Yle: Minne joudumme seuraavaksi? Vastaanottokeskuksesta toiseen pompoteltua perhettä odottaa palautus Afganistaniin

Yle: Minne joudumme seuraavaksi? Vastaanottokeskuksesta toiseen pompoteltua perhettä odottaa palautus Afganistaniin 26.12.2016

Afganistanilainen Mahmoudien perhe järkyttyi, kun he saivat tietää palautuspäätöksestä. Suomessa he ovat eläneet neljässä eri vastaanottokeskuksessa.

Autiolla pihalla käyskentelee muutama nuori mies. Vanha 70-lukulainen kurssikeskus Orimattilassa on muutettu turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseksi. Paikka on myös afganistanilaisen Mahmoudien perheen väliaikainen koti.

Viisihenkinen perhe joutuu muuttamaan kohta jo seuraavaan vastaanottokeskukseen. Koteina toimii kaikkiaan neljä vastaanottokeskusta vuoden aikana.

Perheen isä Abdulkhalegh Mahmoudi tulee pihalle vastaan.

– Mitä kuuluu, hän kysyy suomea murtaen. Päällä on orimattilalaisen firman t-paita.

Perheelle itselleen ei kuulu kovin hyvää. Mahmoudit saivat syyskuussa käännytyspäätöksen takaisin Afganistaniin.

– Olimme aivan tolaltamme sinä päivänä, kun meidät kutsuttiin poliisilaitoksella ja kuulimme käännytyksestä, Abdulkhalegh Mahmoudi sanoo.

Hän kertoo, että suurin osa Orimattilan vastaanottokeskuksen muista asukkaista on myös saanut kielteisen päätöksen. Vain jemeniläinen ja irakilainen perhe saavat jäädä Suomeen, Mahmoudi sanoo.

Kielteisten päätösten aiheuttama järkytys näkyy vastaanottokeskuksen klinikalla. Vastaanotolle harmittoman flunssan takia tullut nainen painaa päänsä pöytään. Hän on juuri saanut tietää, ettei Suomi tarjoa turvapaikkaa.

Näinä päivinä täällä tarjotaankin erityisesti henkistä tukea.

Mahmoudien perheen tytär Shaqayeq Mahmoudi auttaa tulkkina vastaanottokeskuksen klinikalla. Työssä hän on oppinut uuden kielen, arabian. Dari on kotikieli ja englantikin sujuvaa, ja jo nyt huomaa, että myös suomi tulee ymmärretyksi.

– Aluksi ajattelin, että haluaisin opiskella insinööriksi. Mutta nähtyäni terveydenhoitotyötä olen päättänyt opiskella sitä, jos vain saan jäädä Suomeen, Shaqayeq Mahmoudi, 20, sanoo.

Shaqayeq on yhdessä klinikan työntekijöiden kanssa kertonut vastaanottokeskuksessa asuville naisille tasa-arvosta. Tästä innostuneena keskuksessa asuvat naiset rohkaistuivatkin retkelle Orimattilan keskustaan, ja lapset jätettiin miesten hoitoon.

– Se on saavutus, sanoo vastaanottokeskuksen terveydenhoitaja Sara Corento.

Mahmoudien perheen edessä saattaa kuitenkin olla aivan toisenlainen elämä kuin mitä he ovat Suomessa nähneet.

Se selviää perheen saamasta käännytyspäätöksestä.

Isä Abdulkhalegh työskenteli Afganistanissa ulkomaisille autonkuljettajana ja sanoo sen takia saaneen länsijoukkoja vastustavilta asejoukoilta uhkauksia. Maahanmuuttovirasto ei pitänyt tilannetta kuitenkaan riittävänä syynä turvapaikan saamiseen.

Perheen kahden alaikäisen pojan ei katsota juurtuneen Suomeen. Niinpä heidätkin voidaan palauttaa. Käännytystä koskevassa asiakirjassa tyttären tilannetta ei juuri huomioida.

Edessä häämöttää asettuminen takaisin Afganistaniin. Esimerkiksi Shaqayeqille se voisi merkitä jopa järjestettyä avioliittoa. Ainakin opiskelusuunnitelmat hän joutuisi todennäköisesti unohtamaan.

Turvapaikanhakijoiden on toimittava kielteisen turvapaikkapäätöksen saamisen jälkeen nopeasti, mikäli he haluavat tehdä valituksen päätöksestä. Suomen hallitus lyhensi syksyllä turvapaikanhakijoiden valitusaikaa 30 päivästä kolmeen viikkoon.

Helsingin keskustassa toimivan Pakolaisneuvonnan johtava lakimies oudoksuu hallituksen päätöstä. Turvapaikanhakijat tarvitsevat valituksen tekoon aikaa. Jo kielimuurin takia valitusta ei tehdä hetkessä.

– Valitusajan lyhentämistä viikolla perusteltiin sillä, että koko prosessi lyhenee. Mutta tosiasiassa tämä ei kokonaiskestoon juuri vaikuta, vaan asettaa hakijoiden oikeusturvan vaaraan, sanoo Pakolaisneuvonnan johtava lakimies Marjaana Laine.

Tilannetta ei paranna sekään, että maahanmuuttovirkailijoiden työn määrä on viime vuosina lisääntynyt valtavasti, Laine korostaa.

Mahmoudien perhe asui Suomeen saavuttuaan ensimmäiseksi Helsingin Vuosaaressa, kunnes heidät siirrettiin keväällä toiseen SPR:n vastaanottokeskukseen Orimattilaan. Voit lukea Mahmoudien perheen aikaisemmista vaiheista tästä juttusarjasta.

Orimattilassa olot ovat hieman kohentuneet aikaisemmasta. Mahmoudit saivat mahdollisuuden ruoanlaittoon, ja naapureiden kanssa jaettu keittiö toi kotiruoan jälleen pöytään. Välillä tarjolla on ollut kanaa ja riisiä afganistanilaiseen tapaan.

Ylellisyys on kuitenkin kaukana: perheen käyttämässä kahdessa huoneessa on kussakin yksi sohva ja yksi hylly. Vieraalle haetaan jostain tuoli, muut istuvat matoilla.

Mahmoudit kertovat, kuinka he jättivät kotinsa Afganistanin Heratin alueella väkivallan uhan vuoksi. Taliban-liikkeen väkivaltainen perintö ja heimoyhteiskunnan jännitteet olivat Afganistanissa myös Mahmoudien arkea.

Perheen isän mukaan hänen työnsä ulkomaalaisten autokuskina johti ääriryhmien uhkauksiin ja painostuksiin. Viime vuodet vanhimmat lapset elivät kotiinsa eristäytyneinä sieppausvaaran vuoksi.

Lopulta Abdulkhalegh Mahmoudi vei viisihenkisen perheensä epävarmalle matkalle Välimeren yli Kreikkaan ja halki Euroopan. Täydet pakolaisleirit ja asemat jäivät yksi kerrallaan taa, ja lopulta perhe löysi itsensä vastaanottokeskuksesta Suomesta.

Järjestön johtava lakimies Marjaana Laine ei ole itse perehtynyt Mahmoudien tapaukseen. Laine kuitenkin sanoo, että moni turvapaikanhakija, joka vielä runsas vuosi sitten olisi annettu jäädä Suomeen, saakin nyt kielteisen päätöksen.

– Me näemme yhä enemmän täysin vääriä kielteisiä päätöksiä. Muutos tapahtui varsin nopeasti, Laine sanoo.

Suomi ja Afganistan solmivat syksyllä palautussopimuksen afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden palauttamisesta. Kaksi kolmasosaa noin 700 turvapaikkaa hakeneesta afganistanilaisista on saanut kielteisen päätöksen.

Pakolaisneuvonnassa onkin nähty, että turvapaikkamenettely johtaa yhä useammin kielteisiin päätöksiin.

Laineen mukaan Maahanmuuttovirasto ei ole useinkaan saanut riittävästi selvitettyä turvapaikan myöntämisen perusteita. Ongelmana on, että turvapaikanhakijoilla ei ole nykyisin usein lainkaan avustajaa, kun Maahanmuuttoviraston virkailijat puhuttavat turvapaikanhakijaa hakemusten teon alkuvaiheessa.

– Kiire on selkeästi vaikuttanut myös päätösten tasoon. Vuoden aikana on päätösten ja menettelyn taso romahtanut, Laine arvostelee.

Mahmoudin perheen 10- ja 15-vuotiaat pojat ovat käyneet koulua aina kun ovat voineet. Ensin Vuosaaressa, sitten Orimattilassa.

Suomen kieli alkaa jo sujua. Vanhempi pojista kertoo saaneensa suomalaisia kavereita. Kesällä pidettyyn ravintolapäivään Mahmoudit osallistuivat tekemällä afganistanilaisia herkkuja, ja ne maistuivat orimattilalaisille.

Perheen isä sai puolestaan mahdollisuuden pari kuukauden harjoitteluun puistotöissä ruokarahaa vastaan. Abdulkhalegh Mahmoud näyttääkin työtodistusta, jossa työntekijästä on pelkkiä kehuja

Kotoutuminen on aluillaan, mutta helppoa se ei ole, koska vastaanottokeskukset ovat jatkuvasti vaihtuneet. Orimattilasta perhe siirrettiin loppuvuodesta Heinolaan ja joulun alla vielä Kankaanpäähän.

Loppuvuoden jatkuvat muutot ovat johtuneet siitä, että vastaanottokeskuksia on suljettu urakalla säästösyistä.

Mutta arki on toisinaan myös hymyillyt Mahmoudien perheelle. Nyt perheen nuorimmaisella on syntymäpäivä. Paljonko hän täyttää?

– Kymmenen, Shanin vastaa suomeksi.

Onneksi vieraalta löytyy pieni lahja. Suomalaisessa syyspimeässä on otsalamppu tarpeen.

Mahmoudien perhe jää vastaanottokeskuksen tyhjälle pihalle. Toisesta portaasta ilmestyy pihalle muutama pikkutyttö, enkelimekkoihin puettuina. Naapurissa asuvien turvapaikanhakijoiden lapset ovat tulossa syntymäpäiväkutsuille.

Yhteisö auttaa silloinkin, kun karkotuspäätös uhkaa ja tulevaisuus on epävarma. Ja ehkä juuri silloin.