henkisiä eväitä, joilla Suomi saataisiin tällä vuosikymmenellä uuteen nousuun.

Himasen kirja saa lukijan hämmennyksen valtaan. Sen yhteiskunta-analyysi on heppoinen ja pirstaleinen. Kirjassa esitellään tietokoneslangilla uusia "2.0-versioita" muun muassa hyvinvointiyhteiskuntamallille ja koulutukseen. Kirjassa puhutaan siirtymisestä "merkitysyhteiskuntaan", jota ei kuitenkaan kovinkaan vakuuttavasti pystytä kuvaamaan tai perustelemaan. Näillä opeilla ei toivottavasti lähdetä uudistamaan hyvinvointiyhteiskuntaa tai koulutusrakenteita.

Höttöisen analyysin ohella kirja kuitenkin muistuttaa tarinoillaan siitä, miten tärkeitä ovat vuorovaikutus, keskinäinen kunnioitus ja avoin keskustelun ilmapiiri. Ihmisissä piilee suuria voimia. Kirja myös muistuttaa siitä, että tuijottaminen pelkkiin kylmiin lukuihin tai itse tehtyihin ennusteisiin saattaa jättää meidät vaihtoehdottomuuden harhaan.

Tässä ajassa Suomi tarvitsisi keskustelua ja rohkeutta ajatella toisin, mutta lama on vain kahlinnut asenteita. Kukin vetäytyy omaan poteroonsa ja tuumii, että ehkä tästä vielä jotenkin selvitään. Yhä useammin kuulee aiemmin yhteiskunnassamme mahdottoman lauseen: jokainen pitäköön huolta itsestään.

Poliittisilta johtajilta kaivataan kykyä puhutella ihmisiä. Pääministerin katse on kääntynyt jonnekin hänen sisälleen, ja oppositiojohtajat latelevat valikoituja puolitotuuksia. Ei ole ihme, että ihmiset kääntyvät sellaisten poliittisten liikkeiden puoleen, joiden johtajat käyttävät tavallisen ihmisen kieltä.

Arvotyhjiö täyttyy aina, ja kun poliittisilla johtajilla tai muilla valtainstituutioilla ei ole rohkeutta arvokeskusteluun, ihmisten mielen täyttää pelko. Tästä pelosta nousee kasvava muukalaisviha, jota ei uskalleta haastaa.

Arvotyhjiötä kuvasi myös akatemiaprofessori Martti Koskenniemi mielipidekirjoituksessaan (HS 12. 3.). Hän kiinnitti huomiota Suomessa lähiomaistensa luona asuvien, Egyptistä ja Venäjältä kotoisin olevien isoäitien pakkopalautukseen ja kysyi, miten on mahdollista, että laillisuuden nimissä olemme valmiit toimimaan ihmisyyden mittarilla väärin. Vääryydeltä sulkevat silmänsä niin Maahanmuuttovirasto ja korkein hallinto-oikeus kuin hallitus ja eduskuntakin.

Koskenniemi kysyy isoäitien kohtaloon viitaten, onko meillä enää kykyä kantaa henkilökohtaista vastuuta.

Suomi tarvitsisi nyt moraalisia esimerkkejä ja rohkeita tekoja. Arvopuhe on merkityksellistä vain, jos teot vastaavat puheita.

Jokaisen kansakunnan tulee varjella omia etujaan, mutta samalla on nähtävä, että menestys perustuu yhä enemmän jakamiseen. Suomen menestyksen avain on, että luova voima ja ideat pystytään hyödyntämään ja että luodaan rakenteita, jotka vahvistavat osaamista ja vuorovaikutusta.

Ilman rohkeutta valavia tekoja Suomi kääntyy yhä pahemmin sisäänpäin.

Pääministeri toivoi, että Himasen ajatuksista syntyisi yhtä laaja keskustelu kuin esimerkiksi työurien pidentämisestä. Himasen huudahdukset täyttävät tehtävänsä, jos ne avaavat edes raportin tilaajien silmät rohkeiden tekojen ja moraalisen ryhdin merkitykselle.

Nykyinen uhkakuviin perustuvien puheenvuorojen, salailevan päätöksenteon, kasvavan muukalaisvihan ja välinpitämättömyyden kierre pitää uskaltaa katkaista. Jos ihmisillä on tulevaisuudenuskoa, heissä on myös rohkeutta rakentaa Suomelle kukoistava tulevaisuus.