Savon Sanomat: Ulkomaalaislait kiristyvät yleisesti

Savon Sanomat, pääkirjoitus: Ulkomaalaislait kiristyvät yleisesti 17.3.2010
Lapin Kansa, pääkirjoitus: Rasismi on raukkamaista
Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Solvaukset eivät saa määrittää keskustelua
Suomenmaa, pääkirjoitus: Maahanmuutosta tarvitaan oikeaa tietoa
Pohjolan Sanomat, pääkirjoitus: Maahanmuutosta tärkeä vaaliteema
Ilkka, pääkirjoitus: Populistiset kannanotot ruokkivat maahanmuuton vastustusta

Muukalaisvihamielisyyden kasvu ei puhuta tänään vain suomalaisia. Kyse on hyvinkin laajasta yleiseurooppalaisesta ilmiöstä, jolta eivät välty edes maanosan vapaamielisimpinä pidetyt maat.

Päinvastoin monet vapaamielisyyden tiennäyttäjinä kulkeneet valtiot ovat kiristämässä ensimmäisten joukossa ulkomaalaislakejaan. Jos suhde vierasmaalaisiin tiukkenee Ruotsissa, Tanskassa tai Hollannissa, niin miksei se tiukkenisi silloin myös Suomessa, jossa ulkopuolisiin on suhtauduttu kautta aikain keskimääräistä varauksellisemmin.

Tanskassa samoin kuin Norjassa on ollut jo pitkään poliittisia liikkeitä, jotka ovat hankkineet kannatuksensa paljolti muukalaisvastaisuudella. Norjassa, joka on esiintynyt viime vuosikymmeninä maailmanpolitiikassa rohkeana ihmisoikeuksien esitaistelijana, tyytymättömyyspuolue on saanut suurkäräjävaaleissa jopa parinkymmenen prosentin kannatuksen.

Ruotsissa muukalaisvastaisuus ei ole näkynyt toistaiseksi puoluekentässä samalla tavoin kuin sen naapureissa Tanskassa ja Norjassa. Ruotsi ruotsalaisille -teema on ollut nähtävissä kuitenkin jo maan eurovaaleissa. Todennäköistä on, että näin käy myös ensi syksyn valtiopäivävaaleissa. Kansallismieliset ruotsalaisdemokraatit, Sverigedemokraterna, kerää mielipidemittauksissa jo huomattavia kannatuslukemia.

Muukalaisvastaisuus on ollut Euroopassa historiallisesti tyypillinen lamakauden ilmiö. Saksan kansallissosialistinen vyörytys sai voimansa 1920-1930-luvun suurtyöttömyydestä ja taloudellisesta ahdingosta, minkä Adolf Hitler ja hänen propagandakoneistonsa panivat häikäilemättömästi juutalaisten syyksi - tunnetuin seurauksin.

Sotien jälkeisinä jälleenrakennuksen vuosina Saksa, Ranska, Ruotsi, Tanska ja monet muut läntiset demokratiat ottivat vastaan erityisesti Balkanilta, Turkista ja Pohjois-Afrikasta miljoonia siirtotyöläisiä pyörittämään kehittyvää teollisuutta ja kasvavia palvelualoja. Vieraat olivat vieraita, mutta heidät hyväksyttiin, kun he lisäsivät uusien isänmaittensa kansallisvarallisuutta uutteralla työnteolla.

Vierasmaalaisten virta läntiseen Eurooppaan oli vuolaimmillaan 1960-1970-luvulla. Yleinen muutos valtaväestön mielipiteissä havaittiin hyvin jo 1990-luvun suuren yleismaailmallisen laman aikana, kun miljoonat ja taas miljoonat menettivät työpaikkansa.

Vierasvastaisten asenteiden olisi pitänyt periaatteessa lientyä uudelleen käynnistyneen taloudellisen nousun aikana. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska poliitikot eivät ole onnistuneet poistamaan joukkotyöttömyyttä. Syyt tiedämme hyvin myös meiltä Suomesta. Tekninen kehitys on vähentänyt ihmistyövoiman tarvetta, ja toisaalta paljon työtä on siirretty Kiinaan ja muihin maihin, jossa palkat ovat murto-osa länsieurooppalaisesta.

Rasismi on ilmiönä luotaantyöntävä, eikä sitä pidä missään nimessä hyväksyä. Pelkillä puheilla ja hurskailla toiveilla ei sitä poisteta, vaan tärkeintä on luoda yhteiskunta, jossa jokainen tuntee olevansa kuin kotonaan. Mitä suuremmat tuloerot, sitä jyrkemmät ovat myös asenteet.

___________________________________

Lapin Kansa: Rasismi on raukkamaista

Suomi on muuttunut ja muuttuu yhä enemmän monikulttuuriseksi maaksi. Euroopan unionin jäsenyys ja yhteiset työmarkkinat ovat avanneet rajoja. Kehitys ei ole ollut kaikkien mieleen, vaan osa suomalaisista näkee rajojen aukeamisen myös uhkana.

Helsingin Sanomien tuore selvitys paljastaa karun totuuden: maahanmuuttajavastaisuus on nostanut päätään Suomessa, asenteet ovat tulleet jopa rajusti aikaisempaa kielteisemmiksi.

Maahanmuuttajia tulee Suomeen vähemmän kuin moniin muihin unionin maihin. Siitä huolimatta maahanmuutto on noussut täälläkin päivittäiseksi puheenaiheeksi, eikä läheskään aina vain hyvässä, vaan enenevässä määrin myös pahassa.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että maahanmuuttajavastaisuus kasvaa sitä mukaa kun taloudellinen taantuma etenee. Näin on käynyt nytkin.

Maassa vallitseva työttömyys lisää varmuudella ulkomaalaisvastaisuutta, jossain määrin ymmärrettävästi, sillä monet pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Pelättävissä kuitenkin on, että vaikka taloudellinen toimeliaisuus tästä pian kohenee, ulkomaalaispelko ei vastaavasti vähene, vaan pysyy suomalaisittain korkealla tasolla.

Rasismi kumpuaa aina peloista ja ennakkoluuloista.

Myös isänmaallisuus yhdistetään helposti maahanmuuttajavastaisuuteen. Näin ei tietenkään ole, sillä todellinen isänmaallisuus on suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoisuutta. Tulevaisuuden yhteiskunta on kansainvälinen, siihen syrjintä ja eriarvoisuus sopivat huonosti. Yhteistyö maahanmuuttajien kanssa on välttämätöntä, näin etenkin Lapissa, jossa matkailuelinkeinon kehittyminen edellyttää kansainvälisyyden kasvua monellakin tavalla.

Valitettavasti myös päättäjien ja viranomaisten tekemiset ovat antaneet lisää kierroksia kielteiseen maahanmuuttokeskusteluun.Viimeksi tunteita nostatti pinnalle väite, jonka mukaan ulkomaalaisille tarjottaisiin parempia sosiaalisia etuisuuksia kuin oman maan kansalaisille. Kieliä kirvoitti myös tieto siitä, että – toisin kuin muut maat – Suomi maksaa lähtömaahan jääneiden matkat täällä jo asuvien perheittensä luokse.

Tällaiset tietysti herättävät kiukkua ja närää eivätkä voi olla vaikuttamatta asenteisiin. Viranomaisten toimet pitää pystyä sopeuttamaan suomalaiseen oikeusymmärrykseen, ja ne pitää olla myös hyvin perusteltavissa. Maahanmuuttopolitiikkaa pitää hoitaa kaiken kaikkiaan taiten.

Suomessa muukalaisvastaisuus ei kaikeksi onneksi ole yltänyt ylenmääräisiin vahingontekoihin, saati raakuuksiin. Näin on hyvä, mutta jatko on huolestuttavaa, ellei ylilyönteihin päästä ajoissa kiinni.

Monien mielestä esimerkiksi netissä käytävä keskustelu on mennyt rasistisuudessaan jo aivan liian pitkälle.

Tällä tiellä ei ole hyvä jatkaa. Rasismiin suhtautumiseen tarvitaan nyt nollatoleranssi, jolla taataan, että suvaitsemattomuuden orastava kasvu ei pääse valloilleen.

Rasismi on raukkamaista, kuuluu monessa yhteydessä käytetty slogaani. Onneksi valtaisa enemmistö suomalaisista on tämän oivaltanut.

________________________________________________________

Keskisuomalainen: Solvaukset eivät saa määrittää keskustelua

Maahanmuuttoa tutkivat asiantuntijat eivät enää halua esiintyä julkisuudessa, totesi tutkija Veronika Honkasalo viikonvaihteen Helsingin Sanomien (14.3.) mielipidesivulla. Nimimerkki "Hiljaiseksi herjattu" (HS 15.3.) vahvisti, että myös muut maahanmuuton kanssa tekemisissä olevat asiantuntijat eivät uskalla tuoda näkemyksiään esiin.

Syynä ovat - kuten nimimerkkikin paljastaa - "maahanmuuttokriittisten" nimettömät solvaukset ja uhkaukset, joiden kohteeksi voi joutua myös asiantuntijan perhe. "Maahanmuuttokriittisyys" on tässä yhteydessä syytä laittaa lainausmerkkeihin, sillä aidosta kriittisyydestä ei tällöin ole kyse, vaan ennakkoluuloista. Aitoon kriittisyyteen kuuluu muun muassa ilmiön monimutkaisuuden ymmärtäminen, vaihtoehtojen punnitseminen, hallinnon periaatteiden sekä molempien osapuolten käytäntöjen arvioiminen. Eli juuri se, mitä tutkijat työkseen tekevät.

Honkasalon puheenvuoro nostaa esille tärkeän asian. Samaan aikaan kun "maahanmuuttokriittiset" perustelevat näkökantojaan sananvapaudella, yrittävät he uhkauksin vaientaa maahanmuutosta analyyttisesti keskustelevat asiantuntijat. Ongelma on, että uhkaukset ovat tuottaneet tulosta. Vielä suurempi ongelma on, että päättäjät eivät jyrkästi ja selväsanaisesti tuomitse uhkailuja.

On ymmärrettävää, että tällaisessa tilanteessa asiantuntijat vetäytyvät julkisuudesta, vaikka juuri nyt heidän tuottamalleen tiedolle olisi mitä suurin kysyntä.

Poliitikkokollegoiden hiljaisuus ministeri Astrid Thorsin (r.) saamien tappouhkausten jälkeen ei ole Suomelle kunniaksi. Tappouhkaukset tulee tuomita jyrkästi eettisyyden nimissä, mutta myös keskustelun siirtämiseksi analyyttisemmille urille. Polarisoitunut eipäs-juupastelu jarruttaa yhteiskunnan kehitystä antamalla ongelmien kasvaa ilman, että niihin haetaan punnittuja vaihtoehtoja. Nyt analyyttinen, punnittu tieto valitettavasti saa väistyä ennakkoluulojen tieltä.

Vaalien läheisyys ei saa johtaa siihen, että poliitikot hiljaisesti hyväksyvät epäeettisen käyttäytymisen, kuten tappouhkaukset tai solvaukset. Poliitikkojen on nyt syytä katsoa peiliin. Heidän tehtävänsä on määrittää maahanmuuttokeskustelun tahti, ei luovuttaa sitä itseään "kriittisiksi" kutsuville viharyhmille.

_________________________________________________

Suomenmaa: Maahanmuutosta tarvitaan oikeaa tietoa

Suomalaisten asenteet maahanmuuttoa kohtaan ovat jyrkentyneet selvästi, kertoo Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämä tutkimus (15.3.). Muutoksen on voinut aistia yleisessä ilmapiirissäkin.

Lama-aikojen on todettu ennenkin kiristäneen näkemyksiä, kun ulkomailta tulevien arvellaan vievän suomalaisilta työtä ja haukkaavan sosiaaliturvaa. Suoranaisesti muutoksen täytyy johtua sekä maailman että kotimaan uutisista sekä julkisesta keskustelusta, jota on käyty tiedotusvälineissä ja netissä. Maahanmuuttajia tai yleensä ulkomaalaistaustaisia on Suomessa yhä niin vähän, että vain harvalla voi olla heihin niin läheisiä henkilökohtaisia yhteyksiä, että ne olisivat vaikuttaneet. Mutta esimerkiksi rikostilastojen lukuja on helppo käyttää hyväksi.

Mutta suomalaisten näkemyksiä muokkaa myös suuri tietämättömyys. Tulijoiden lähtöoloista ja Suomeen tulon motiiveista on viljalti vääriä tietoja ja virheellisiä käsityksiä. Yksittäiset väärinkäytösyritykset saavat siivet, ja niitä yleistetään. Maahanmuuttajien mahdollisuuksia ja velvollisuuksia Suomessa ei tunneta. Heidän tapojaan oudoksutaan. Jo pelkkä kielimuuri aiheuttaa monessa suomalaisessa torjuntaa.

Yhteinen reaktio tälle on vastarinta. Suomen ja suomalaisen elämänmuodon koetaan olevan vaarassa. Laman oloissa näkemys moninkertaistuu.

Maahanmuuttajat saavat tosin erilaisen vastaanoton. Nokian it-insinööri on helpompi hyväksyä kuin katukuvassa näkyvä tummaihoinen lehdenjakaja. Ilkeimmät katseet taitavat saada nuoret miehet, jotka viettävät aikaansa ainakin näennäisen toimettomasti Helsingin rautatieasemalla.

Osansa voi olla myös virallisella julkisella keskustelulla. Siihen on iskostunut sana ”työperäinen maahanmuutto”, jota uskotaan tarvittavan, kun yhä suurempi osa suomalaisista on eläkkeellä. ”Työperäisestä maahanmuutosta” puhuminen voi kuitenkin vaikuttaa sen, että vain se hyväksytään. Riskit kädet kaivoksiin ja vanhainkoteihin kelpaavat, mutta muut joutavat takaisin.

Se peli ei tietenkään vetele. Olisi nykypäivän orjakauppaa ajatellakin, että voisimme muka tilata ”pari kontillista rakennusmiehiä” tai ”sata nuorta, yksinäistä naista”. Maahanmuuttajilla on perheensä, ja jos Suomi työvoimaa haluaa muualta, sen on hyväksyttävä ja varmistettava inhimillisellä tavalla myös perhesuhteiden säilyminen.

Maahanmuuttoasenteiden kiristymistä vastaan on käytävä vastarintaan. Niitä ei pidä myötäillä politiikassakaan, vaikka sellainen voisikin nostaa hetkellisesti kannatusta. Sen sijaan oikeaa tietoa on levitettävä ja rasistiset tai muuten maahanmuuttovastaiset hyökkäykset on tuomittava. Erityisen torjuttavaa on maahanmuuttopolitiikassa ilmenneiden ongelmien käyttö rasistisen vihanlietsonnan välikappaleena.

Uussuomalaiset on nähtävä ikääntyvän Suomen uutena voimavarana. Kotouttaminen vaatii toki paljon myös maahanmuuttajilta, mutta se ei onnistu kireässä ilmapiirissä.

Keskustaväen suhtautumista maahanmuuttajiin helpottaa, jos Santeri Alkion testamentti ”älä unohda köyhän asiaa” ymmärretään laajasti. Alkio ei näet varmasti tarkoittanut kehotuksellaan vain Suomen heikompiosaisia. Nykypäivänä heitä on erityisen paljon maahanmuuttajien joukossa.

_________________________________________________________________

Pohjolan Sanomat: Maahanmuutosta tärkeä vaaliteema

Maailma ja Eurooppa yhdentyy, raja-aidat alenevat ja kanssakäyminen lisääntyy. Jo kaiken tämän odottaisi vähentävän myös ihmisten välisiä raja-aitoja. Suomeen(kaan) saakka tämä vaikutus ei vain ulotu. Muutos kulkee juuri päinvastaiseen suuntaan.

Suomalaisten asenteet maahanmuuttoa kohtaan ovat kiristyneet selvästi. Helsingin Sanomien vuoden 2007 tammikuusta lähtien neljä kertaa toistama sama kysely suomalaisten maahanmuuttoasenteista kertoo ikävän muutoksen vauhdista.

Kolme vuotta sitten 36 prosenttia – reilu kolmannes – vastaajista oli sitä mieltä, että Suomeen ei pidä ottaa enempää maahanmuuttajia. Viime vuoden maaliskuussa vastustus oli noussut 44 prosenttiin ja nyt (HS 15.3.) jo peräti 59:ään.

Muutos on hurja, eikä se ole muhinut missään tyhjiössä. Keskustelu – tai pikemminkin arvostelu ja taivastelu – maahanmuuttopolitiikasta on lisääntynyt tuntuvasti parin, kolmen viime vuoden aikana.

Puolueista selvästi maahanmuuttovastaisin on perussuomalaiset. Peräti 85 prosenttia puolueen kannattajista katsoo, ettei Suomeen pidä enää ottaa uusia maahanmuuttajia. Ilmapiirin kiristyminen näkyy myös suoraan perussuomalaisten kohonneissa kannatusluvuissa.

Vuoden päästä pidettävien eduskuntavaalien pääteemoiksi on jo monta ehdokasta. Vaikka suomalaiseen vaalikeskusteluunkaan ei kerrallaan mahdu monta ajatusta, maahanmuuttopolitiikasta hyvin todennäköisesti tulee yksi sellainen.

Saa tullakin. Ilmapiiri ja asenteet maahanmuuton ympärillä ovat siinä määrin latautuneita. Verkossa nimettömänä sinkoileva keskustelu on saanut jo aivan asiattomia ja myös täysin rasistisia sävyjä.

Tulilinjalle ovat joutuneet myös maahanmuuttoon perehtyneet tutkijat. Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto pitää (HS 16.3.) maahanmuuttotutkijoiden uhkailun rajuutta ainutlaatuisena ilmiönä Suomen tieteenhistoriassa.

Tuntuu käsittämättömältä, jos kaiken keskustelun perusedellytys, tosiasiat ja tutkittu tieto, ei pääse esteettä esiin. Jos tilanne on niin paha, peli voi olla jo osin menetetty.

Työttömyys ja talouden huono tila ovat paljon käytettyjä selityksiä kasvavaan maahanmuuttovastaisuuteen. Se on kattavuudessaan konsensusluokkaa ja jättää poliitikon suusta päästettynä vielä takaportin ja löysän lupauksenkin: kun ajat kohenevat, ongelmakin helpottuu.

Niin tuntuvaa aikojen kohenemista ei ole varaa jäädä odottamaan. Ulkomaalaispolitiikkamme on pidettävä tiukasti ajan tasalla, ja omissa käsissämme, mutta maailmalle emme mahda mitään.

Se on lyhyessä ajassa muuttunut aivan toiseksi. UIkomaailma hyvine ja huonoine puolineen vyöryy myös tänne, ja sen kanssa on opittava elämään ihmisiksi. Vaihtoehtoa ei ole.

_________________________________________________________________

Ilkka: Populistiset kannanotot ruokkivat maahanmuuton vastustusta

Suomalaisilla on herkässä ajatus, että meitä käytetään hyväksi. Erityisesti huoli hyväksikäytöstä nousee pintaan maahanmuuttajien kohdalla. Kun talouden näkymät synkkenevät ja työttömyys kasvaa, osa katsoo kyräillen ympärilleen ja haluaa poistaa joukostamme niukkuutta jakamasta kaikki vähänkin vieraalta näyttävät.

Suomalaisten asenteet maahanmuuttajiin ovat koventuneet merkittävästi kolmen viime vuoden aikana ( HS 15.3.). Nyt 60 prosenttia suomalaista sanoo, ettei maahamme pidä ottaa lisää maahanmuuttajia. 1980-luvulta lähtien lisääntynyt myönteisyys on katkennut.

Asenteiden jyrkkenemisen on voinut havaita muustakin kuin eilen julkistetusta gallupista. Maahanmuuttoasioista vastaava ministeri Astrid Thors (r.) on saanut itselleen suoranaisia vihamiehiä pelkästään sillä, että on kertonut maamme käytännöistä maahanmuuttajien kohdalla. Häntä on neuvottu avaamaan silmänsä ja katsomaan, millaista jälkeä hallitsematon maahanmuutto saa aikaan.

Maahanmuuttajien määrä on maassamme edelleen marginaalinen. Ainakaan Etelä-Pohjanmaalla ei tarvitse pelätä ulkomaalaisten invaasiota. Olemme vähiten kansainvälistynyt maakunta. Väestöstämme vain 0,8 prosentilla on ulkomaan kansalaisuus. Suomen 143256 ulkomaalaisesta vain 1575 on uskaltautunut rantautua Etelä-Pohjanmaalle.

Asenteiden kovenemisen taustalla eivät voi siis olla suuren enemmistön omakohtaiset kokemukset. Harva meistä on edelleenkään tekemisissä ulkomaalaisen kanssa. On syytä tiedostaa, että asenteemme ovat saattaneet syntyä julkisuudessa vellovista niin sanotuista yleisistä totuuksista.

Poliitikot kuuntelevat herkällä korvalla kenttäänsä. Moni mielellään myös myötäilee sitä. Kaukonäköisesti kansan parasta ajattelevan tulisi ymmärtää, että työikäisten määrä alkaa lähivuosina vähetä rajusti. Se on täysin suhdanteista riippumaton fakta. Muutaman vuoden kuluttua työmarkkinoille tulevien syntyperäisten suomalaisten määrä ei riitä. Tarvitsemme ulkomaalaisvahvistuksia arkemme sujumiseen.

Poliitikkojen soisi keskittyvän maahanmuuttoasioissakin enemmän asiaintilaa kohentavaan lainsäädäntöön kuin populistiseen elämointiin ja äänten kalastukseen.