Kaleva, pääkirjoitus: Facebookin rumempi sivu 2.3.2010
Ilkka, pääkirjoitus: Epäkypsä yhteiskunta vastaa mielipide-eroihin vihalla
HBL, pääkirjoitus: Nätets avigsida kan bli rät
Östra Nyland, pääkirjoitus: Nätet måste ha regler
Internet raivasi tien mielipiteiden entistä vapaammalle ilmaisulle. Samalle aukesi väylä vihan ja ennakkoluulojen lietsonnalle, joka räikeimmillään täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Internetin yhteisösivusto Facebook on netin suurimpia menestyksiä, ainakin jos kriteerinä on palvelun käyttäjien määrä. "Naamakirjaan" on rekisteröitynyt maailmanlaajuisesti yli 400 miljoonaa ihmistä.
Palvelun perusidea on hieno, kansalaiset ympäri maailmaa voivat verkottua toisiinsa helpolla tavalla, vaihtaa kuulumisia, julkaista valokuvia tai vaikkapa ryhtyä reaaliaikaiseen keskusteluun. Samoista asioista kiinnostuneet voivat perustaa ryhmiä esimerkiksi tietyn aatteen tai henkilön tueksi.
Suositulla yhteisöpalvelulla on kuitenkin pimeä puolensa. Se on luonut kohtauspaikan ajatuksille, joissa lietsotaan vihaa, väkivaltaa ja ennakkoluuloja. Ilmiöstä on esimerkkejä myös Suomesta.
Viime päivinä otsikoihin on noussut ryhmä nimeltään "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorssin taposta!!". Ryhmä on perussuomalaisten kunnanvaltuustoehdokkaan Rami Sipilän luoma. Sama henkilö on aiemmin perustanut muun muassa ryhmän, jossa kehotetaan hakkaamaan muotisuunnittelija Teuvo Loman heteroksi. Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Thors teki pari päivää sitten häntä koskevasta ryhmästä rikosilmoituksen.
Yhdysvaltalainen Facebook on suhtautunut hämmästyttävän kovakorvaisesti sille osoitettuihin poistopyyntöihin. Sekä Thorsin että Lomanin uhkausryhmät olivat maanantaina entiseen tapaan paikallaan, vaikka Suomen poliisi on lähettänyt yhtiöön Thorsin vihasivua koskevan poistopyynnön. Kuuroille korville ovat kaikuneet myös Lomanin samanlaiset toiveet. Näyttää siltä, että Facebookin ainoana moraalina on kävijämäärien maksimointiin perustuva bisnesmoraali.
Valtaosa erilaisten viha- ja herjausryhmien jäsenistä on nuoria miehiä, ja ainakin osa heistä näkee toiminnan vain ronskina huumorina. "Ihan läpällä vaan", perusteli nyt jo verkosta poistettua "Ampukaa Astrid Thors" -ryhmää sen perustaja pari päivää sitten Turun Sanomissa. Aivan mitä tahansa ei edes netissä voi kuitenkaan esittää huumorina.
Ei Facebook ole ainoa sivusto, jossa asiallisen ja harmittoman aineiston seassa elävät ennakkoluulojen kylvö ja väkivaltaan yllytys. Eri tahojen ylläpitämien yhteisö- ja keskustelusivujen suodatus on ainakin Suomessa tiukentunut, mutta kun räyhähenki pääsi jo kauan sitten irti, sitä on vaikea enää saada takaisin pulloon.
Maanantaina STT kertoi uuden esimerkin netin pimeästä puolesta, verkkosivuista, jossa monikulttuurisuuden torjunnan nimissä vaadittiin surmaamaan presidentti Halonen sekä ministerit Vanhanen, Thors ja Katainen. Sivut todistavat järkkyneestä mielestä ja mutta ehkä myös yhteiskunnan ilmapiirin muutoksesta.
Moni nettipalstojen kirjoittaja pitää tekstien seulontaa kauhistuttavana sananvapauden riistona ja sensuurina. Näkemys perustuu harhaan, jonka mukaan sananvapaus on rajoittamatonta. Ei se ole meillä eikä muuallakaan.
Suomen perustuslain mukaan sananvapauteen "sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä". Samalla todetaan, että asiaa tarkennetaan muissa laeissa. Näihin kuuluvat muun muassa sananvapauslaki, joka velvoittaa valvomaan julkaisujen sisältöä, ja rikoslaki, joka tuntee rikosnimikkeet kunnianloukkaus ja laiton uhkaus.
Thorsin tapauksen oikeuskäsittely toivottavasti tuo selvyyttä sananvapauden rajoihin verkkomaailmassa.
_______________________________________________________
Ilkka, pääkirjoitus: Epäkypsä yhteiskunta vastaa mielipide-eroihin vihalla
Maahanmuutto- ja Eurooppaaministeri Astrid Thors (r.) on verkon viharyhmien ykköskohteita. Verkkoyhteisö Facebookiin perustettu ryhmä "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta" on nyt johtanut poliisitutkintaan. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ryhmän taustalla on hämäläinen perussuomalainen varavaltuutettu ja aiempi kansanedustajaehdokas.
Keskusrikospoliisi tutkii myös internetin vihasivustoa, joka kehottaa tappamaan maahanmuuttajia ja suomalaisia poliitikkoja. Kömpelöt suomenkieliset sivut on rekisteröity amerikkalaisen uusnatsin nimiin. Epäselvää on, koskeeko tappokehotus myös amerikkalaisia.
Yllytykset on helppo kuitata yksittäistapauksiksi. Se on huono syy ummistaa silmät, sillä vakavat rikoksetkin ovat aina yksittäistapauksia.
Ennemmin kyse on monen tekijän yhteisvaikutuksesta kehittyvästä ilmiöstä, jossa verkon rajattomuus ja nimettömyys yhdistyvät huonoon kykyyn käsitellä mielipide-eroja. Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mukaan viharyhmien toiminta on lisääntymässä (Yle 1.3.).
Viharikoksiin yllyttäminen ei sinänsä ole Suomessa ole uusi ilmiö. Sortovuosien attentaatit, luokkavihan lietsonta, sisällissodan kostomieli ja epäisänmaallisiksi luokiteltujen väkivaltainen uhkailu ovat osa täkäläistä historiaa. Euroopassa yleiseen rotuvihaan tai toisinajattelijoiden likvidointiin täällä ei niin paljon syyllistytty - katsottiin vain matkan päästä läpi sormien.
Ilmiön taustalla ei ole noudatettu politiikka vaan epäkypysä suhtautuminen erilaisuuteen. On vaikea sulattaa, että päätökset syntyvät kansanvaltaisessa järjestyksessä. Väkivallan juuret löytyvät usein ajattelusta, jonka mukaan omasta mielestä oikeassa olevien pitäisi päättää asiat.
Suomessa on historian vaikeissa vaiheissa yritetty ratkaista jännitteet joko haikailemalla vahvaa johtajaa tai edellyttämällä yksimielisyyttä ja suomalaisten keskinäistä samankaltaisuutta.
Kehittyneempi ratkaisu olisi vahvistaa demokrattista kulttuuria ja kykyä perustella omat mielipiteet ja ymmärtää toisen näkökulmat. Viharyhmien heikkoihin signaaleihin olisi herättävä riittävän ajoissa, jotta ne eivät pääsisi kasvamaan yksittäisten höyrypäiden puuhailusta laajemmaksi ilmiöksi.
_______________________________________________________
HBL, pääkirjoitus: Nätets avigsida kan bli rät
De anonyma hoten och påhoppen på nätet är obehagliga. Men tigande politiker är ännu värre.
Protesterna i iran i fjol visade värdet av ett fritt internet: Det oövervakade nätet gav det iranska folket ett forum för sina protester och en informationskanal som var svår att strypa.
Hos oss krockar den romantiska bilden av nätet som ett forum för frihet och demokrati med en nätdebatt som ofta visar en frånvaro av allt som heter juridiskt och moraliskt ansvar.
I skydd av den anonymitet som nätet tillåter florerar något som liknar spyor i bokstavsform, särskilt om temat är flyktingar eller finlandssvenskar.
Ytterligheten är mordhot i stil med det som Migrations- och Europaminister Astrid Thors utsatts för på Facebook och sajter som palautus.org, som föreslår dödsstraff för "icke fosterländska" politiker.
Undervisningsminister och Svenska folkpartiets ordförande Stefan Wallin riktar skarp kritik mot tidningars sätt att hantera anonyma debattinlägg.
Han har förstås rätt i att Facebook-gruppen, där medlemmarna påstod sig vara redo att sitta i fängelse för att ha tagit livet av Astrid Thors, överskridit gränserna för vad som är acceptabelt. Politiker får inte vara ömhudade, men mordhot är ett annat kapitel och har inte heller något med yttrandefrihet att göra.
Men att skylla problemet på en anonym debatt är att göra det alltför enkelt för sig; hur naiv eller aggressiv den ibland kan te sig.
Den svenske debattören Per Strömbäck har startat ett idéforum om framtidens internet med en debattartikel i Dagens Nyheter (16.2). Enligt honom har frånvaron av samhällets funktioner skapat den märkliga kombination av ett oligopol och anarki som råder på nätet i dag.
Strömbäck har rätt i att internet alltför ofta behandlas bara som infrastruktur och telekompolitik. Men det betyder inte att samhället är frånvarande på nätet. Möjligen då i en tidig utvecklingsfas där den tekniska utvecklingen ibland springer snabbare än den samhällspolitiska.
Också i ett liberalt samhälle behövs regler, och samma gäller naturligtvis nätmiljön. Frågan är närmast vilken grad av kontroll och hurdana reglerna ska vara för att vi samtidigt ska kunna bevara den frihet vi helst vill ha.
Det är frestande att sluta ögonen och stänga den debatt man inte önskar se. Men dessvärre försvinner inte de falska påståendena och missuppfattningarna av att de tigs ihjäl.
De flesta stora dagstidningar har valt att tillåta anonyma inlägg på nätet eftersom namnkravet bevisligen stryper debatterna. Lösningen heter moderatorer, som gallrar enligt tidningens policy.
Var gränsen går för politisk korrekthet, folkvett och laglighet måste vara ett ständigt diskussionsämne, som förhoppningsvis också engagerar dem som deltar i debatten.
Vi måste också diskutera var de sociala mediernas ansvar slutar och börjar. Varför finns mordhotet mot Thors till exempel fortfarande kvar på Facebook? Och kan politikerna rentvå sig så länge de reagerar med tystnad?
Det återstår ett år till följande riksdagsval. Rädslan för att förlora röster anses vara förklaringen till att debatt som debatt tynar ut eller leds endast av tjänstemän. Det här är särskilt tydligt just i invandrarfrågan.
Var finns de politiker nu som säger ifrån när flyktingar anklagas för våra ekonomiska problem? Och var finns de som fördömer angreppen mot Migrationsministern? Invandrardebatten är svår och obekväm, men just därför måste den föras: På nätet, lika väl som i den övriga verkligheten.
_______________________________________________________
Östra Nyland, pääkirjoitus: Nätet måste ha regler
Hur kan det komma sig att flera dagar efter att Astrid Thors polisanmält mordhotet på Facebook finns sidan fortfarande kvar. Under devisen "Jag är redo att sitta några år för att ha mördat Astrid Thors" finns nu nästan 200 personer.
Det är upprörande att sidan inte tagits bort. I stället ståtar sidans grundare, en finländsk lokalpolitiker som är obunden Sannfinländare, med namn och familj som skapare av gruppen och medlemmarna blir flera dag för dag.
Mordhotssidans skapare har satt upp en nazistisk videosnutt på sin egen sida. Den avslutas med ett blått hakkors på vitt botten till tonerna av låten "We are skinheads".
Redan tidigare stals emigrationsministerns identitet på Facebook. Många har blivit Astrid Thors vänner på den falska sidan utan att antagligen vet om att de är lurade och att de samtidigt skyltar för rasistiska uttalanden.
Det sociala mediet Facebook växer så det knakar men nu ser vi hur farligt det kan vara. Därför ifrågasätter mordhotssidan nu hela Facebooks trovärdighet. Borde den inte fungera enligt de fina principer som man ska godkänna då man blir medlem. I reglerna som man ska godkänna då man blir medlem finns betydligt mindre brott än mordhot listade.
Nu händer ingenting fastän folk har reagerat och protesterat på engelska till sidans upprätthållare. I liknande, mycket mera oskyldiga fall har man relativt snabbt kunnat få bort tråkiga bilder och personliga angrepp från olika nätforum.
Nu är det hög tid att lagstadga om hur sociala medier kan användas. Inte för att man den vägen skulle få fast alla skurkar men för att sätta gränser. Vi måste ju ändå tro att majoriteten av de snart 200 finländare som gått med i mordhotssajten gjort det mot bättre vetande, som en skojig grej.
Internet som är vår vän då vi snabbt vill ha kontakt med vänner överallt i världen eller snabbt vill söka fakta hotar nu att bli vår fiende. Vill vi ens vara med i ett socialt medium som tillåter vad som helst.
Det minsta man hade väntat sig var att sajten snabbt skulle stängas, att Sannfinländarnas ordförande skulle ta avsteg från tilltaget liksom Thors medministrar.
På måndagen fördömde statsminister Matti Vanhanen mordhotet. Vanhanen säger också att Astrid Thors linje i invandringspolitiken är densamma som hela regeringens.
Det måste sägas mycket tydligare och mycket snabbare. Så som Thors nu lämnats i sticket av starkare partier är inte bara fegt och populistiskt, det är djupt orättvist. Finland är redan ett mångkulturellt samhälle. Finländarna har i tiden emigrerat till Amerika och till Sverige i stora skaror. Vi kan inte stänga våra gränser och vi ska inte tillåta vad som helst - ens på nätet. Mordhot måste alltid fördömas.