maanantai 9. maaliskuuta 2015

HS: Poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset pitäisi kieltää

Helsingin Sanomat, kolumni: Elina Tanskanen: Poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset pitäisi kieltää 9.3.2015

Jos nipistelisin poikavauvaani, rikkoisin lakia. Jos pyytäisin hänen isältään luvan ja poistattaisin uskonnollisista tai kulttuurisista syistä vauvan esinahan yksityisellä lääkärillä, se olisi ok.

Ympärileikkaus on turhan neutraalin kuuloinen sana. Siitä tulee mieleen harmiton pieni toimenpide, pelkkä nipsaisu. Sen sijaan se on lasta pysyvästi vahingoittava, kivulias ja pahimmillaan jopa henkeä uhkaava operaatio – tästä on jo paljon näyttöäkin.

Ennemminkin ei-lääketieteellistä ympärileikkausta kannattaisi nimittää rituaalisilpomiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi vastikään ohjeen alle 18-vuotiaille pojille tehtävistä ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista. Ohjeistuksen pyrkimys lienee se, että kun kerta leikkauksia tehdään ilman lääketieteellistä syytä, niin tehdään ne edes turvallisissa olosuhteissa. Vaikka ympäristö olisi kuinka steriili ja ympärileikkaajalla päällä valkoinen takki, se ei tee toimenpiteestä yhtään sen oikeutetumpaa eikä ehkäise sen elinikäisiä haittoja.

Rumasti sanottuna ministeriön ohje antaa lapsen pahoinpitelylle reunaehdot: missä ja miten sen saa tehdä. Kaikkein parasta olisi saada poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset loppumaan.

Tyttöjen ympärileikkaus on Suomessa kaikissa muodoissaan rangaistava teko, joten poikia ei kohdella tässä tapauksessa mitenkään tasa-arvoisesti.

Poikienkin ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on yhtälailla väkivaltaa, ja sen kiistäminen on poikien ihmisoikeuksien kiistämistä. Se mitä tarvitaan, on uusi laki.

On hämmästyttävää, ettei ilman lääketieteellistä syytä tehtävää ympärileikkausta ole vieläkään kielletty missään maassa.

Mallia näyttänee Tanska, jossa alaikäisten ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset todennäköisesti kielletään lailla. Aikuisenahan sitä saa tehdä mitä haluaa. Oli aihe mikä tahansa, niin kannatan aikuisten omien juttujen kohdalla useimmiten sitä, että vaikutetaan asenteisiin ja keskustellaan, ja vasta sitten ryhdytään järeisiin toimiin.

Lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolustamiseksi pitää joskus käyttää saman tien niitä järeitä toimia. Tosin yksilön koskemattomuuden yksiselitteisesti turvaavia pykäliä löytyy jo nyt useista laeista, joten asiassa ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä.

Suomen tilanne on kansainvälisessä mittakaavassa hyvä. Uskonnollisista ja kulttuurisista syistä poikien ympärileikkauksia tehdään noin 400 vuodessa, ja tutkimuksen mukaan 80 prosenttia suomalaisista vastustaa poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia. Myös lääkärikunta alkaa olla verrattain hyvin perillä siitä, miksi esinahkaa kannattaa vaalia ja milloin lääketieteellinen ympärileikkaus on hyvästä syystä perusteltu.

Siksi meillä olisi hyvä tilaisuus olla edelläkävijä – lukeehan lapsen oikeuksien sopimuksessa, että valtioiden tulee ryhtyä tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja. Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on juuri sellainen tapa.

Kirjoittaja on toimittaja, seksuaalineuvoja ja logoterapeutti.