Satakunnan Kansa: Kirjoitus uppoavasta Suomesta

Satakunnan Kansa/Taneli Heikka: Kirjoitus uppoavasta Suomesta 19.3.2010

Onneksi Ruotsissa ei ollut maahanmuuttokriitikoita, kun mummoni pakkasi kaksiviikkoisen isäni ja tämän kaksi sisarusta kärryihin ja lähti evakkoon Lapin sotaa pakoon syyskuussa 1944. Mukaan lähti myös mummoni äiti. Ruotsalaiset ottivat turvapaikanhakijat avosylin vastaan sotilasleirille Tornionjoen länsipuolelle, vaikka puutetta oli kaikesta. Isäni perhe vietti pakolaisleirillä elämänsä ensimmäisen talven.

Yhtä avosylin ruotsalaiset ottivat vastaan ne sotalapset, jotka olivat pommituksia ja puutetta paossa vuosia. Ruotsi ja Yhdysvallat muiden joukossa ottivat vastaan satoja tuhansia elintasopakolaisia ja työnhakijoita Suomesta, kun oma maa ei pystynyt takaamaan toimeentuloa.

Näinkö nopeasti me unohdimme, mistä tulemme? Suomalaisista 60 prosenttia ei kyselyn mukaan halua ”ottaa” maahan lisää maahanmuuttajia (HS 15.3.). Meitä on vuosisadat otettu vastaan, kun hätä tai työhalu on ajanut liikkeelle. Nyt Suomea pyyhkii ihmisvihan aalto, jonka harjalla ratsastavat perussuomalaisten ja rasistien lisäksi suurtenkin puolueiden johtajat.

Stockmannit, Pauligit, Sinebrychoffit, Finlaysonit, Hartwallit, Fazerit . . . Lista on pitkä. Suomalaisen elinkeinoelämän osaaminen ja pääoma ovat alun perin tulleet ulkomailta, ja vuorovaikutus jatkuu. Merkittävä osa asiakkaista on ollut ja työvoimasta on rajojen ulkopuolella. Professori Markku Kuisma kertoo Suomen poliittisessa taloushistoriassa, kuinka Suomen kytkeytyminen kansainväliseen kauppakapitalismiin tapahtui viimeistään siinä vaiheessa, kun Afrikan rantoja kyntävät eurooppalaisten suurvaltojen orjalaivat tilkittiin suomalaisella tervalla. Yhteys on olemassa, hyvässä ja pahassa, ja sen katkaiseminen olisi mahdotonta, hullua ja kohtalokasta. Pohjois-Korea näyttää tietä.

Maahanmuuttokriitikot puolustautuvat, että he eivät tarkoita maahanmuuton kieltämistä kaikilta, vaan ainoastaan ”hallitsemattoman” turvapaikanhakijoiden määrän tyrehdyttämistä. Miksi he eivät siis kutsu itseään turvapaikanhakijakriittisiksi? Valitettavasti uskon, että suomalaiset ovat ymmärtäneet maahanmuuttokriitikoiden sanoman juuri niin kuin nämä haluavat: on valittava umpioitumisen tie.

Keskiaikaisen Suomen kauppakaupungit olivat Kuisman mukaan kansainvälisempiä paikkoja kuin nyky-Suomi. Siellä kylvettiin talouskasvumme ja kulttuurimme kukoistuksen siemenet. Monikulttuurisuuskriitikoiden elättelemä toive puhtaasta yksikulttuurisesta Suomesta on samantyyppinen illuusio kuin talibanien 800-luvun islamilainen alkukoti: sitä ei koskaan ole ollut, eikä tule.

Onko Euroopan kukoistukseen siivittänyt avoimuuden ja suvaitsevaisuuden aika Suomen osalta päättymässä? Jos näin on, surulliselle tarinalle voisi antaa maahanmuuttoasioissa profiloituneen kunnallispoliitikon Jussi Halla-ahon blogin nimen: Kirjoituksia uppoavasta lännestä.