torstai 10. marraskuuta 2011

YLE: Afganistanilaispojan piilottaja tutustui vastaanottokeskusten arkeen

YLE Tampere: Afganistanilaispojan piilottaja tutustui vastaanottokeskusten arkeen 10.11.2011

Vastaanottokeskukset ahdistavat ja passivoivat turvapaikanhakijoita. Näin sanoo Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön johtaja Juha Suoranta, joka on tutustunut vastaanottokeskusten arkeen. Suoranta on juuri julkaissut pamfletin nimeltä Vastaanottokeskus.

Juha Suoranta piilotti käännytyspäätöksen saaneen afganistanilaispojan, alkoi oikoa maahanmuuttoviranomaisten tekemää virhettä ja kirjoitti kokemuksesta Piilottajan päiväkirjan.

Tämä kokemus sai Suorannan tutustumaan tarkemmin suomalaisen vastaanottokeskuksen asukkaiden arkeen. Uudessa pamfletissaan Suoranta on sitä mieltä, että vastaanottokeskuksissa on paljon pielessä.

- On pitkä odottaminen ja odottamiseen liittyvä toivottomuus ja ahdistus. Tätä ahdistusta sitten hoidetaan lääkkeillä, Suoranta sanoo.

Suorannan mukaan masennuslääkkeillä vastaanottokeskuksen ihmisiä pidetään aisoissa.

Polkupyöräily tekisi hyvää

Vastaanottokeskus-pamfletissa on kahdeksan kertomusta, jotka paljastavat, että Suomi jää vastaanottokeskuksen asukkaille vieraaksi. Suomalaisten kanssa ei olla tekemisissä.

Suorannan mielestä vastaanottokeskuksiin tarvittaisiin lisää psykologipalveluja ja kielenopetusta, mutta myös sanakirjoja, ompelukoneita ja polkupyörällä ajon opetusta.

Tällaiset asiat auttaisivat turvapaikanhakijoita käyttämään pitkän odotusajan mielekkäästi.

Afganistanilaispojalle kuuluu hyvää

Suorannan piilottama afganistanilaispoika opiskelee nykyään Sastamalassa. Hänelle on myönnetty humanitaarista suojelua, mikä tarkoittaa, että hän saa samat opintososiaaliset edut kuin muut opiskelijat.

Suorannan mukaan pojalle kuuluu nykyään hyvää. Hän oppii suomen kieltä ja on saanut suomalaisia ystäviä.

Haaveissa trilogia

Suoranta haluaisi kirjoittaa maahanmuutosta vielä yhden pamfletin. Tähän asti hänen kirjoituksissaan on liikuttu yhteiskunnan marginaalissa.

Kolmannessa osassa hän haluaisi kirjoittaa siitä, kun kaikki meneekin hyvin. Hän tahtoisi pohtia erityisesti koulutuksen roolia ja etsiä niitä ihmisiä, jotka ovat päässeet mukaan yhteiskuntaan.