Osmo Soininvaara: Hallitus jarruttaa työperäistä maahanmuuttoa

Osmo Soininvaara: Hallitus jarruttaa työperäistä maahanmuuttoa 1.8.2011

Hallitusohjelmassa on kaksi merkittävää kannanottoa ulkomaalaispolitiikasta. Toisen mukaan perheenyhdistämiskäytäntöjä tiukennetaan niin, että sillä, joka haluaa perheensä Suomeen, on oltava edellytykset elättää perheensä ilman yhteiskunnan tukia, ilmeisesti asumistuki mukaan luettuna. Toinen kannanotto on demarien vaatimuksesta mukaan otettu lause, jonka mukaan työperäinen maahanmuutto estetään lukuun ottamatta tapauksia, joissa kotimaista työvoimaa ei ole saatavissa. Humanitaarisin perustein maahan tulleet sentään saavat tehdä työtä, sitä pidetään jopa toivottavana.

Perheenyhdistämiskäytännön tiukentaminen oli perusteltua ja odotettua, koska tapauksia alkoi olla aika paljon eikä loppua ollut näkyvissä. Jotain kohtuuharkintaa pitäisi kuitenkin noudattaa. Jos perhe on paennut henkensä kaupalla pohjoismaihin päätyen osittain Suomeen ja osittain Ruotsiin, perhe olisi voitava yhdistää.

Tuo työperäisen maahanmuuton tukkiminen on raivostuttava päätös. Mihin on kadonnut demarien Lipposen ajan kaukokatseisuus?

Mikä on se työvoimapula, johon työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan? Jos se määritellään demarien tapaan työksi, johon kotimaasta ei löydy tekijää, tällaista pulaa on vain maataloudessa ja osittain rakennustoiminnassa.

Hyvinvointivaltiota uhkaava ”työvoimapula” on oikeastaan veronmaksajapula. Kun elatussuhde heikkenee pahasti suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään, maahan tarvittaisiin työikäistä (veronmaksuikäistä) väestöä ja vieläpä aika paljon. Ikäjakaumaa korjaavan muuttoliikkeen tulisi tapahtua kohtalaisen tasaisesti. Olemme sen kanssa pahasti myöhässä ja nyt myöhästymme neljä vuotta lisää.

Elatussuhde on suhde, joka kertoo kuinka monta ei-ansiotyötä tekevää (lapset, opiskelijat, asevelvolliset, työttömät, sairaat, äitiyslomalaiset eläkeläiset jne) on sataa ansiotyötä tekevää kohden.

Muuttoliike korjaa elatussuhdetta vain, jos maahan tulo tapahtuu siirtolaiskriteerein. Humanitaarinen maahanmuutto yleensä heikentää elatussuhdetta ainakin aluksi, koska maahan tulevan väestön työhön osallistuminen on varsin heikkoa. Tätä asiaa voidaan korjata edistämällä maahanmuuttajien työllistymistä ja kotoutumista.

Olisi parempi tehdä juuri päinvastoin kuin hallitusohjelmassa sanotaan. Työperäistä maahanmuuttoa tulisi helpottaa. Tällöin moni nyt humanitaarista väylää käyttävä päätyisi yrittämään siirtolaisväylää. Oikeastaan EU:n vapaan liikkuvuuden sääntöjä voitaisiin soveltaa myös EU:n ulkopuolta tulleisiin. Töihin saisi tulla, mutta oikeutta Suomen sosiaaliturvaan ei ole ennen kuin on ollut ansiotyössä riittävän kauan.

Humanitaarinen maahanmuutto on helpottanut merkittävästi työvoimapulaa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä. Onko tämä oikein vain väärin? Toisena vaihtoehtona olisi ollut nostaa bussikuskien palkkaa. Palkat olisivat paremmat ja bussimatkat kalliimpia. Ulkomaisen työvoiman tarjonta pitää matalia palkkoja matalina ja toisaalta hyödykkeiden hintoja halpoina. Näin se toimii siis täsmälleen samoin kuin tuonti halvan työvoiman maista. Koska työehtosopimuksia pitää kuitenkin noudattaa, ulkomainen kilpailu ei pysty laskemaan kotimaisia palkkoja, mutta estää palkkojen nousun työvoimapula-aloilla.

Kiintiöpakolaisten osalta Suomen tulisi etsiä sivistyneitä keinoja valita tänne tuleviksi enemmän niitä, joilla on menestymisen edellytyksiä maassamme. Tämä olisi hyvä meidän kannaltamme, mutta se olisi hyvä myös pakolaisten kannalta. Jos ensin kiinnitämme ajatuksissamme kiintiöpakolaisten määrän, on helppo päätellä, että eniten maahamme pääsemisestä hyötyvät ne, joilla on edellytyksiä työskennellä menestyksellä maassamme. Tästä on hyötyä myös heidän sukulaisilleen, koska töihin pääsevä pystyy lähettämään kotimaahansa enemmän rahaa. Jokseenkin kaikki muut maat valikoivat pakolaisia tarkalla seulalla, jotkut jopa aika arveluttavien keinoin.